Tuore artikkeli hakee lääkkeitä eläkeläisköyhyyden vähentämiseen

17.03.2017

Eläkeläisköyhyydestä ja sen vähentämisestä puhutaan paljon niin mediassa kuin poliittisessa keskustelussakin. Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan työeläkeindeksin muuttamiseen tähtäävä kansalaisaloite, jonka yhtenä keskeisimmistä perusteluista mainitaan vanhuusköyhyyden torjuminen. Mutta onko työeläkkeen sitominen palkkoihin todella tehokasta eläkeläisköyhyyden torjumiseen tähtäävää politikkaa? Tätä kysymystä ovat käsitelleet ekonomistimme Mauri Kotamäki ja Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen tuoreessa artikkelissaan.

- Halusimme tuoda eläkeläisköyhyydestä ja sen vähentämisestä käytävään keskusteluun analyyttisen näkökulman vertailemalla eri eläkelajien korotusten vaikutuksia eläkeläisten ja yli 65-vuotiaiden pienituloisuuteen tulonjaollisesta näkökulmasta, kertoo Kotamäki.

- Työeläkeindeksin korottamisen lisäksi arvioimme kansaneläkkeen ja takuueläkkeen korottamisen vaikutuksia. Tulostemme mukaan työeläkkeiden tasokorotus olisi hyvin kallis politiikkatoimenpide, mikäli tavoitteena on vähentää eläkkeensaajien suhteellista köyhyyttä. Kansan- tai takuueläkkeen korottaminen olisi keinona huomattavasti tehokkaampaa, Kotamäki toteaa.

Takuueläkkeen tasokorotus tehokkain pienituloisuuden vähentäjä

Kotamäki ja Kärkkäinen käyttivät työssään virallisia tilastoja sekä yleisesti hyväksyttäviä tutkimuksellisia menetelmiä. Työeläkeindeksin korottamisen analyysin he toteuttivat laskelmassaan kolmen prosentin korotuksella. Kansaneläkkeen enimmäismääriä ja täyden eläkkeen rajaa puolestaan korotettiin viisi prosenttia, ja takuueläkkeelle laskettiin tasokorotus 1000 euroon. Eri korotusvaihtoehdot rakennettiin siten, että niiden vaikutus julkisen sektorin nettomenoihin olisi suunnilleen yhtä suuri. Näin vaihtoehdot ovat mahdollisimman vertailukelpoisia keskenään.

- Tarkastelimme eläkeläistalouksien jakautumista eri tulokymmenyksiin sekä sitä, miten erilaiset vaihtoehdot eläkkeiden korottamiseksi jakautuisivat niihin. Eri eläke-etuudet ovat kohdistuneet tulojakaumassa eri kohtiin. Työeläkkeet ovat kohdistuneet keskimäärin suurituloisimmille tulokymmenyksille Kelan maksamiin eläkkeisiin verrattuna, Kotamäki selventää.

Kotamäki ja Kärkkäinen havainnollistavat myös esimerkkilaskelman avulla, että eri vaihtoehdoista takuueläkkeen tasokorotus kohdistuisi kaikista pienituloisimmille eläkeläisille. Kansaneläkkeen tasokorotuksen hyöty sen sijaan jakaantuisi tasaisemmin eri tulotasoille. Työeläkeindeksin korotus puolestaan hyödyttäisi sitä enemmän, mitä enemmän henkilö saa työeläkettä.

- Laskiessamme eri vaihtoehtojen vaikutusta eläkeläisten pienituloisuuteen havaitsimme, että takuueläkkeen korotus nostaisi yli 34 000 eläkeläistä pienituloisuusrajan yli. Vastaavasti kansaneläkkeen tasokorotuksella lukema olisi 19 500 henkilöä, ja työeläkeindeksin tasokorotuksella 1 900, Kotamäki kertoo.

Kotamäki ja Kärkkäinen vertailivat eri eläkkeiden korottamisen vaihtoehtoja myös siltä kantilta, kuinka paljon kustannuksia yhden eläkeläisen nostaminen pienituloisuusrajan yli aiheuttaa. Työeläkeindeksin tasokorotuksen avulla kustannukseksi muodostui 200 000 euroa yhtä eläkeläistä kohden. Kansaneläkkeen tasokorotuksen avulla kustannus olisi noin kymmenesosa (20 000 €/hlö) ja takuueläkkeen tasokorotuksella kahdeskymmenesosa (10 500 €/hlö).

- Kuten luvuista nähdään, kyse ei ole mistään pienestä erosta eri toimenpiteiden välillä. Suuruusluokkaero on huomattava, jos tavoitteena on eläkeläisköyhyyden vähentäminen, Kotamäki huomauttaa.

Lisätietoja:

Kotamäki ja Kärkkäinen tarkastelevat artikkelissaan eri eläkekorotusten vaikutusten lisäksi myös eläkeläisten ostovoiman heikentymistä. Heidän artikkelinsa tullaan julkaisemaan Yhteiskuntapolitiikka-lehden numerossa 2/2017. Artikkeli on kuitenkin jo luettavissa lehden julkaisuarkisto Julkarissa.

Mauri Kotamäki & Olli Kärkkäinen: Mistä lääke eläkeläisköyhyyteen?