Kuinka tuetaan työhön paluuta, kun mielenterveysongelma koettelee työkykyä?
Työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kääntyi pari vuotta sitten nousuun, ja huomio on julkisessa keskustelussa kiinnittynyt erityisesti mielenterveysongelmien kasvuun. Vuonna 2019 vajaat 9 000 ihmistä jäi työ- tai kansaneläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelman takia. Järjestämme yhdessä Kelan kanssa 17.3. lääkäreille verkkokoulutuksen, jossa tarkastellaan lääkärin roolia mielenterveyspotilaiden työkyvyn seurannassa ja tukemisessa.
– Hoidon tavoitteena tulisi entistä vahvemmin nähdä työkyvyn säilyminen tai sen palaaminen. Kaikkien toimijoiden – niin työnantajien, työterveyshuollon, Kelan kuin työeläkevakuuttajien – tulisi olla paljon aktiivisempia jo yhden tai kahden kuukauden sairauspoissaolon kohdalla. Jos ihminen on vuoden pois työpaikaltaan ja työelämästä, pysyvä syrjäytyminen on jo vaarassa tapahtua, sanoo Kelan ylilääkäri Janne Leinonen.
Kelan ja Telan järjestämässä lääkäriwebinaarissa keskiviikkona 17.3. huomio kohdistuukin mahdollisimman varhaisiin toimenpiteisiin ja toimijoiden yhteistyön vahvistamiseen työhön paluun tukemisessa.
Vuosina 2016–2019 mielenterveyssyistä sairauspäivärahaa saaneiden lukumäärä kasvoi 43 prosenttia ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden 18 prosenttia.
– Työkyvyttömyyseläkkeiden nousuun on syytä reagoida. Perinteisemmät pitkäaikaisen työkyvyttömyyden aiheuttajat eli tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat laskussa ja mielenterveyden syyt ovat nousussa. Toimenpiteitä terveydenhuollossa ja ammatillisessa kuntoutuksessa tulisi suunnata vastaamaan paremmin näitä nykyajan haasteita, toteaa Leinonen.
Oppia onnistumistarinoista
Leinonen näkee, että työkyvyttömyyskorvauksia myöntävät laitokset eli Kela ja työeläkevakuuttajat voisivat ottaa entistä aktiivisempaa roolia trendin kääntämiseksi.
Alan yhteinen koulutus 17.3. taklaa haastetta tarttumalla kriittisiin kohtiin tilanteessa, jossa mielenterveysongelma uhkaa johtaa työkyvyttömyyteen. Huomio kiinnittyy yhteen kysymykseen: miksi on tärkeä tukea varhaista työhön paluuta ja miten se tehdään? Webinaarissa käsitellään keinoja hoito- ja kuntoutusprosessien eri vaiheissa.
Aamupäivän mittainen webinaari keskittyy onnistumistarinoihin.
– Onnistuneiden tapausesimerkkien avulla koulutuksessa esitellään keinoja ja polkuja, joilla ihminen voi jatkaa työssä tai palata takaisin työhön mielenterveysongelman hoito- ja kuntoutusprosessin aikana. Eli kerrotaan, mitä mahdollisuuksia Kelan ja työeläkevakuuttajien etuus- ja palveluvalikoima pitää sisällään, Leinonen kuvaa.
Huomio yhä vahvemmin työkykyyn ja työn merkitykseen
Mikä sitten on lääkäri rooli mielenterveyspotilaiden työkyvyn seurannassa ja tukemisessa?
Leinonen toivoisi hoitavien lääkäreiden kiinnittävän lääketieteellisen hoidon onnistumisen ohella yhä enemmän huomiota myös siihen, kuinka merkityksellistä potilaan elämälle, pärjäämiselle ja ansiotasolle on, että pystyykö jatkamaan töissä vai ei.
– Hoidon tavoitteena tulisi entistä vahvemmin nähdä työkyvyn säilyminen tai sen palaaminen, Leinonen summaa.
