Oma työ, oma työeläke

17.12.2018

Oma työ, oma ura, oma työeläke. Työeläkkeen antama vanhuudenturva karttuu pääosin jokaisen oman työuran perusteella. Valinnoilla on väliä myös siinä mielessä.

Pohjoismaissa toimeentulo rakentuu oman työn ja tekemisen kautta. Taustalla on ajatus siitä, että kaikki yhteiskunnan jäsenet pystyvät periaatteessa hallitsemaan omaa elämäänsä ja rakentamaan siitä oman näköistään.

Käytännössähän aina ei niin mene. Elämässä tulee ikäviä yllätyksiä. Oma tai perheenjäsenen sairastuminen, tapaturma tai työttömyys mullistavat elämän. Kouluttaudutaan uuteen ammattiin omasta halusta tai olosuhteiden ohjaamina. Etsitään paikkaa uudessa elämäntilanteessa.

Yksi koko kaikille

Työeläkejärjestelmä on osa sosiaaliturvajärjestelmän turvaverkkoa. Se säästää sitkeästi, kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen itse kullekin meistä sitä päivää varten, kun vetäydymme vanhuuseläkkeelle. Säästöä kertyy pääsääntöisesti 1,5 % kuukaudessa palkasta, yli 53-vuotiaille hieman enemmän.

Työeläke on eräänlainen yhden koon unisex-collegeasu. Yksi koko ja samat säännöt kaikille.

Järjestelmä on eroille sokea

‒ Itse järjestelmä on sokea ammatista, koulutuksesta, sukupuolesta tai työtehtävistä johtuville eroille, painottaa yhteiskuntasuhteiden päällikkömme Elina Laavi.

‒ Työelämän epätasa-arvo ja esimerkiksi ammattien eriytyminen sukupuolen mukaan heijastuvat myös eläkkeisiin. Työeläkkeiden kautta tämän korjaaminen olisi laastari, mutta ei ratkaisisi ongelman ydintä: työelämän epätasa-arvoa.

Eläkettä karttuu palkattomiltakin jaksoilta

Eläkettä karttuu myös työuran katkoksista, Laavi huomauttaa. Monet elämän palkattomat jaksot lisäävät ja kartuttavat työeläkettä, joskin vähemmän kuin työ. Lasten hoito, työttömyys, sairaus ja kuntoutus sekä tutkintoon johtava kouluttautuminen ovat sellaisia.

‒ Lasten saaminen on hyvin keskeinen tekijä työeläkejärjestelmänkin kannalta. Nyt perheellistymisen haitta omalle toimeentulolle kohdentuu pääsiassa naisten kannettavaksi. Se ei tietysti ole oikein, mutta onneksi työeläkettä karttuu myös vanhempainvapaasta. Kuntoutuksella ihmisiä taas saadaan sairauden tai vammautumisen jälkeen onnistuneesti palaamaan työelämään.

‒ Kouluttautuminen nuorena ja yhä enemmän pitkin elämää avaa reittejä ja uusia polkuja työelämään. On nähty tärkeäksi, että kouluttautuminen itsessään kartuttaa työeläkettä. Ihmisiä halutaan kannustaa siihen.

Naisten ja miesten työurien erot näkyvät

Työttömyyttä tai sairastumista ei voi valita pois. Vanhempainvapaan käyttöä voi säädellä paremmin. Valtaosan siitä käyttävät naiset. Pitkä poissaolo työstä heijastuu palkkakehitykseen ja aikanaan eläkkeeseen.

Naisten vanhuuseläke-euro oli 68 senttiä vuonna 2017. Se johtuu eläkeikäisten naisten miehiä lyhemmistä työurista ja pienemmistä palkoista. Ero kaventuu hitaasti.

‒ Meillä on edelleen aivan liian jakautunut työelämä miesten ja naisten töihin. Sitä pitäisi pystyä purkamaan paljon nykyistä voimakkaammin. Uravalintojen lisäksi nimenomaan vanhempainvapaat jakaantuvat erittäin epätasaisesti, Elina Laavi toteaa.

Omilla valinnoilla on väliä

Työeläkkeen henkilökohtaisuudesta seuraa se, että omilla valinnoilla on väliä, mutta riskejä kannetaan yhdessä. Uravalinnalla on merkitystä sitä kautta, että paremmin palkattu ammatti kerryttää eläkettä enemmän.

Pitkä, katkeamaton työura kartuttaa eläkettä enemmän kuin satunnainen työskentely, koska eläkemaksuja tulee silloin maksettua enemmän.

