Syntyvyys, maahanmuutto, talous – työeläkkeiden rahoitus on monen tekijän summa

31.01.2020

Työeläkkeiden rahoituksesta puhuttaessa huomio keskittyy usein yhteen tekijään, esimerkiksi syntyvyyteen tai sijoitustuottoihin. Miten eri tekijät vaikuttavat siihen, että saadaanko nykyiset ja tulevaisuuden eläkkeet hoidettua kunnialla? Minkälainen rooli on esimerkiksi eliniän pitenemisellä? Hypätäänpä tutkimaan asiaa tarkemmin Eläketurvakeskuksen laskelmiin perustuvan, tuoreen infografiikkamme avulla. Johtava ekonomistimme Risto Vaittinen kommentoi.

Työeläkkeiden rahoitus on moniulotteinen kokonaisuus, kuin vaaka, jossa on monta punnusta. Kun yksi tekijä liikahtaa, se heilauttaa toista, usein useampaa tekijää. Osalla on enemmän painoarvoa kuin toisilla. Lisäksi nämä tekijät vaikuttavat hyvin erilaisilla aikajänteillä. Otetaan esimerkki:

  • Työllisyyden nousu helpottaa työeläkkeiden rahoitusta suoraan ja heti, koska työeläkemaksuilla saadaan kerättyä suurempi potti maksussa olevia työeläkkeitä varten.
  • Vahva talous näkyy työeläkevarojen sijoitustuottoina, jotka tukevat eläkkeiden rahoitusta nyt ja etenkin tulevaisuudessa. Vaikutus tuntuu kaukana tulevaisuudessa, kun nykypäivän keski-ikäiset jäävät eläkkeelle.
  • Työllisyys tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että tulevaisuuteen kertyy lisää eläkevastuita. Pitkällä aikajänteellä tekijän vaikutus rahoitusasemaan on lähes olematon.

Mittarina työeläkemaksu

Kun haluamme arvioida eri tekijöiden merkitystä työeläkkeiden rahoitukselle, käytämme mittarina työeläkemaksua. Näin on tehty Eläketurvakeskuksen tekemissä työeläkkeiden rahoitusta koskevissa perus- ja herkkyyslaskelmissa, joihin infografiikkamme pohjautuu. Moni tekijöistä vaikuttaa myös kansaneläkejärjestelmän ja koko hyvinvointivaltion rahoitukseen, mutta tarkastelemme tässä jutussa vain työeläkkeitä.

Työeläkemaksu kertoo konkreettisella tavalla rahoitukseen liittyvästä paineesta. Työelämaksu on vuonna 2020 keskimäärin 24,4 prosenttia. Eri muuttujien poikkeamat perusoletuksista aiheuttavat maksun tasoon muutospaineen. Kuinka suuren? Kuvasta on nähtävissä, että eri tekijät vaikuttavat eri tavoin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Mitä tummempi väri ja isompi ympyrä, sitä enemmän tekijä vaikuttaa. Vaikutus voi olla suuntaan tai toiseen eli joko nostaa tai lievittää maksunkorotuspainetta. Laskelmista ja työeläkemaksusta on kerrottu tarkemmin jutun lopusta löytyvässä faktalaatikossa. Laskelmat koskevat yksityisen sektorin palkansaajien TyEL-järjestelmää, joka on eri eläkejärjestelmistä suurin.

Eri tekijöiden vaikutus työeläkemaksuihin
Infografiikka: Kuinka suuri vaikutus eri tekijöillä on työeläkemaksun tasoon?

Väestökehitys ratkaisee

Työeläkkeiden rahoituksen perusta on työssäkäyvä väestö. Rahoituksen yhtälö on nimittäin tämä: työeläkkeet rahoitetaan pääosin työeläkemaksuilla, jotka kerätään työnantajilta ja työntekijöiltä. Kasvava osuus kustannetaan eläkevaroilla ja niiden sijoitustuotoilla. Työssäkäyvän väestön määrä ja ansiot määrittävät suurelta osin sen, kuinka paljon eläkkeiden maksamiseen saadaan kerättyä rahaa.

Väestökehitys siis on ratkaisevassa roolissa. Työikäisten määrä riippuu monesta tekijästä. Syntyvyys, eliniän pituus ja nettomaahanmuutto määrittävät työikäisten määrää. Näiden tekijöiden vaikutus poikkeaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

1. Syntyvyys: Alhainen syntyvyys merkitsee yhä pienempiä ikäluokkia, joiden harteilla työeläkkeiden kustantaminen on.

Suomessa syntyvyyden nopea alentuminen viimeisen kymmenen vuoden aikana on kansainvälisesti vertaillenkin huomattavaa. Viime vuonna syntyi alle 46 000 vauvaa. Suurimmat vuosiluokat ovat olleet yli 100 000 ja vielä vuosikymmen sitten syntyi yli 60 000 vauvaa vuodessa. Laskevan syntyvyyden ja pitenevän eliniän takia työikäisten ja lasten osuus väestöstä pienenee jatkuvasti, eläkeläisten osuus kasvaa. Vielä muutama vuosi sitten jokaista eläkeläistä kohden oli kolme työikäistä. Määrä painuu kahteen 2040-luvun alussa ja on 1,5 vuoteen 2070 mennessä.

