Miksi työeläkettä on kertynyt eri-ikäisille eri tavalla?

26.11.2019

Työeläkkeen karttumisen säännöt ovat muuttuneet ajan mittaan usealla tavalla. Jokin yksittäinen parannus työeläkkeen karttumiseen voi tuntua epäreilulta aiempia ikäluokkia kohtaan. Muutokset ovat vaikuttaneet eri sukupolviin eri tavoin.

Työeläkettä kertyi aiemmin hyvin eri tavalla kuin tänä päivänä ja kertymisen säännöt olivat omalla tavallaan anteliaat. Tarkastelemme asiaa parin esimerkin kautta.

Joitakin karttumasääntöjen muutoksia harmitellaan usein. Moni vanhemman ikäpolven ihminen aloitti työuransa viimeistään 18-vuotiaana. Työeläkettä kuitenkin alkoi kertyä vasta 23-vuotiaana. Nykyisin työeläke alkaa kertyä jo 17-vuotiaana. Tänä päivänä työeläkettä kertyy myös monilta palkattomilta jaksoilta, kuten vanhempainvapailta. Näin on ollut nykymuodossaan vasta vuodesta 2005.

Karttumasääntöjä, kuten koko työeläketurvaa, on tuunattu ajan mittaan ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa. Moni pieni uudistusaskel on aikanaan otettu, jotta turva olisi rahallisesti riittävämpi ja kattaisi paremmin erilaisia työntekijäryhmiä erilaisissa elämänvaiheissa. Sittemmin kehittämisen suunta on ollut kohti yksinkertaisempaa ja yhtenäisempää. Esimerkiksi vanhempainvapaalta kertyi eläkettä joillekin ryhmille jo ennen vuotta 2005, mutta tämän jälkeen säännöt olivat kaikille samat.

Katsotaanpa tarkemmin aiemmin mainittua ikärajamuutosta.

Ennen uran viimeiset vuodet tekivät eläkkeen

Kun TEL-eläkelaki vuonna 1962 tuli voimaan, eläkekertymän alaikärajaksi sovittiin 23 vuotta. Vanhuuseläkettä alkoi siis kertyä vasta 23-vuotiaana alkaen tehdystä työstä, mutta työeläkevakuutus oli pakollista ottaa kaikille 18 vuotta täyttäneille työntekijöille.

Työeläke perustui viimeisten vuosien ansiotasoon. Eläkkeelle rajattiin maksimimäärä, joka oli pitkään (1975-2005) korkeintaan 60 prosenttia aikaisemmista ansiotuloista. Ajateltiin, että eläke ehtii kertyä sille tasolle 23-vuotiaasta alkaen vanhuuseläkeikään mennessä.

Lähtökohta oli aivan erilainen kuin tänä päivänä:

  • Eläkkeiden maksimirajaus sekä viimeisten vuosien vaikutus eläkkeeseen poistuivat jo vuoden 2005 eläkeuudistuksessa.
  • Nykyisin työeläke lasketaan koko työuran ajalta, sitä siis kertyy oma siivunsa kultakin työskentelyvuodelta.
  • Ikärajat ovat muuttuneet kummassakin päässä. Nyt eläkettä kertyy jo 17-vuotiaana tehdyistä kesätöistä, kun vuoden 2017 eläkeuudistuksessa kertymisen alaikärajaa laskettiin edelleen. Myös yläikäraja on noussut. Kun työeläkettä aiemmin pystyi kartuttamaan korkeintaan 65 vuoden ikään, nyt sitä voi kartuttaa vakuuttamisen yläikärajaan saakka. Alimman eläkeiän jälkeen jatkamista kannustetaan lykkäyskorotuksella.

Voiko ikäpolvien kertymiä verrata?