Entä työelämän tulevat muutokset?

Miten tulevaisuudessa? Työelämän ennakoidaan muuttuvan merkittävästi.

‒ Vielä se ei näy kovin paljon tilastoissa. Palkansaajien määrä ei ole muuttunut merkittävästi 1998‒2018. Määräaikaiset työsuhteet ovat sinä aikana yleistyneet vain joillakin tuhansilla, Elina Laavi tarkentaa.

Sen sijaan uusista työsuhteista yli puolet on määräaikaisia, tilastot kertovat.

‒ On ilman muuta ongelma, jos työura on hyvin pätkittäinen. Myös palkattomista jaksoista kertyy eläkettä, mutta silti ansiotaso ja eläke jäävät pienemmäksi.

Eläkeoikeus on jokaisen oma

Välillä kansainvälisissä eläkevertailuissa – joissa Suomen järjestelmä arvioidaan monin tavoin erittäin toimivaksi – huomautetaan, että eläkeoikeutta pitäisi jakaa puolisoiden kesken.

‒ Ehkä ei suomalaiseen yhteiskuntaan sopiva ajatus, Laavi pohtii.

‒ Suomessa ja Pohjoismaissa on lähdetty siitä, että naiset osallistuvat työelämään. Meillä on hyvin kattavat varhaiskasvatuspalvelut, ja sitä kautta naisten työskentely todella on mahdollista. Siten naiset voivat kartuttaa omaa työeläkettään, olla taloudellisesti itsenäisiä.

Takuueläkkeellä eläkeläisköyhyyttä vastaan

Pieniä eläkkeitä saavien eläkeläisten toimeentulo on kiperä ja kipeä kysymys. Siitä on keskusteltu syksyn 2018 aikana mm. Telan ja eläkeläisjärjestöjen yhteisissä tilaisuuksissa eri puolilla Suomea. Elina Laavi kertoo, että kiireimmin korjattavaksi asiaksi on kuitenkin noussut palvelujen saatavuus.

‒ Palvelut ovat erittäin tärkeä asia varsinkin iäkkäimmille eläkeläisille. Mistä palveluja saa, mitä hoivapalveluja saa ja miten läheltä? Sitten esiin nousevat elämisen kustannukset: paljonko hoivapalvelut maksavat, miten lääkekorvauksia saa, mitä asumiskustannukset ovat. Käytännön arkielämän menojen ja tulojen pohdiskelua.

‒ Tehokkain tapa vaikuttaa eläkeläisköyhyyteen on takuueläke. Se on nähty myös keskustelutilaisuuksissa.

Fakta: Eläkkeet 2017

  • noin joka neljäs Suomessa asuva sai 2017 jotain eläkettä (n. 1,5 milj. henkilöä)
  • valtaosa vanhuuseläkettä (n. 1,3 milj. henkilöä)
  • keskieläke oli 1656 €/kk
  • miesten keskieläke oli 1874 €/kk, naisten 1476 €/kk. Ero johtuu naisten lyhemmistä työurista ja pienemmistä palkoista
  • välillä 1995‒2015 eläkeläisten keskimääräinen kokonaiseläke on noussut n. 30 %
  • ulkomaille maksettiin eläkettä vajaalle 60 000 henkilölle

Lähde: Eläketurvakeskus, Tilasto Suomen eläkkeensaajista

Lue lisää

Millainen on tyypillinen eläkeläinen?

Kolme kysymystä, kolme näkökulmaa

Kelan erikoistutkija, työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies ja Eläketurvakeskuksen yhteyspäällikkö pohtivat eläkejärjestelmään liittyviä teemoja toisista kulmista.

Mielenterveystyöllä tulevaisuuden eläkeläisköyhyyttä vastaan

Kuva: Ilpo Airio
Ilpo Airio (kuva: Kela)

Keitä ovat tulevaisuuden köyhät eläkeläiset? Kuinka heidän päätymistään köyhyyteen voitaisiin parhaiten ehkäistä, erikoistutkija Ilpo Airio Kelan tutkimuksesta?

”Yksi keskeinen köyhien eläkeläisten ryhmä tulevaisuudessa ovat nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvat, joilla ei ole lainkaan tai vain hyvin vähän työhistoriaa. Itse asiassa yhä useampi alle 40-vuotias saa nykyään täyttä kansaneläkettä – suuri osa heistä mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriön perusteella.