– Jatkuessaan syntyvyyden laskun aiheuttama haaste työeläkkeiden rahoitukselle on merkittävä. Vaikutukset kertautuvat ja näkyvät työeläkkeiden rahoituksessa pitkällä aikajänteellä, kertoo johtava ekonomistimme Risto Vaittinen.

Tuoreimmat laskelmat osoittavat, että tilanne ei ehkä ole aivan niin synkkä kuin on pelätty. Eläketurvakeskuksen juuri julkaisemat skenaariot kertovat, että osa alhaisesta syntyvyydestä selittyy lasten hankinnan lykkäämisellä (mitä ei ole huomioitu perinteisessä kokonaishedelmällisyysluvussa). Ikäluokkien lopullinen lapsiluku noussee aiempia ennusteita suuremmaksi. Tällöin väestökehityksen vaikutus työeläkemaksun tasoon ei olekaan niin dramaattinen kuin tämän hetken ennusteet antavat ymmärtää.

2. Odotettu elinaika: Kun suomalaisten elinikä pitenee, eläkkeitä maksetaan yhä pitempään.

Elinikien pidentymisellä on suuri vaikutus eläkemenoon, se on selviö. Vielä 1990-luvun alussa 65-vuotias mies saattoi nauttia keskimääräisen elinajanodotteen mukaan eläkettä vajaat 14 vuotta. Pian samanikäinen voi odottaa eläkepäiviä olevan jäljellä lähemmäs 19 vuotta. Työeläkettä maksetaan kuolemaan saakka.

Eliniän pidentymiseen on viimeisimmissä eläkeuudistuksissa vastattu eläkeikää nostamalla ja elinaikakertoimella.

– Eläkeikien nousu ja elinaikakerroin eivät täysin kuittaa ennakoitua elinajan pidentymisestä johtuvaa rahoitushaastetta. Nämä automaattiset sopeutusmekanismit vaikuttavat viiveellä. Nyt seurataan uudistusten vaikutuksia ihmisten eläköitymiseen, Vaittinen kuvaa.

3. Nettomaahanmuutto: Nettomaahanmuutto kasvattaa työikäisen väestön määrää ja vahvistaa työeläkkeiden rahoitusta.

Ilman maahanmuuttoa Suomen väestön määrä vähenisi. Tilastokeskuksen viimeisimmässä väestöennusteensa (2019) nettomaahanmuuton oletuksia alennettiin. Maasta lähteneiden määrä on ollut kasvussa, ja tulijoiden määrä on pienentynyt aivan viime vuosina. Viime vuosi tosin oli ennakkotietojen mukaan positiivinen piikki. Nettomaahanmuutto oli yli 17 000.

– Nettomaahanmuutto näkyy työikäisen väestön määrässä välittömästi, toisin kuin syntyvyys. Nettomaahanmuuton kasvu ja maastamuuton vähentyminen lieventävät työeläkkeiden rahoitukseen liittyvää painetta nopeastikin, Vaittinen toteaa.

Kansantalouden tunnusluvut ja sijoitustuotot kasvavassa roolissa

4. Työllisyys: Mitä enemmän työllisiä, sitä enemmän kerätään työeläkemaksuja, joilla työeläkkeet maksetaan.

Työllisyys pitää sisällään työikäisten määrän ja työllisyysasteen. Palkoista kerättävät eläkemaksut ovat tärkein rahoituslähde työeläkkeille. Pitkällä aikavälillä niillä kustannetaan kolme neljäsosaa eläkkeistä, loput työeläkerahastoista ja niiden sijoitustuotoista.

Talouskehityksellä ja työllisyydellä on lyhyellä aikavälillä suuri merkitys työeläkkeiden rahoitukselle. Korkean työllisyyden aikana maksu voisi teoriassa laskea, koska maksajia on paljon. Matalan työllisyyden aikana voisi käydä päinvastoin. Käytännössä maksun taso on kuitenkin haluttu pitää vakaana. Pitkällä aikavälillä lopputulos on neutraali, sillä työ kerryttää uusia eläkevastuita.

Työllisyysaste on nyt 73 prosenttia. Esimerkiksi hallituksen tavoittelema 75 prosentin työllisyysaste lieventäisi maksunkorotuspainetta tällä vuosikymmenellä reilulla puolella prosenttiyksiköllä.

– Korkea työllisyys on tärkeä asia ennen kaikkea eläkkeiden riittävän tason kannalta. Tähän liittyvät työurien pidentäminen, osatyökykyisten saaminen mukaan työelämään ja erilaisten joustojen rakentaminen, esimerkiksi osa-aikatyön mahdollistaminen nykyistä paremmin, Vaittinen sanoo.

5. Ansiotason kasvu: Palkkojen taso vaikuttaa siihen, kuinka paljon rahaa työeläkemaksuista kertyy työeläkkeiden rahoittamiseen.

