EU vaikuttaa eläkkeisiin takaoven kautta

26.03.2019

EU ja eläkkeet istuvat yhteiselle sohvalle, kunhan se on riittävän pitkä. Suomalaisten eläkkeistä päätetään Suomessa, suomalaisin säännöin. EU ja siellä tehtävät päätökset vaikuttavat kuitenkin myös eläkkeisiin, mutkan kautta.

Suomalaisessa työeläkejärjestelmässä on eurooppalaisittain katsottuna joitain erityispiirteitä. Meillä työeläke on osa sosiaaliturvaa. Se on lakisääteinen, pakollinen ja automaattinen.

Meillä työeläkettä kertyy nykyisin samoilla säännöillä kaikille, jokaisella toimialalla. Yksityisen sektorin työeläkkeisiin ei Suomessa käytetä verovaroja. Työntekijät, työnantajat ja osittain sijoitettujen eläkevarojen tuotot maksavat eläkkeet.

Monessa EU-maassa on toisin

Monessa Euroopan maassa järjestelmä toimii toisin. Suurissakin EU-maissa on tyypillistä, että lakisääteinen eläke kustannetaan verovaroista ilman, että eläkkeisiin varaudutaan rahastoimalla varoja etukäteen.

Yleistä on myös, että merkittävä osa ihmisten ansioturvasta tulee täydentävästä lisäeläkkeestä, joka on sidottu ammattialaan tai jopa työpaikkaan. Alasta voi riippua, miten eläkettä kertyy ja miten se säilyy. Tämä pistää ihmisen miettimään tarkkaan, onko järkevää vaihtaa alaa tai työpaikkaa.

EU-maasta toiseen liikkuvia koskevat yhteiset säännöt

Meillä järjestelmä on toisenlainen.

‒ Meillä on vahva ja kattava lakisääteinen eläketurva. Yksityistä säästämistä ei brittien tapaan juuri ole, eikä työmarkkinalisäeläkkeitä, kuten muissa Pohjoismaissa, Britanniassa ja Hollannissa, eroa konkretisoi erityisasiantuntijamme Janne Pelkonen. Hän on erikoistunut muun muassa eläkeasioiden EU-näkökulmiin.

EU:lla ei ole toimivaltaa lakisääteisiin eläkkeisiin tai muihin sosiaaliturvan ratkaisuihin ja kokonaisuuteen. Lisäeläkkeisiin liittyvää EU-lainsäädäntöä ja valvontaa sen sijaan on. EU:ssa on myös yhteiset säännöt siitä, miten maasta toiseen liikkuvien ihmisten sosiaaliturvaetuuksia sovitetaan yhteen. Säännöt koskevat myös eläkkeitä.

Vaikuttamista mutkan kautta

EU vaikuttaa eläkkeisiin myös välillisesti, takaoven kautta. Siitä sisään astuu mm. talouskoordinaatio, jossa pidetään silmällä EU-maiden julkisen talouden kuntoa. Lakisääteiset eläkkeet kun luetaan EU:ssa julkiseen talouteen ja sosiaaliturvarahastoihin.

‒ Työeläkerahastointi on tuottanut Suomessa ylijäämää kansantalouden tilinpidossa. Meillä on myös pystytty uudistamaan eläketurvaa tietoon perustuen vieläpä niin, että koko julkistalouden kestävyysvaje pienenee, Pelkonen kertoo.

EU:ssa ollaan kiinnostuneita sekä jäsenmaiden eläkevastuista että rahastoiduista eläkevaroista. Eurooppalaiset eläkerahastot ovat tärkeitä toimijoita arvopaperimarkkinoilla, sillä niillä on rutkasti sijoitettavia pääomia.

Eläkeikiä nostettu monessa EU-maassa

Komissio julkaisi vuonna 2012 eläkkeitä koskevan ns. valkoisen kirjan. Siitä tuli selkäranka eurooppalaiselle eläkepolitiikalle, Janne Pelkonen kuvaa.

‒ Euroopan väestön ikääntyminen vaikuttaa talouksiin ja julkisten eläkkeiden rahoitukseen. Valkoinen kirja esitti, että eläkeikiä pitää nostaa ja reittejä varhaiseläkkeelle karsia. Lisäksi eläkeikä pitäisi sitoa jollakin tavalla automaattisesti elinajanodotteen kehittymiseen.

Eläkeikiä onkin nostettu Suomessa ja monessa muussa EU-maassa.

‒ Sama on tehty lisäeläkkeissä. Pisimmälle ovat menneet Hollanti ja Tanska. Niissä mennään ennusteiden mukaan noin 71‒72 vuoteen, Pelkonen listaa.

Naisten ja itsensä työllistäjien eläketurva noussee asialistalle

Julkisesti rahoitettuja eläkkeitä on monessa maassa skaalattu alaspäin jo hyvän tovin. Vaikutukset näkyvät pitkällä aikavälillä, Pelkonen kertoo.

‒ Komissio on puhunut lisäeläkkeiden edistämisestä. Se on yksi keino täydentää ihmisten eläketurvaa. Meidän viestimme on, että myös julkisiin eläkkeisiin on panostettava. Näin voidaan aidosti varmistaa riittävät eläkkeet mm. itsensä työllistäjille ja työmarkkinoilla haavoittuville ryhmille.

Lisäeläke tarkoittaa tässä joko työnantajan tarjoamaa tai itse säästettävää eläkettä.

‒ Ammatilliset lisäeläkkeet ovat monessa maassa täysin kiinni siitä, kuinka vahva neuvotteluvoima alalla on. Monella naisvaltaisella alalla se ei ole välttämättä kovin vankka. Komissio nostikin 2017 Euroopan sosiaalisen pilarin kautta eläkeasioiden keskiöön miesten ja naisten välisen eläkekuilun sekä itsensä työllistäjien asian.

Mikä on riittävä eläke missäkin?

Komissio voi antaa jäsenmaille vain suosituksia lakisääteisiin eläkkeisiin liittyvissä asioissa, jos maiden talous on kunnossa. Suosituksia kuunnellaan tarkemmalla korvalla, jos maan talouden mittarit näyttävät punaista.

Eläkkeiden osalta maakohtaiset suositukset ovat lähteneet lähes kokonaan rahoituksen kestävyyden näkökulmasta. Eläkkeellä pitää kuitenkin pystyä elämään.

‒ Pelkkä rahoituksen näkökulma on liian kapea. Taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä pitäisi arvioida aina yhdessä ja myös eri sukupolvien näkökulmasta. Komissiolla on välineitä mitata, mikä on riittävä eläketurva. Jäsenvaltiot suoriutuvat tässä vaihtelevasti, Suomi keskimääräistä paremmin. Tämä voisi heijastua maita koskeviin suosituksiinkin talouspolitiikan ohjausjaksossa, Janne Pelkonen huomauttaa.

Työmarkkinat muuttuvat, entä sosiaaliturva?

Yrittäjyys ja yrittäjien asema sosiaaliturvassa koskee yhä useampia.

‒ Työmarkkinat kerta kaikkiaan muuttuvat, ja se on yksi seuraavan komission haasteista. Ollaan vähemmän palkansaajasuhteessa ja enemmän jossain, joka on palkkatyön ja yrittämisen välimaastossa. Nämä ihmiset tippuvat EU:ssa usein lisäeläkkeiden ja myös lakisääteisten järjestelmien läpi.

‒ Sosiaaliturvaan pääsy on EU:ssa ylipäätään kuuma aihe. Tätä seuraava komissio kenties jatkaa, Pelkonen ennustaa.

‒ Ja kun koetetaan sopeutua väestön ikääntymiseen, työuria pitäisi koettaa pidentää myös keskeltä investoimalla työkykyyn, osaamiseen ja kuntoutukseen. Ei aina vain sieltä loppupäästä eläkeikää nostamalla.

Teksti: Riitta Gullman

Eurovaalit, entä sitten?

Eurovaaleissa 26.5.2019 valitaan uudet jäsenet Euroopan parlamenttiin ja komissioon. Kesällä ja ensi syksynä tehtävillä kannanotoilla ja päätöksillä on vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen.

EU:ssa tehtävät ja tekemättä jäävät päätökset vaikuttavat kansantalouksien ja rahoitusmarkkinoiden kehitykseen. Sitä kautta ne vaikuttavat eläkkeiden kertymiseen ja työeläkkeiden rahoitukseen.

Uusi komissio laatii ensi syksyn aikana työohjelmansa ja esityksensä EU:n budjetiksi. Aikanaan EU-parlamentti saa ne käsiteltäväkseen ja päätettäväkseen. Parlamentilla on paljon valtaa, sillä se päättää useimmista EU:n asioista tasavertaisesti jäsenmaiden hallitusten kanssa.

Työohjelma maalaa, mitä komissio pitää tärkeänä. EU:n budjetti taas määrittää, mihin EU:n rahaa suunnataan 2021‒2027.

Kolme kysymystä, kolme näkökulmaa

EU on vähän etäinen ja hahmoton, vaikka se vaikuttaa meidän jokaisen arkeen. Toukokuussa pitäisi vielä äänestääkin, mutta miksi? Näkökulmia EU:hun avaavat sosiaaliturvan asiantuntija, tutkija ja eurooppalaisuuden puolestapuhuja.

Kuka maksaa?

Kuva: Essi Rentola
Essi Rentola (Kuva: STM)


Kaiken ikäiset ihmiset matkustavat, opiskelevat ja asuvat aiempaa enemmän myös muualla EU:ssa kuin kotimaassaan. Mitä tämä tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksille ja niiden jaolle, johtaja Essi Rentola sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja vakuutusosastolta?

”EU-maiden välillä yksi keskeinen tekijä on reilu kustannustenjako. Sitä säädellään yhdellä vanhimmista Euroopan talousyhteisön asetuksista.

Jos esimerkiksi eläkeläinen siirtyy asumaan johonkin muuhun EU-maahan kuin missä hän on tehnyt työuransa, hänen sairaanhoidon kustannuksistaan vastaa se maa, josta hänellä on pisin lakisääteinen eläkevakuutuskausi.

Me EU-maiden kansalaiset saamme eurooppalaisella sairaanhoitokortilla toisesta EU-maasta lääketieteellisesti välttämättömän sairaanhoidon. Lasku suomalaisen hoidosta lähtee Suomelle jälkikäteen. Hoidon tarve toki suhteutetaan siihen, miten pitkästä matkasta on kyse. Asian päättää paikallinen lääkäri.

Sama periaate päätee myös pidempään oleskeluun toisessa EU-maassa. Jos vaikka suomalainen eläkeläinen rekisteröityy asukkaaksi Espanjaan, hän saa samalla tavalla välttämättömän sairaanhoidon ja lääkkeet kuin paikallinen. Ja lasku lähtee Suomelle.

Suomi maksaa suomalaisten hoidosta ulkomailla enemmän laskuja kuin toisinpäin, sillä suomalaiset matkustavat enemmän kuin tänne matkustetaan. Pohjoismaiden kesken on luovuttu sairaanhoidon kustannusten korvaamisesta jo aikaa sitten. Tilapäisen oleskelun aikana toisessa pohjoismaissa saa hoitoa kuten paikalliset, ja kustannukset maksaa kyseinen maa. Tässä näkyy meidän Ruotsin-siirtolaishistoriamme.

Huhtikuun 1. päivä tulee voimaan laki asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa. Se koskee Kelan hoitamia eli verovaroista maksettavia etuuksia. Siinä tilapäisen ulkomailla oleskelun raja kiristyy vuodesta puoleen vuoteen. EU-alueella oleskeluun ei kuitenkaan sovelleta tiukkaa aikarajaa. Sen sijaan arvioidaan, mihin maahan ihmisellä siteitä ja intressejä.”

Eurovaalit ja oma elämä – missä yhteys?

Kuva: Aku Aarva
Aku Aarva (Kuva: Eurooppalainen Suomi)


Eurovaalit ovat 26.5. Ensimmäisiä eurovaaleja lukuun ottamatta Suomessa vain alle puolet äänioikeutetuista on äänestänyt vaaleissa. Miksi olisi tärkeää äänestää, Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja Aku Aarva?

”Kiinnostus eurovaaleja kohtaan on valitettavan laimeaa ja laskenut jo pitkän aikaa. Äänestämättä jättäminen näyttää olevan kasvava trendi. Ihmiset eivät koe, että oman arjen ja europarlamentin välillä olisi yhteyttä.

Isoin tekijä lienee kasvava epäluottamus politiikkaa kohtaan. Se on yleiseurooppalaista. Joka puolella epäluottamus demokraattiseen poliittiseen järjestelmään on yleistynyt. Ei uskota, että voidaan vaikuttaa. Eurovaaleissa ei oikein ymmärretä, mihin vaikutetaan. Ei tunnisteta, miten EU vaikuttaa omaan elämään. Tässä olisi sekä medialla että koulussa tehtävää. Varsinkin se, miten EU toimii, jää koulussa hyvin vähälle.

Nuoret on kyllä pakko koettaa herättää. Viime eurovaaleissa 18‒24-vuotiaista äänesti noin 10 %. Aivan absurdi luku! Me koetamme oppilaitoskäynneillä konkretisoida, miten EU vaikuttaa nuorten arkeen. Kemikaalit on testattu, että kosmetiikkaa on turvallista käyttää, ja työntekijöitä koskevat työturvallisuusmääräykset. EU:sta nekin tulevat.

Nuoret ovat eläneet koko elämänsä EU-aikaa. Meillä on vapaa liikkuvuus, mahdollisuus toimia EU-alueella, tutustua, käydä vaihdossa, opiskella ja työskennellä. Nuoret eivät välttämättä ymmärrä, että tämä kaikki ei ole itsestään selvää.

Jos tällaisia asioita pitää tärkeinä, niitä olisi hyvä puolustaa äänestämällä. Vapauksien eteen pitää tehdä vähän duunia.”

Tulossa isojen asioiden kausi

Kuva: Juha Jokela
Juha Jokela (Kuva: Ulkopoliittinen instituutti)


Eurovaalien jälkeen työnsä aloittaa uusi komissio, ja alkaa työstää seuraavien vuosien työohjelmaansa. Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman ohjelmajohtaja Juha Jokela, mihin asioihin Euroopassa on seuraavina vuosina haettava ratkaisuja?

”Ilmastonmuutos näkyy varmasti seuraavan komission asialistalla, ehkä entistä vahvemmin sen vaikutuksiin varautuminen ja sopeutuminen.

Jos ilmastonmuutos tuo suuria elinympäristön muutoksia, tulee helposti myös turvallisuuspoliittisia ongelmia. Se, mitä tapahtuu kaukana Euroopasta, vaikuttaa tänne nopeasti. Silloin puhutaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi mitä suurimmassa määrin myös kehityspolitiikasta.

Tätä taustaa vasten myös pakolaisuus ja siirtolaisuus ovat korkealla EU:n poliittisella asialistalla. Pakon edessä asuinjoiltaan lähtemään joutuvien ihmisten määrä kasvaa, kun maapallon väestömäärä kasvaa ja ilmasto muuttuu. Miten Eurooppa vastaa muuttoliikkeeseen sisäisesti ja ulkoisesti? Tämä kysymys jakaa jäsenmaita syvästi.

Seuraavan viiden vuoden aikana EU:ssa joudutaan etsimään vastauksia myös arvojen ja etujen ristivetoon. Viime vuosikymmenen kriisit ovat syventäneet vanhoja jakolinjoja ja luoneet uusia. Perusarvojen suhteen unionissa ei voida tehdä kompromisseja, mutta EU:n politiikkojen suunnan määrittämisessä niihin voidaan pyrkiä.

Viiden seuraavan vuoden aikana EU:n asialistaa raamittavat muun muassa euroalueen uudistaminen ja puolustuspolitiikan kehittäminen. Suurvalta- ja geopolitiikan nousu sekä sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen tulevaisuus ovat unionille merkittävä ulko- ja kauppapoliittinen kysymys. Myös teknologinen kehitys, esimerkiksi koneoppinen ja tekoäly, luo uusien mahdollisuuksien lisäksi ongelmia, joihin pitäisi löytää globaaleja ratkaisuja.”