Työkyvyn ylläpitotoiminnan tavoitteena on vähentää työntekijöiden riskiä tulla työkyvyttömäksi ja joutua työkyvyttömyyseläkkeelle. Ennenaikainen työkyvyttömyys ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat iso kuluerä työeläkejärjestelmälle. Työkyvyn ylläpitotoiminnalla on siten vaikutusta koko eläkejärjestelmän rahoitukseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Työkyvyttömyyseläkkeiden vähentäminen on myös työntekijän etu.

  1. Mitä työeläkevakuuttajien työkyvyn ylläpitotoiminta tarkoittaa?
  2. Minkälaisia toimenpiteitä se pitää sisällään?
  3. Mitä hyötyä työkyvyn ylläpitotoiminnasta on ja mitä sillä tavoitellaan?
  4. Työeläkevakuuttajat toteuttavat sekä työkyvyn ylläpitotoimintaa että ammatillista kuntoutusta. Onko näillä jotain tekemistä keskenään?
  5. Miksi työeläkevakuuttajat tekevät työkyvyn ylläpitotoimintaa?
  6. Miten toiminta rahoitetaan?
  7. Miten työhyvinvointitoimintaa säännellään?
  8. Mitä mieltä työeläkevakuuttajat ovat työhyvinvointitoiminnan sääntelystä?
  9. Miten työkyvyn ylläpitotoimintaa työeläkeyhtiöissä valvotaan? *
  10. Mihin työeläkeyhtiöt käytännössä käyttävät työkyvyn ylläpitoon varattua rahaa? *
  11. Miten työeläkeyhtiöt seuraavat työkyvyn ylläpitotoimintaan tarkoitettujen rahojen käyttöä työpaikoilla? *
  12. Millä perusteilla työeläkeyhtiöt kohdentavat työkyvyn ylläpitotoiminnan rahoja eri asiakkaille? *
  13. Mikä rooli työhyvinvointipalveluiden tarjoamisella on työeläkeyhtiöiden välisessä kilpailussa? *

*:llä merkityt kysymykset käsittelevät toimintaa vain työeläkeyhtiöiden osalta

1. Mitä työeläkevakuuttajien työkyvyn ylläpitotoiminta tarkoittaa?

Työkyvyn ylläpitotoiminta tarkoittaa työeläkevakuuttajien ja niiden asiakasorganisaatioiden yhteisiä kehittämishankkeita työkyvyttömyysriskin ennaltaehkäisemiseksi. Niillä parannetaan esimerkiksi johtamista, esimiestyötä, tiimityötä ja osaamisen kehittämiseen liittyviä toimintatapoja työpaikoilla.

Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi varhaisen puuttumisen malli sekä työkyvyttömyyteen johtavien polkujen tunnistaminen yhteistyössä työterveyshuollon kanssa.

Työkyvyn ylläpitotoiminnasta puhutaan myös työhyvinvointitoimintana ja työkykyjohtamisena.

2. Minkälaisia toimenpiteitä se pitää sisällään?

Työkyvyn ylläpitotoiminta on monimuotoista ja jokaisella työeläkevakuuttajalla omanlaistaan. Se voi olla esimerkiksi työpaikoilla tai yhdessä työterveyshuollon kanssa tehtäviä projekteja, konsultointia, selvityksiä ja kartoituksia, koulutusta, seminaareja, oppaita ja asiakkaiden käytössä olevia sähköisiä palveluita. Olennaista on, että toimenpiteillä on selkeä yhteys työkyvyttömyyden torjuntaan.

Työkyvyn ylläpitotoimintaa tekevät sekä yksityisten että julkisten alojen työeläkevakuuttajat. Yksityisillä aloilla työeläkevakuuttamista hoitavat yksityisoikeudelliset työeläkevakuutusyhtiöt, eläkesäätiöt ja eläkekassat. Merimiehillä ja maatalousyrittäjillä on omat erilliset eläkelaitoksensa. Julkisten alojen eli valtion, kuntien ja kirkon työntekijöiden eläketurva järjestetään kootusti Kevassa. (Katso lisätietoa erilaisista työeläkevakuuttajista)

Työeläkeyhtiöt tarjoavat työhyvinvointipalveluita ja myöntävät työnantaja-asiakkailleen rahoitusta erilaisiin työhyvinvointihankkeisiin.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela järjestää erilaisia työkyvyn tukemiseen liittyviä koulutus- ja työhyvinvointitilaisuuksia maatalousyrittäjille sekä myöntää apurahoja erilaisiin toimialaa tukeviin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin esimerkiksi työurien pidentämiseksi.