Käytännössä karttumamuutokset tarkoittavat, että nuoremmille ikäluokille kertyy keskimäärin pienempiä eläkkeitä. Kun eläke vielä vuoteen 2005 asti oli 60 prosenttia ansioista, nuoremmilla sukupolvilla tämä korvausaste jää alemmaksi. Esimerkiksi 80-luvulla syntyneillä se on ennusteiden mukaan noin 50 prosenttia.

Asiaa on kuitenkin syytä tarkastella pidentyvän eliniän näkökulmasta. Tulevaisuudessa odottaa kohtuullinen eläkepotti, mutta elinikien pidentyessä eläkkeelle päästään myöhemmin ja eläkepotin on riitettävä yhä pitemmälle ajalle. Työeläkejärjestelmässä tätä hoidetaan elinaikakertoimella ja sitomalla eläkeikä elinajanodotteeseen.

Lisäksi eläketurvaa on tuunattu muilla tavoilla vastaamaan entistä paremmin nykypäivän työelämän tarpeisiin. Eläkettä kertyy aika lailla kaikenlaisista töistä ja myös monilta palkattomilta jaksoilta (katso tarkemmin faktalaatikosta).

Kysyimme eläkeinfokirjeessämme Eläketurvakeskuksen kouluttaja Anna-Stina Toivoselta, jääkö jokin sukupolvi häviölle.

– Tosiasiassa työeläkejärjestelmässä ei voi jakaa yksittäisiä ikäluokkia voittajiin ja häviäjiin. Todella paljon riippuu yksittäisen ihmisen polusta, siis siitä, osuuko työuralle vastoinkäymisiä, esimerkiksi sairastumisia ja työttömyyttä, toteaa Toivonen.

Faktalaatikko: Vaihtamalla ei enää häviä

Aikanaan työpaikan vaihtaminen saattoi merkitä kertyneen eläkkeen menettämistä. Lyhyet työsuhteet eivät välttämättä kerryttäneet työeläkettä lainkaan. Työeläketurvassa oli myös eroavaisuuksia alasta riippuen.

Nykyisin:

  • Työpaikalla tai alalla ei ole vaikutusta eläkkeen kertymiseen.
  • Myöskään työsuhteen pituudella ei ole merkitystä. Työeläkkeen kertymisen ainut ehto yksityisellä sektorilla on, että työstä on kertynyt noin 60 euroa kuukausiansiota.
  • Vuoden 2017 uudistuksen jälkeen palkansaajan työeläkemaksuosuutta ei enää ole vähennetty eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Tuo 6-8 prosentin osuus on merkittävä, kun eläkekertymää lasketaan. Nykyisin työeläkettä kertyy myös monissa sellaisissa elämänvaiheissa, joissa työtä ei tehdä. Esimerkiksi opiskelut kerryttävät työeläkettä. 18 vuotta täyttänyt opiskelija kerryttää työeläkettään opiskelemalla ammatillisen perustutkinnon tai korkeakoulututkinnon, kunhan valmistuu tutkinnostaan.
  • Työeläkettä kertyy tietyin ehdoin myös työttömyyden ajalta: ansionpäivärahasta ja lähellä eläkeikää maksettavista ns. ansiosidonnaisen lisäpäivistä kertyy työeläkettä alimpaan vanhuuseläkeikään saakka. Sitä kertyy myös kuntoutuksen ajalta.
  • Myös vanhempainvapaat ja kotihoidontuen aika kerryttävät työeläkettä.
  • Edellä mainituille kausille on eläkkeen kertymisellä kuitenkin ehtoja. Siihenastisella uralla tulee olla tietty vähimmäismäärä ansioita. Lisäksi kertymä ei vastaa palkasta kertyvää eläkettä, vaan voi jäädä huomattavastikin pienemmäksi.

Juttu pohjautuu eläkeinfokirjeessämme julkaistuun juttuun Työeläkkeen karttumisen säännöt ovat muuttuneet ajan mittaan – miten ja onko se reilua?

Lisätietoa:

Eläketurvakeskuksen Työeläke-sivusto