Kun palkat kasvavat nopeasti, työeläkemaksuista saatava tulo nousee ja vähentää eläkemaksun nousupainetta. Palkkojen laahatessa käy päinvastoin. On muistettava, että kuten työllisyyden, myös ansioiden kasvu kerryttää tulevaisuuteen lisää eläkevastuita.

Ansiotason kasvu vaikuttaa myös eläkemenoon. Nopea palkkojen kasvu nostaa eläkkeitä eläkeindeksoinnin vuoksi vähemmän kuin palkkatasoa. Vastaavasti hitaan palkkojen kasvun vaihtoehdossa eläkkeet nousevat suhteessa palkkoihin enemmän kuin perusvaihtoehdossa. Työeläkkeitä tarkistetaan vuosittain indeksillä, joka ottaa huomioon 80-prosenttisesti hintojen muutoksen ja 20-prosenttisesti palkkojen muutoksen.

6. Eläkevarojen sijoitustuotto: Sijoitusvarojen merkitys työeläkkeiden rahoitukselle kasvaa tulevaisuudessa.

Työeläkemaksut eivät enää yksin riitä kattamaan työeläkemenoja. Maksuja ei kuitenkaan ole tarvinnut nostaa yhtä paljon kuin eläkemenot ovat nousseet, sillä rahastoiduilla eläkevaroilla ja niiden tuotoilla on voitu kustantaa jo maksussa olevia eläkkeitä. Pitkällä aikavälillä tämä osuus on neljännes.

Eläkevarojen tuotoilla on siis keskeinen rooli työeläkemaksun pitkän aikavälin kehityksessä. Mitä enemmän varoja, sitä enemmän niiden osuutta työeläkkeiden rahoituksessa on mahdollista kasvattaa.

– Eläkerahastoja on kuitenkin kasvatettu etenkin tulevia eläkkeitä varten väestörakenteen heiketessä, ja jotta vakaana pysyvä osuus voidaan rahoittamaan niistä, rahastojen täytyy kasvaa, Vaittinen kertoo.

Sijoitusten keskimääräinen reaalituotto on historiallisesti ollut reilut 4 prosenttia. Historialliset tuotot eivät kuitenkaan ole tae tulevista tuotoista. Alhaisten korkotuotto-odotusten vuoksi Eläketurvakeskuksen laskelmissa sijoitusten perusoletus on lähitulevaisuudelle 2,5 prosenttia. Vuodesta 2029 alkaen tuottojen oletetaan olevan 3,5 prosenttia vuodessa.

Mikäli pitkän aikavälin tuotto olisi ennakoitua korkeampi, se vähentäisi työeläkemaksun nousupainetta. Ja päinvastoin: huono tuotto lisäisi painetta nostaa maksua.

FAKTA: Laskelmat, oletukset ja työeläkemaksu pähkinänkuoressa

  • Palkansaajalle työeläkemaksussa on kysymys siitä, kuinka paljon palkasta jää käteen, työnantajalle työvoimakustannuksista. Työntekijän maksuosuus vuonna 2020 on iästä riippuen 7,15–8,65 prosenttia palkasta, työnantaja maksaa keskimäärin 16,95 prosenttia. Periaate on, että maksun korotukset jaetaan puoliksi.
  • Työeläkemaksu on noussut tasaista tahtia viimeisten vuosikymmenten aikana.
  • Vuoden 2017 eläkeuudistukseen johtaneet eläkeneuvottelut käytiin vuoden 2013 väestöennusteen perusteella ja silloin riittävän työeläkemaksun keskimääräinen tason ajateltiin olevan 24,4 prosenttia pitkälle tulevaisuuteen. Työmarkkinajärjestöt ovat sopineet maksun tasosta vuoteen 2021 saakka.
  • Nopeasti aleneva syntyvyys on muuttanut käsitystä työeläkkeiden rahoituksen kestävyydestä. Pitkän ajan rahoitustarpeen huomioiva työeläkemaksun riittävä taso yksityisellä sektorilla olisi lähes 27 prosenttia.
  • Eläketurvakeskuksen laskelmat pyrkivät kuvaamaan pitkän aikavälin kehitystä. Niihin liittyy luonnollisesti epävarmuutta, jota taklataan herkkyyslaskelmilla. Nämä skenaariot kuvaavat, millaisia vaikutuksia eri tekijöiden muutoksilla on työeläkkeiden rahoitukseen. Skenaariolaskelmat eivät ole ennusteita tai suosituksia.

P.S. Monipuolinen analyysi väestöön vaikuttavista tekijöistä tulee olemaan osa Väestöliiton uutta väestöpoliittista ohjelmaa, jonka valmistelussa Tela on mukana. Tela ja Väestöliitto järjestävät syksyllä 2020 tilaisuuden, jossa ohjelma julkaistaan. (Tilaisuuden ajankohtaa muutettu 12.2.2020.)

Lue lisää

Joulukuun 2019 uutiskirjeemme: Muuttoliikkeen molemmista suunnista huolehdittava

Laskelmien lähde

Eläketurvakeskus: Lakisääteiset eläkkeet, pitkän aikavälin laskelmat 2019

Infografiikka: Koponen+Hildén