Merimieseläkekassa (MEK) tukee merenkulkijoiden työhyvinvointitoimintaa järjestämällä erilaisia seminaareja ja koulutustilaisuuksia merenkulun eri sidosryhmille. Lisäksi MEK osallistuu ja rahoittaa erilaisia merenkulun työhyvinvointia edistäviä tutkimus-, selvitys- ja kehittämishankkeita kuten esimerkiksi ForMare.

Julkisen sektorin eläkevakuuttaja Keva rahoittaa harkinnanvaraisesti erilaisia tutkimus- ja kehittämishankkeita, mutta ei rahoita yksittäisten asiakkaiden työhyvinvointiin liittyviä hankkeita. Keva myös tarjoaa työnantaja-asiakkailleen Kevan asiantuntijoiden tuottamia työurapalveluja, joiden yhtenä tavoitteena on työkyvyttömyyseläkkeiden vähentäminen.

3. Mitä hyötyä työkyvyn ylläpitotoiminnasta on ja mitä sillä tavoitellaan?

Toiminnan tavoitteena on vähentää työntekijöiden riskiä tulla työkyvyttömäksi. Työkyvyn ylläpitotoiminnalla ja muilla ennakoivilla toimilla ehkäistään joutumista työkyvyttömyyseläkkeelle.

4. Työeläkevakuuttajat toteuttavat sekä työkyvyn ylläpitotoimintaa että ammatillista kuntoutusta. Onko näillä jotain tekemistä keskenään?

Työeläkevakuuttajien tarjoamat työkyvyn ylläpitotoiminta ja ammatillinen kuntoutus tähtäävät molemmat työkyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen, mutta ne ovat erityyppisiä palveluita lähtökohdiltaan ja kohderyhmiltään sekä ajoittuvat eri vaiheeseen.

Työkyvyn ylläpitotoimintaa toteutetaan työpaikoilla silloin, kun ongelmia ei ole vielä syntynyt ja se kohdistuu lähtökohtaisesti kaikille työntekijöille. Työkyvyn ylläpitotoimintaa työeläkevakuuttajat toteuttavat omaehtoisesti, siihen ei ole velvoitetta lainsäädännössä.

Ammatillinen kuntoutus on yksilöön kohdistuvaa yksilöllistä palvelua, jolla tuetaan työhönpaluuta siinä vaiheessa, kun työkyky on jo laskenut ja työkyvyn menetys uhkaa johtaa työkyvyttömyyseläkkeelle. Ammatillinen kuntoutus voi olla esimerkiksi neuvontaa, työkokeilua, valmennusta tai koulutusta.

Lain mukaan työeläkevakuuttajan on varmistettava, että työntekijän mahdollisuudet ammatilliseen kuntoutukseen on selvitetty, ennen kuin se tekee päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä.

5. Miksi työeläkevakuuttajat tekevät työkyvyn ylläpitotoimintaa?

Työntekijöiden työkyvyn ylläpysymiseen kannattaa vaikuttaa ennaltaehkäisevästi jo ennen kuin ongelmia ilmaantuu. Työhyvinvointi ylipäänsä vähentää sairauspoissaoloja, lisää tuottavuutta ja lopulta pienentää työnantajien kuluja.

Työkyvyn ylläpysyminen vaikuttaa eläkkeellesiirtymisikään ja tukee työurien pidentymistä. Vuoden 2017 alusta voimaan tullleen eläkeuudistuksen tavoitteena on pidentää työuria, mikä lisää tarvetta myös työkyvyn ylläpitoa tukevalla toiminnalle työpaikoilla. Pidemmät työurat takaavat paremmat eläkkeet ja tukevat julkista taloutta.