Lääkärin koulutus ja tehtävä terveydenhuollossa antavat valmiuden ennen kaikkea sairaudenhoitoon ja lääkinnälliseen kuntoutukseen. Työkyvyn arviointi ja työkyvyttömyyden lakiperusteiset kriteerit eri järjestelmissä jäävät väistämättä vieraammiksi. Näin ollen työkyvyn arviointi tulee helposti ulkoistettua esimerkiksi terveydenhuollosta eläkelaitokselle tai Kelalle, Leinonen pohtii.
– Sairauslomaa ja työkyvyttömyyttä ei koskaan pitäisi nähdä automaattisena seurauksena mielenterveysdiagnoosista eikä automaattisena osana sairaudenhoitoa, eikä varsinkaan korvikkeena sille, jos hoito ei syystä tai toisesta optimaalisesti toteudu terveydenhuollossa, Leinonen sanoo.
Lausunnot työkyvystä ovat lääkäreille rutiinityötä.
– Paljon vaikeampaa on todella pysähtyä pohtimaan, mitä potilas tekee työkseen ja miten työelämässä voisi jatkaa jäljellä olevan työkyvyn kanssa ja esimerkiksi masennuksesta huolimatta. Pitkittyvä sairausloma vieraannuttaa paitsi työstä, voi olla haitallista myös itse sairaudesta toipumisen kannalta. Psykiatrian erikoissairaanhoidosta potilas voitaisiin useammin lähettää työkykyarvioon työterveyshuoltoon, sanoo Leinonen.
Tiiviimpää yhteistyötä
Työkyky nähdään Leinosen mukaan koko yhteiskunnassa kovin mustavalkoisesti. Liian usein edelleen olemme joko täysin työkykyisiä tai työkyvyttömiä.
– Työkyky pitäisi nähdä kirjona tai liukumana erilaisia työkyvyn asteita ja sitten pyrkiä aktiivisemmin ja varhaisemmassa vaiheessa sovittamaan työn tekemistä sairaudenhoitoon, Leinonen sanoo.
Tämä vaatii Leinosen mukaan sen, että lääkärit tuntisivat nykyistä paremmin Kelan, työterveyshuollon ja työeläkelaitosten tarjoamia keinoja, joista koulutuksessa kerrotaan. Koulutuksessa pyritään kirkastamaan esimerkiksi 30–60–90-tarkistuspisteiden roolia. Säännön tarkoitus on edistää tiivistä yhteistyötä työnantajan, työntekijän, työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon kanssa työkyvyn varhaisessa tukemisessa ja ohjata lääkäri ottamaan aktiivisesti varhemmin kantaa jäljellä olevaan työkykyyn ja työssä jatkamisen tai työhön palaamisen mahdollisuuteen. Tarkistuspisteillä on pyritty edistämään työnantajan, työntekijän, työterveyshuollon ja vakuutuslaitoksen vuoropuhelua, jotta vältyttäisiin pitkittyvältä sairauslomalta.
Toimenpiteisiin heti sairauspoissaolon jatkuessa
Leinonen nostaa tärkeimmiksi työhön paluun tuen työkaluiksi osasairauspäivärahan, työterveyshuollon järjestämän työkokeilun sekä Kelan ja työeläkevakuuttajien järjestämän varsinaisen ammatillisen kuntoutuksen.
Työhön palaamista edistävät toimenpiteet tulisi Leinosen mukaan tehdä paljon ennen kuin työkyvyttömyyttä on kestänyt vuoden.
– Jos ihminen on ollut jo vuoden pois työpaikaltaan ja työelämästä, mahdollisesti menettänyt työpaikkansa, on palaaminen hirveän vaikeaa riippumatta sairaudesta, sen vaikeusasteesta, toipumisesta tai kuntouttavista toimenpiteistä. Vuoden jälkeen on useimmille aivan liian myöhään. Syrjäytyminen työelämästä on jo tapahtunut, hän toteaa.
Leinonen painottaa, että kaikkien toimijoiden – niin työnantajien, työterveyshuollon, Kelan kuin työeläkevakuuttajien – tulisi olla paljon aktiivisempia jo yhden tai kahden kuukauden sairauspoissaolon kohdalla.