Myös pirstaleinen työelämä ja pitkäaikaistyöttömyys voivat johtaa köyhyyteen vanhuuseläkkeellä. Koska työeläkettä karttuu ansioiden perusteella, palkan ja työuran pituus määrittävät työeläkkeen määrän. Downshiftaaminen ja vaikkapa pitkät reissut työpurskeiden välissä voivat nekin aikanaan näkyä työeläkkeessä. Tätä ei ehkä ihan tulla ajatelleeksi.

Työkyvyttömyydestä johtuvan eläköitymisen ehkäisemiseen ei ole helppoja keinoja. Ehkä mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyssä toimet pitäisi aloittaa jo neuvolasta, päiväkodista tai koulusta? Myös pitkäaikaistyöttömien pääsy työelämään poistaisi tulevaisuuden eläkeläisköyhyyttä.

Ylipäätään kuva suomalaisesta kansaneläkeläisestä alkaa muuttua. Perinteisesti hän on ollut maaseudulla asuva iäkäs nainen. Nykyään kansaneläkeläiset ovat yhä useammin nuoria ja miehiä.

1990-luvun lopulla puhuttiin, että kansaneläkejärjestelmä hiipuu pois ”mökin mummojen” mukana. Niin se hiipuukin, mutta hyvin verkkaisesti. Suomessa on yhä melkein 600 000 kansaneläkkeen saajaa.

Nuoria, 16‒39-vuotiaita on täyden kansaneläkkeen saajista 26 000. Heillä ei siis ole työhistoriaa niin, että he saisivat työeläkettä. Luku ei ole suuri, mutta tämä luku on: heidän määränsä on kasvanut kymmenessä vuodessa 20 prosenttia.

Tämä joukko joutuu selviytymään kansaneläkkeen ja takuueläkkeen varassa koko elämänsä. Tällä hetkellä se tarkoittaa noin 800 euron kuukausituloja. Sillä eläminen on niukkaa.”

Oma ura, mutta millä alalla?

Kuva: Johanna Alatalo
Johanna Alatalo (kuva: TEM)

Miltä Suomen työmarkkinat näyttävät noin vuonna 2030? Minkä toimialojen arvioidaan vahvistuvan, minkä supistuvan, ENKO-ennakointikonsortion puheenjohtaja Johanna Alatalo työ- ja elinkeinoministeriöstä?

”Yleisesti arvioidaan, että työllisyys pysyy teollisuudessa suurin piirtein ennallaan tai supistuu hieman. En ole nähnyt yhtään skenaariota, jonka mukaan työpaikkojen määrä teollisuudessa kasvaisi Suomessa voimakkaasti.

Suuri muutoshan teollisuudessa tapahtui 2008 finanssikriisin jälkeisen taantuman seurauksena. Sieltä katosi lähes 100 000 työpaikkaa. Teollisuus on elpynyt, sen tuottavuus ja arvonlisä ovat parantuneet, mutta työllisyys ei juuri ole heilahtanut ylöspäin.

Se ei ole kuitenkaan koko kuva. Teollisuuden parantunut tilanne tuo välillisesti työllisyyttä muille aloille. Ja vaikka työpaikkojen määrä joillakin toimialoilla, kuten teollisuudessa, ei näytä merkittävästi kasvavan, uusia työntekijöitä tarvitaan kaikilla aloilla korvaamaan eläkkeelle siirtyviä.

Kymmenen viime vuoden ajan tapahtunut yhteiskunnan palveluvaltaistuminen vain jatkuu. Työpaikkoja on syntynyt palveluihin jopa enemmän kuin teollisuudesta on kadonnut, ja niitä syntyy lisää. Sen uskaltaa sanoa, että sosiaali- ja terveyspalveluissa tarvitaan aina vain lisää työntekijöitä. Kaikissa skenaarioissa sen työpaikkojen määrä kasvaa, koska väestön ikääntyessä palveluja tarvitaan lisää.

Työllisyys kasvaa yksityisissä palveluissa. Sekä tietointensiivisten palveluiden että erilaisten henkilökohtaisten palvelujen kysyntä ja sitä kautta työllisyys nousevat pitkän aikavälin näkymissä.

Liike-elämän palveluissa, kuten suunnittelussa ja konsultoinnissa, työpaikkojen määrä on kasvanut viime aikoina. Tuntuu uskottavalta, että se suunta jatkuisi. On hyvin vaikea sanoa, miten käy pidemmällä aikavälillä. Tekoälyn vaikutuksia liike-elämän palveluille ja muillekin toimialoille on hyvin hankala ennustaa.