Ihmisten ennenaikainen työkyvyttömyys ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat työeläkejärjestelmälle iso kuluerä. Työkyvyn ylläpitotoiminnalla on vaikutusta koko eläkejärjestelmän rahoitukseen ja taloudelliseen kestävyyteen.

Työeläkevakuuttajien tarjoamat työkyvyn ylläpitotoiminta ja ammatillinen kuntoutus ovat osaltaan merkittävästi vaikuttaneet työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemiseen viime vuosina. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien suomalaisten määrä on ollut tasaisessa laskussa viime vuodet.

Työkyvyttömyyseläkkeiden vähentäminen on sekä työntekijän että työnantajan etu, ja hyödyttää työeläkejärjestelmää sekä koko yhteiskuntaa. Työkyvyttömyyseläkkeitä maksettiin yhteensä 1,95 miljardia euroa vuonna 2016. Niiden osuus on alle kahdeksan prosenttia kaikista maksetuista työeläkkeistä.

6. Miten toiminta rahoitetaan?

Eläkeyhtiöiden keräämässä työeläkemaksussa (TyEL-maksu) on eri osia eri käyttötarkoituksia varten (katso Q&A työeläkemaksusta). Kunkin osan suuruus määritellään erikseen ja niistä yhdessä koostuu keskimääräinen työeläkemaksu.

Työeläkemaksuun (TyEL) sisältyy yksi osa, jolla katetaan työkyvyttömyyseläkkeiden rahastoidut osat. Tuo työkyvyttömyysosa sisältää myös osuuden, työkyvyttömyysriskin hallintaosan, joka on varattu työkyvyn ylläpitotoiminnan rahoittamiseen.

Maaliskuun 2016 alusta voimaan tulleen Finanssivalvonnan ohjeen mukaan työkyvyttömyysriskin hallitsemiseksi tehdyt palvelusopimukset ja kolmannelta osapuolelta ostettavat työkyvyttömyysriskin hallintaa tukevat palvelut tulee jatkossa rahoittaa vain työkyvyttömyysriskin hallintaosasta kerättävällä maksulla. Työeläkeyhtiön omat henkilöstökulut, jotka liittyvät työkyvyttömyysriskin hallinnan järjestämiseen, voidaan rahoittaa joko työkyvyttömyysriskin hallinta- tai hoitokustannusosasta kerätyllä maksulla.

Kunta-alalla, Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella ja Merimieseläkekassalla työeläkemaksu määritellään eri tavoin, sen vuoksi maksuissa ei ole erikseen työkyvyttömyysriskin hallinta-osaa.

7. Miten työhyvinvointitoimintaa säännellään?

Helmikuussa 2016 Finanssivalvonta antoi työeläkeyhtiöille uudet määräykset ja ohjeet työhyvinvointitoimintaan liittyen. Ohjeet koskevat työkyvyttömyysriskin hallintaan tähtääviä toimia sekä niiden raportointimääräyksiä. Ohjeet tulivat voimaan 1.3.2016. Tätä aikaisemmin ei työhyvinvointitoiminnalle ollut laissa velvoitetta eikä myöskään sääntelyä. Sääntelyn puuttumisen vuoksi kukin työeläkevakuuttaja joutui itse määrittelemään omat toimintatapansa ja käytäntönsä.

Määräykset sisältävät myös ohjeistusta siitä, minkälainen toiminta voidaan esimerkiksi katsoa työkyvyttömyysriskin hallintaan kuuluvaksi.

8. Mitä mieltä työeläkevakuuttajat ovat työhyvinvointitoiminnan sääntelystä?

Työeläkeala pitää työhyvinvointitoimintaan liittyvää ohjeistusta tarpeellisena. Työhyvinvointitoiminnan tavoitteiden ja varojen käytön reunaehtojen määrittelyä on odotettu alalla jo pidemmän aikaa. Finanssivalvonnan ohjeistuksella pystytään nyt kattamaan mahdolliset harmaat alueet työhyvinvointitoiminnassa.

* Kysymyksestä 9 eteenpäin käsitellään toimintaa vain työeläkeyhtiöiden osalta

9. Miten työkyvyn ylläpitotoimintaa työeläkeyhtiöissä valvotaan? *

Finanssivalvonta valvoo työeläkeyhtiöiden työkyvyn ylläpitotoimintaa. Työeläkeyhtiöt toimittavat Finanssivalvonnalle kuukausittain raportit työkyvyn ylläpitotoimintaa koskevista uusista yhteistyösopimuksista, jotka on tehty asiakasorganisaatioiden kanssa.

Finanssivalvonta voi tarvittaessa tehdä myös tarkastuksia. Työhyvinvointitoiminnasta on tehty tarkastuksia vuosina 2010 ja 2015.

10. Mihin työeläkeyhtiöt käytännössä käyttävät työkyvyn ylläpitoon varattua rahaa? *

Kuluja kertyy muun muassa sähköisten palveluiden, materiaalien, koulutusten ja erilaisten työpaikoilla toteutettavien hankkeiden rahoittamisesta sekä työeläkeyhtiöiden työhyvinvointitoimintaa suunnittelevien ja toteuttavien henkilöiden palkkakuluista.

11. Miten työeläkeyhtiöt seuraavat työkyvyn ylläpitotoimintaan tarkoitettujen rahojen käyttöä työpaikoilla? *

Työpaikoilla toteutettavista työhyvinvointitoimenpiteistä tehdään työeläkeyhtiön ja asiakasorganisaation välillä sopimukset ja suunnitelmat, joiden toteutumista seurataan. Olennaista on toiminnan vaikuttavuus. Hankkeille asetetuissa tavoitteissa voidaan käyttää mittareina esimerkiksi sairauspoissaolojen määrän kehittymistä.

Vastuu työhyvinvointitoimenpiteiden ja -hankkeiden toteutumisesta työpaikoilla on työnantajilla. Työeläkeyhtiöt seuraavat toteutumista kukin omalla tavallaan, esimerkiksi säännöllisillä asiakasorganisaatioiden kanssa pidettävillä tapaamisilla.

12. Millä perusteilla työeläkeyhtiöt kohdentavat työkyvyn ylläpitotoiminnan rahoja eri asiakkaille? *

Työkyvyn ylläpitotoiminnan varat pyritään kohdentamaan niin, että niistä saatava hyöty ja saavutettavat tulokset olisivat mahdollisimman hyvät. Toiminnalla tulee olla järkevä panos-tuotos-suhde ja sen tulee olla vaikuttavaa.

Varojen kohdentamisesta ei ole ollut tarkempaa sääntelyä, joten jokainen työeläkeyhtiö on määritellyt itse omat käytäntönsä.

Varoilla on tarkoitus saavuttaa suurin mahdollinen hyöty työntekijän, työnantajan ja myös työeläkejärjestelmän näkökulmasta. Varoja ei siis käytetä tasan kaikkien asiakkaiden kesken.

13. Mikä rooli työhyvinvointipalveluiden tarjoamisella on työeläkeyhtiöiden välisessä kilpailussa? *

Laadukkaat työhyvinvointipalvelut, niihin liittyvä osaaminen ja työkalut ovat yksi keskeinen valintaperuste, kun vakuutuksenottajat valitsevat työeläkeyhtiötä. Siten ne ovat myös keskeinen kilpailutekijä yhtiöiden välillä.

Kilpailun lisääminen työeläkejärjestelmän toimeenpanossa ei kuitenkaan ole itsetarkoitus. Sen tehtävä on tukea työeläkevakuutuksen perusperiaatteiden toteutumista ja palveluiden kehittämistä sekä tehostaa toimintaa.

Sivua on päivitetty viimeksi 6.4.2017

Puuttuuko jotain?

Puuttuuko listalta mielestäsi jokin kysymys, johon haluaisit vielä vastauksen? Lähetä kysymys meille sähköpostitse osoitteeseen viestinta(at)tela.fi, niin lisäämme sen mukaan.