Osaamisvajetta ehkäistään ennakoimalla tulevaisuutta

22.03.2019

Minne menet työelämä -TwitterChatissamme keskusteltiin työhyvinvoinnista. Miten työhyvinvointia voi edistää? Miten voi ennakoida tulevaisuudessa tarvittavia taitoja työelämässä? Entä mikä merkitys luottamuksella on työhyvinvointiin? Keskusteluun toivat asiantuntemuksensa hankejohtaja Margita Klemetti Työelämä 2020-hankkeesta, ennakoinnin johtava asiantuntija Mikko Dufva Sitrasta, johtaja Pauli Forma Työterveyslaitokselta ja toimitusjohtajamme Suvi-Anne Siimes.

Työhyvinvoinnin keskeisiksi rakennuspalikoiksi nostettiin tasapainossa oleva työ- ja vapaa-aika. Tämä edellyttää, että resurssit ovat kunnossa. Kun työ sujuu, syntyy tilaa innostua ja innostaa muita. Pauli Forma painotti elämänhallintataitojen tärkeyttä, esimerkiksi palautumiselle pitää olla aikaa. Siksi omien fiilisten ja tuntemusten kuulostelu on välttämätöntä, jotta pysyy voimavaroistaan ja kuormituksesta tietoisena.

Työn merkityksellisyyden nähtiin lisäävän työhyvinvointia. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä. Mikko Dufva antoi vinkin, että oma työ kannattaa nähdä osana paremman tulevaisuuden rakentamista. Merkityksellisyys lisääntyy, kun hyödyntää kykyjään kuvitella toivottavia tulevaisuuksia ja toimia niiden toteuttamiseksi. Keskustelijat pitivät tärkeänä, että työelämä nähdään mahdollisuuksien kautta ja siitä puhutaan positiivisesti. Tällöin luodaan hyvä alusta nuorille, jotka ovat vasta tulossa työelämään.

Keskustelijat mainitsivat kohdanneensa nuoria, jotka ottivat ensikosketustaan työelämään ja innokkuudessaan eivät malttaneet huolehtia tauoistaan ja vapaa-ajastaan. Työelämässä oleville nähtiin tässä erityinen tehtävä: huolehditaan siitä, että työelämään saapuvat muistavat palautumisen tärkeyden.

Luottamus on kaiken perusta

Työhyvinvointia haastavat muutoksen tuoma epävarmuus ja uhkakuvat tulevaisuudesta. Työelämän epäkohdaksi nähtiin tehokkuuden ja kiireen ihannointi. Lisäksi pitää toimia jatkuvan Informaatiotulvan keskellä. Monet kokivat, että tällä hetkellä hyvää vointia uhkasivat keskittymiseen liittyvät ongelmat, koska monesti työn laineet ulottuivat myös vapaa-ajalle.

Etätöiden joustavuus nähtiin monesti ratkaisuksi keskittyneeseen työntekoon. Ergonomian puutteellisuus eri paikoista tehtävissä etätöissä puolestaan voi aiheuttaa fyysisiä ongelmia. Lisäksi etätöillä voi olla haitallisia vaikutuksia kommunikointiin, joten kasvokkain kohtaamisille on edelleen tärkeä paikkansa. Monesti työelämässä vallitsee puhumattomuuden kulttuuri, jossa oletetaan liikaa ja yritetään pärjätä yksin.

Suvi-Anne Siimes nostikin esiin keskeisinä kuormitushaasteina palautteen antamisen ja ongelmien aktiivisen nostamisen esiin sekä puutteet ääneen puhumisessa. Hän painotti, että nämä ovat asioita, joita jokaisella on mahdollista korjata. Tämä edellyttää luottamusta. Hän konkretisoi luottamuksen erityisesti toisten tarpeiden kuuntelemiseen ja vastavuoroisuuteen.

Margita Klemetti kuvaili luottamusta työhyvinvoinnin perustaksi. Se lisää turvallisuutta, vaikuttamismahdollisuuksia ja arvostusta. Pauli Forman mukaan luottamuksessa on kyse sosiaalisesta pääomasta, joka pitää yhteisöjä kasassa. Mikko Dufva puolestaan painotti luottamuksen lisäävän työn sisäistä ennakoitavuutta, mikä on tärkeää, kun ympäristössä tapahtuu muutoksia.

Työn muuttuminen tuo mukanaan uudenlaisia osaamisvaatimuksia. Keskustelussa neuvottiin taklaamaan epävarmaa tulevaisuutta ottamalla osaamisesta koppia, jotta ammattitaidottomuuden ja riittämättömyyden tunteet eivät pääse lisääntymään työpaikoilla. Margita Klemetti painottikin,

että osaamisvaje heikentää työn hallintaa. Jotta osaamista pystyy kehittämään, on siitä vastuussa niin yhteiskunta, työnantajat kuin työntekijätkin. Tulevaisuuden taitoihin lukeutuvat myös kehittymiskyky ja halu oppia. Keskustelussa nostettiin esiin, että nyt tarvitaankin menetelmiä, joilla pystytään koukuttamaan ja motivoimaan jokaista oppimiseen.

Miten voidaan ennakoida tulevaisuuden tarpeita työelämässä?

Keskeisimpiä kysymyksiä on, minkälaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan. Mikko Dufva vinkkasi, että työelämän tarpeita voi ennakoida megatrendeistä. Tulevaisuuden työtä muokkaavat esimerkiksi ekologinen kestävyyskriisi, teknologian nopea kehittyminen, yhteiskunnan monimuotoistuminen ja ikääntyvä väestö. Tämä merkitsee, että osaajia tarvitaan esimerkiksi kiertotalouteen, ilmastoratkaisuihin, ennakoivaan terveydenhoitoon, yhteisöllisyyden edistämiseen ja reiluun datan käyttöön.

Margita Klemetti toi esiin, että tuoreen Työolobarometrin vastaajista 40 % on jo kehittänyt osaamistaan niin, että voisi työskennellä uusissa tehtävissä. Pauli Forma painotti, että osaamisen kehittäminen kytkeytyy jatkossa tiiviimmin työuraan. Enää ei ole erikseen opiskelua ja työtä.

TwitterChatin keskustelijat pitivät osaamista kykynä kehittää jatkuvasti omaa ja koko työyhteisön työtä. Osaamista kehittämällä luo itselleen mahdollisuuksia päästä uusiin työtehtäviin ja säilyttää työssään mielekkyyttä.

Työn tulevaisuus tehdään yhdessä, joten työpaikoilla kannattaa jatkaa dialogia siitä, millaista tulevaisuutta tavoitellaan. Miten suunnata katse sinne tulevaisuuteen? Tähän tarvitaan tulevaisuuslukutaitoa.

Keskustelijoiden vinkit kysymyksistä, joilla voi ryhtyä ottamaan tulevaisuutta haltuun:

  • Mikä aiot tehdä seuraavaksi?
  • Miten haluat muuttaa maailmaa ja mistä ajattelit ensin aloittaa?
  • Mikä on visiosi?

Minne menet työelämä -keskustelun twiitteihin voi tutustua Twitterissä hashtagilla #huolenpitoa