Alkutuotannossa työskentelevien määrä laskee edelleen. Myös kaupan alalla työpaikat vähenevät mm. verkkokaupan vaikutuksesta.
Rakentamisessa työllisyys kasvaa jonkin verran kaikissa pidemmän aikavälin näkymissä. Siihen kuvaan vaikuttavat mm. kaupungistuminen, väestön ikääntyminen ja korjausrakentaminen. Ne tekijät eivät häviä mihinkään.”

Teknologian tutkimuskeskus VTT julkaisi maaliskuussa 2018 kolme skenaariota Suomen talouden kehityksestä vuoteen 2040. Se sisältää myös arvioita työllisyyden kehittymisestä eri toimialoilla.

Erilaisia arvoja, erilaisia eläkejärjestelmiä

Kuva: Mika Vidlund
Mika Vidlund (kuva: ETK/Karoliina Paatos)

Eri maiden työeläkejärjestelmät heijastelevat niiden yhteiskunnallisia arvoja ja valintoja. Millaisia arvoja muiden maiden eläkejärjestelmien taustalta esimerkiksi löytyy, yhteyspäällikkö Mika Vidlund Eläketurvakeskuksesta?

”Eurooppa on tässäkin jakautunut etelään ja pohjoiseen. Keski- ja Etelä-Euroopan eläkejärjestelmissä näkyy niissä vallitseva perhekäsitys. Perheen pää, usein mies, työskentelee, ja nainen hoitaa kodin ja perheen. Silloin on reilua, että kertynyttä eläkeoikeutta jaetaan perhekohtaisesti. Se on monessa maassa tapana.

Meillä ja muissa Pohjoismaissa taas näkyy se, että naiset työskentelevät kodin ulkopuolella. Meillä se näkyy erityisen selvästi. Meillä 55‒65-vuotiaiden naisten työllisyysaste on miehiä korkeampi, mikä on täysin poikkeuksellista myös muihin Pohjoismaihin verrattuna. Pohjoismaissa eläke on omakohtainen.

Toinen jakolinja on yksilön vastuuta ja yhteistä vastuuta painottavien yhteiskuntien välillä. USA, Australia ja Iso-Britannia ovat yksilövastuun maita. Näissä maissa riski tulevan eläkkeen riittävyydestä on enemmän yksilöllä kuin meillä.

Siinä on ongelmansa. Esimeriksi Isossa-Britanniassa lakisääteinen eläke on niin pieni, että jokaisella pitäisi olla myös lisäeläke. Nyt sellainen on vajaalla 60 %:lla briteistä. Välillä luku ehti painua alle 50:een. Sitten systeemiä muutettiin niin, että palkansaajat liitetään automaattisesti johonkin lisäeläkejärjestelmään. Koska ihminen on laiska tekemään hankalia päätöksiä, suurin osa ei lähde aktiivisesti eroamaan lisäeläkejärjestelmästään.

Ruotsissakin on lisäeläkejärjestelmä. Siellä sen neuvottelevat suuret ammattiliitot kollektiivisesti, ja se sitoo työnantajia. Käytännössä 90 % palkansaajista on mukana lisäeläkejärjestelmissä.

Sitten ovat itäisen Keski-Euroopan maat, joiden järjestelmissä näkyy viitteitä niiden historiasta. Esimerkiksi Virossa oli pitkään järjestelmä, jossa ansiot eivät vaikuttaneet eläkkeeseen, ainoastaan työvuodet. Jos olit työskennellyt 30 vuotta, sait tietyn suuruiseen eläkkeen. Jos 40 vuotta, sait vähän isomman. 2000-luvulla siellä on siirrytty ottamaan huomioon ansiot.

Toinen mielenkiintoinen asia itäisen Euroopan maissa on naisten alempi eläkeikä. Sillä on haluttu kompensoida lastenhoitoaikaa ja antaa mahdollisuus hoivata vaikkapa lastenlapsia. Ehkä taustalla on myös se vanhankantainen ajatus, että mies on puolisoista vanhempi. Jos naisen eläkeikä on matalampi, puolisot voivat siirtyä eläkkeelle samoihin aikoihin. Näin on muuten ajateltu myös Isossa-Britanniassa.

Esimerkiksi Virossa, Slovakiassa ja Tšekissä lapsiluku vaikuttaa naisen eläkeikään. Mitä enemmän lapsia, sitä alempi eläkeikä. Miesten ja naisten erilaiset eläkeiät alkavat olla poistumassa itäisestä Euroopasta, mutta vielä niitä siellä on.”

Teksti: Riitta Gullman