Kehitystä on tapahtunut paljon. Hyvistä käytännöistä Leinonen mainitsee työterveyshuollon varhaisen puuttumisen mallit. Konkreettiset työhön paluuseen tähtäävät toimet jäävät kuitenkin usein liian vaimeiksi.
Ammatilliseen kuntoutukseen yhä aiemmin
Ammatillinen kuntoutus on nykyisin ensisijainen vaihtoehto työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden.
Se kuitenkin pitäisi saada Leinosen mukaan käyntiin aikaisemmassa vaiheessa jo sairauspäivärahakaudella.
– Yhteiskunnassa olisi vakavasti harkittava, tulisiko ammatillisen kuntoutuksen olla myös velvoittavaa ennen kuin työkyvyttömyyseläkettä lähdetään hakemaan, Leinonen pohtii.
Työkyvyttömyyseläkkeiden hylkyprosentit ovat olleet kasvussa sekä työeläkejärjestelmässä että Kelassa. Työeläkejärjestelmässä hylätään noin kolmannes työkyvyttömyyseläkehakemuksista ja Kelassa noin 40 prosenttia.
– Sekin kertoo, että meillä on merkittävä ristiriita sen välillä, että miten ihmiset koetaan terveydenhuollossa työkyvyttömiksi ja työkyvyttömyyslausuntoja kirjoitetaan ja että miten lakia tulkitaan Kelassa ja työeläkejärjestelmässä. Tämäkin puoltaa sitä, että kuntoutustoimenpiteisiin tulisi ryhtyä entistä varhaisemmin ja ensisijaisesti ennen kuin työkyvyttömyyseläkettä lähdetään hakemaan.
Fakta: Mitä eroa on Kelan ja työeläkevakuuttajien ammatillisella kuntoutuksella?
- Kela ja työeläkevakuuttajat järjestävät ammatillista kuntoutusta, mutta kohderyhmät ovat erilaiset.
- Ne, joilla on riittävän kiinteä työelämäkytkös, ovat oikeutettuja työeläkevakuuttajien tarjoamaan ammatilliseen kuntoutukseen, josta käytetään myös termiä työeläkekuntoutus.
- Kelan ammatillinen kuntoutus on tarkoitettu nuorille, jotka eivät ole vielä päässeet työelämään, sekä työttömille tai muuten työelämään vakiintumattomille henkilöille. Kela ja työeläkevakuuttaja tekevät tiivistä yhteistyötä.
- Lääkinnällinen kuntoutus tarkoittaa arjessa selviytymistä edistäviä kuntoutus- tai apuvälinepalveluita, joita voi saada sairauden tai vamman vuoksi. Sillä parannetaan ja ylläpidetään kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Työeläkekuntoutuksessa ei ole lainkaan lääkinnällisen kuntoutuksen elementtejä. Sen sijaan Kelan kohderyhmät voivat saada samanaikaisesti lääkinnällistä ja ammatillista kuntoutusta. Pidempään työsuhteessa olleille Kela järjestää KIILA-kuntoutusta, joissa nämä kaksi ulottuvuutta yhdistyvät.
Lääkäri, joko ilmoittauduit ja kerroit kollegalle?
Kela ja Tela järjestävät 17.3.2021 klo 8.30-11.30 yhdessä verkkoseminaarin aiheesta Yhteistyöllä työhön paluuta tukemaan – Mikä on lääkäri rooli mielenterveyspotilaiden työkyvyn seurannassa ja tukemisessa?
Tilaisuudessa on puhujina Kelan ja työeläkevakuuttajien ylilääkäreitä, asiantuntijalääkäreitä sekä kokemusasiantuntija. He pohtivat hoito- ja kuntoutusprosessien kehittämistä muun muassa eri toimijoiden välisen yhteistyöhön parantamisen näkökulmasta.
Lisätietoa ja ilmoittautumiset 15.3. mennessä Kelan verkkosivuilla: