Eurooppalaiset harmaantuvat yhdessä

23.04.2019

Syntyvyys, kuolleisuus ja maahanmuutto ovat keskeisimmät väestörakenteeseen vaikuttavat asiat. Näistä jokainen on Euroopan unionissa murroksessa, mutta ratkaisujen pähkäily jää usein kansallisvaltion tasolle.

Vuonna 2040 Euroopan kaupunkien kaduilla törmää todennäköisemmin eläkeläiseen kuin alle 25-vuotiaaseen henkilöön. Tuolloin yli neljännes Euroopan unionin kansalaisista on yli 65-vuotiaita, kertoo Euroopan komission tuorein ikääntymisraportti. Kotimainen media kohisi vuoden 2018 lopulla Tilastokeskuksen väestöraportista, jonka mukaan historiallisen alhainen kokonaishedelmällisyysluku jatkaa laskuaan.

Suomalaiset harmaantuvat kuitenkin yhdessä kaikkein eurooppalaisten kanssa. Jotta väestö uusiutuisi ja väestösuhteet pysyisivät tasapainossa, kokonaishedelmällisyysluvun tulisi olla vähintään 2,1. Tähän ei yllä yksikään EU:n jäsenvaltioista. Harmaantumisesta huolimatta esimerkiksi Ruotsi ja Tanska ovat onnistuneet saavuttamaan muita edullisemman taloudellisen väestön huoltosuhteen.

Väestötutkimuslaitoksen johtaja, tutkimusprofessori Anna Rotkirch korostaa, että väestöpolitiikan kannalta olisi tärkeää, että sen näkökulma kyettäisiin laajentamaan kansallisvaltioiden ulkopuolelle.

- Trendit sekä syntyvyydessä että maahanmuutossa ovat kansainvälisiä, Rotkirch toteaa.

Ajatus saattaa tuntua hämmentävältä, sillä päätös perheen perustamisesta on henkilökohtainen. Yksilöt ovat silti myös tyypillisiä väestökäyttäytyjiä, joiden päätöksissä heijastuvat globaalit megatrendit. Länsimaiden ja Japanin kehityssuunta on ollut samanlainen: lasten hankintaa lykätään yhä myöhemmäksi ja aiempaa suurempi osuus ihmisistä jättää perheen kokonaan perustamatta. Euroopan unionissa esikoinen synnytetään keskimäärin 28,9-vuotiaana. Yli 30-vuotiaina äideiksi tullaan esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa. Näiden maiden kokonaishedelmällisyysluvut ovat EU:n pienimmät.

Virossa käänne

Viimeisten vuosien aikana yhä useampi Yhdysvaltain Piilaakson suuryrityksistä aina Applesta Facebookiin on alkanut kustantaa nuorille naistyöntekijöilleen munasolujen pakastuksen. Viesti on selvä: tuottavimmat työvuodet tulisi viettää sorvin ääressä, ei leikkikentän laidalla. Kansainvälinen konsultointiyritys Mercer arvioi vuonna 2016 julkaisemassaan raportissa, että jo 5 prosenttia suurista yhdysvaltalaistyönantajista kattaa munasolujen jäädyttämisen osana työntekijöidensä terveysvakuutusta.

Vaikka Suomessa tai Euroopassa kehitys ei ole vielä tässä pisteessä, Rotkirchin mukaan elämme samanlaisessa kulttuurissa. Askelmerkit naisten ihanteellisen elämänkulun varrella ovat monien mielestä kouluttautuminen, työelämässä menestyminen ja vasta sen jälkeen perheen perustaminen.

- Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lasten aika on vasta silloin, kun hedelmällisyys alkaa luonnostaan laskea. Näin aikaa perheen perustamiselle jää vain joitakin vuosia, Rotkirch sanoo.

EU-maista Viro on onnistunut kääntämään syntyvyyden selkeään kasvuun. Perhetukien roimat korotukset vaikuttivat kehitykseen, mutta Rotkirchin mukaan myös yhteiskunnallisen keskustelun sävyllä on merkitystä. Vahva pro-natalistinen lobbaus vaikutti siihen, että virolaiset näkevät lasten synnyttämisen ja hoitamisen kansantaloudellisena urotyönä.

- Suomessa puhutaan tämän sijaan enemmän siitä, mikä on äitien työllisyysaste ja miten äidit saataisiin mahdollisimman nopeasti työelämään. Lasten kasvattamisen kansantaloudellisesta merkityksestä ei puhuta juuri lainkaan, Rotkirch sanoo.

EU-maista korkeimman väestöllisen huoltosuhteen saavuttanut Ruotsi rohkaisee vanhempia jakamaan sekä hoiva- että palkkatyön tasapuolisesti. 430 päivän pituisesta vapaasta on korvamerkitty isille 90 päivää vuodesta 2015 lähtien. Vanhempainvapaajärjestelmä on Pohjoismaiden joustavin, ja vapaita saa jaksottaa siihen asti, kun lapsi täyttää 12 vuotta.

Esimerkiksi Suomessa vapaat on käytettävä ennen kuin lapsi on 2-vuotias. Ruotsin väestönkasvu ei kuitenkaan selity eurooppalaisittain korkealla syntyvyydellä, vaan maahanmuutolla. Lisäksi maan huoltosuhde on parempi kuin pelkän ikärakenteen perusteella voisi päätellä, sillä työllisyysaste on korkea.

Rotkirch painottaa, että olisi väestöpoliittisesti järkevää, että syntyvyydestä ja maahanmuutosta puhuttaisiin osana samaa keskustelua, ei toisistaan erillisinä asioina. Vaikka maahanmuuton kasvattaminen on näennäisesti helpompaa ja nopeampaa kuin syntyvyyden lisääminen, kilpailu nuorista ja koulutetuista maahanmuuttajista on kovaa.

Rohkeaa puhetta

Siinä missä syntyvyyteen vaikuttavat sosiaalipoliittiset keinot ovat kansallisvaltioiden omissa käsissä, EU:lla olisi mahdollisuus rakentaa yhteistä maahanmuuttoa edistävää politiikkaa. Euroopan komissio ehdotti kesällä 2016, että koulutettujen ihmisten muuttamista EU:n alueelle helpotettaisiin. Komissio haluaisi höllentää Euroopan unionin laajuisen työluvan saamisen ehtoja, sillä nykyisellään niiden määrä on jäänyt alle 20 000:n vuodessa.

Nykyinen direktiivi on edellyttänyt työluvan saamiseksi esimerkiksi keskiansioon nähden 1,5-kertaisen palkkatason saavuttamista, mikä on Suomessa tarkoittanut 4800 euron suuruista bruttopalkkaa. Komission esitys odottaa Euroopan parlamentin käsittelyä.

Työperäistä maahanmuuttoa edistävät toimenpiteet ovat kuitenkin jääneet pakolaiskriisin jalkoihin. Vuoden 2015 jälkeen EU on pyrkinyt rakentamaan aktiivisesti yhteisiä toimintaohjeita ja palautuspolitiikkaa. Julkinen keskustelu maahanmuutosta on usein typistynyt keskusteluksi turvapaikanhakijoista.

Aalto-yliopiston apulaisprofessori Matti Sarvimäki muistuttaa, että maahanmuuttajat ovat keskenään paljon heterogeenisempaa porukkaa kuin EU-kansalaiset keskimäärin.

- Kärjistetysti sanottuna toisessa äärilaidassa on Nokian toimitusjohtaja ja toisessa lukutaidoton aikuinen. Huoltosuhteen kannalta on olennaista, kumpaa päätä lähempänä tulijat ovat. Maahanmuuttoon liittyy kuitenkin monta muutakin näkökulmaa kuin huoltosuhde, Sarvimäki sanoo.

Sarvimäen vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan maahanmuuttajien keskimääräinen työllisyysaste oli vielä 15 vuotta Suomeen saapumisen jälkeen yli 20 prosenttia pienempi kuin saman ikäisillä kantaväestön edustajilla.

Erot korostuivat kriisialueilta saapuneiden keskuudessa, mutta ne olivat havaittavissa myös muista OECD-maista saapuneiden ryhmässä. Sarvimäki kuitenkin muistuttaa, että 1990-luvulla maahan saapuneiden perusteella ei voi suoraan päätellä, kuinka hyvin nykyisin Suomeen saapuvat tulevaisuudessa työllistyvät.

Luottoluokittaja Moody’sin keväällä 2017 julkaiseman raportin mukaan Suomi on ainoa Pohjoismaa, jonka talouskasvua maahanmuutto ei tule lähivuosina vauhdittamaan. Maahanmuutto- ja EU-kriittiset poliittiset voimat ovat tästä huolimatta kasvattaneet kannatustaan myös Ruotsin kaltaisissa, maahanmuuttajista taloudellisesti hyötyvissä maissa. Euroopan poliittisen ilmapiirin takia on epätodennäköistä, että EU:n vanheneva väestö ja maahanmuuton lisääminen nousisivat eurovaalien myötä ykkösteemoiksi.

Tutkimusprofessori Anna Rotkirch toivoo, että päättäjät EU:ssa ja kotimaassa ottaisivat nykyistä hanakammin väestöpolitiikkaan kantaa. Olennaista on, että poliittiset vaikuttajat puhuisivat rohkeasti sekä syntyvyydestä että maahanmuutosta.

- Puolueiden pitäisi luoda selkeä kuva siitä, mikä on heidän ratkaisunsa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on noussut esiin sellainenkin näkökulma, että väestön harmaantumiselle ei voi mitään, joten tilanteeseen pitää sopeutua. Esimerkiksi sosiaalietuuksien leikkaaminen ja eläkemaksujen korottaminen ovat ratkaisuja väestörakenteen muutokseen. Näille tulevaisuudenkuville tulisi löytää myös vaihtoehtoja.

Uusia pilviä eläkerahoituksen horisontissa

Suomi on muun Euroopan tavoin saanut viimeiset vuosikymmenet väestöosinkoa. Tällä tarkoitetaan huoltosuhteen paranemista, kun työikäisen väestön suhteellinen osuus on suotuisa koko väestöön nähden. Osinkoa nostetaan etenkin väestön rakennemuutoksen keskivaiheessa, jolloin syntyvyys on alkanut laskea, mutta ikääntyvä väestö ei vielä heikennä huoltosuhdetta. Nyt osinko on kääntynyt negatiiviseksi. Tilanne suhteellisen uusi sekä Suomelle että useille muille EU-maille. Komission ikääntymisraportin arvioiden mukaan työikäisen väestön pienentyminen syö pitkällä aikavälillä 0,2 prosenttiyksikköä kotimaisesta talouskasvusta vuosittain.

Jokainen 1990-luvulla uutisia seurannut muistaa termin ”eläkepommi”. Sen pelättiin räjähtävän 2010-luvulla, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Eläkepommi purettiin monessa erässä, esimerkiksi eläkeikää nostamalla ja työeläkemaksuja korottamalla. Tätä nykyä ennätysalhaiselle tasolle laskenut syntyvyys aiheuttaa uudenlaisia paineita, ja sen täydet vaikutukset koetaan vasta useiden vuosikymmenten päästä. Muutokseen varautumista on hyvä alkaa miettiä nyt. Eläkejärjestelmän rahoitukseen vaikuttavat myös talouskehitys, työllisyys sekä eläkesijoitusten tuotot.

- Kun katsoo koko Euroopan väestökehityksen pitkäaikaisia trendejä, niin syntyvyys on laskenut ja maahanmuuton osuus on noussut. Humanitäärisen maahanmuuton lisäksi pitäisi puhua enemmän taloudellisesta maahanmuutosta, erityisasiantuntijamme Janne Pelkonen sanoo.

Hän uskoo, että erityisesti työperäistä maahanmuuttoa lisäämällä eläkejärjestelmän kestävyyteen voitaisiin vaikuttaa.

- Maahanmuutto parantaa eläkejärjestelmän kestävyyttä, vaikka maahanmuuttajien työllisyysaste ja palkkataso olisivatkin jonkin verran kantaväestön vastaavia alhaisempia. Vaikutukset koko hyvinvointiyhteiskunnan tasolla ja maahanmuuttajien koko elinkaaren ajalta on toki myös pidettävä mielessä, Pelkonen sanoo.

Eläketurvakeskus tekee pitkän aikavälin laskelmia, jotka tuottavat tietoa eläkemenoista ja eläkkeiden rahoituksesta. Niissä tehdään myös erilaisia herkkyysarvioita, joissa yhtä kriittistä oletusta muutetaan ja nähdään sen vaikutus lopputulokseen. Laskelmissa esimerkiksi maahanmuuttoa lisäämällä alentuneen syntyvyyden vaikutukset työeläkkeiden rahoitukseen voidaan kompensoida. Jos syntyvyys pysyisi nykyisellä matalalla tasollaan, noin 6 000-7 000 hengen kasvu nettomaahanmuutossa paikkaisi vaikutukset edelliseen verrattuna (vuosi 2016).

Tämä on Euroopan tulevaisuutta käsittelevän juttusarjamme ensimmäinen osa.

Artikkeli on julkaistu 3 kysymystä Euroopan tulevaisuudesta -lehdessämme

Lähteet: juttua varten haastatellut henkilöt

Teksti: Riikka Aaltonen