Työeläke: yhteisvastuullisesti, automaattisesti, yhdenvertaisesti

22.11.2018

Kun lainanlyhennykset painavat päälle ja pesukone hajoaa, säästäisitkö eläkettä varten? Ehkä et, kun jonossa on akuutteja menoja. Mutta säästät kuitenkin, etkä luultavasti sitä juuri ajattele.

Suomen työeläkejärjestelmässä on kolme keskeistä periaatetta: yhteisvastuu, automaattisuus ja yhdenvertaisuus. Yleviä sanoja, mutta mitä ne tarkoittavat käytännössä?

Yhteisvastuullisesti: yhteiset riskit kannetaan yhdessä

57-vuotias Tapani on tehnyt nuoresta asti fyysisesti raskasta työtä. Viimein hänen selkänsä ja lonkkansa eivät enää kestä. Hän joutuu sairauslomakierteeseen. Kun entinen työ ei hoidosta eikä toistuvista sairauslomista huolimatta enää onnistu, Tapani pääsee työeläkekuntoutukseen.

Hän kokeilee keveämpää työskentelyä, mutta sekään ei enää onnistu. Sitten yritetään väliaikaista, osa-aikaista työkyvyttömyyseläkettä. Jos se toimii, Tapani voi työskennellä osa-aikaisesti ja olla osan ajasta eläkkeellä.

Jokainen meistä ikääntyy, ja useimmista meistä tulee ennen pitkää vanhoja. Se on yhteisvastuun painavin osa: turvaamme yhdessä toinen toisillemme taloudellisesti kohtuullisen toimeentulon myös vanhoina.

Toiset kaksi kaikille yhteistä riskiä koskevat elämän ikäviä yllätyksiä. Kuka tahansa meistä voi sairastua tai vammautua niin vakavasti, että ei enää pysty työntekoon. Myös työkyvyttömyyden riski kannetaan yhdessä.

Kolmas kollektiivisesti kannettava riski on perheenhuoltajan kuolema. Silloinkin otetaan vastuuta yhteisesti, perhe-eläkkeen kautta.

‒ Kaikille yhteiset riskit saadaan katettua pakollisilla, kollektiivisilla vakuutuksilla. Kattava eläketurva on arvo sinänsä ‒ se, että ei ole väliinputoajia, muistuttaa erityisasiantuntijamme Janne Pelkonen.

Mitä toisenlainen eläkemalli tarkoittaisi?

Entä jos meillä olisi toisenlainen eläkemalli? Sellainen, joka korostaisi enemmän yksilön omaa vastuuta? Mitä se tarkoittaisi?

‒ Riippuu vastuun määrästä. Harva osaisi, olisi tarpeeksi pitkäjännitteinen tai pystyisi varautumaan etukäteen tarpeeksi turvatakseen toimeentulonsa eläkepäiviensä ajaksi. Tästä on ihmisten käyttäytymistä käsittelevää tutkimustietoa, mm. vuoden 2017 taloustieteen nobelisti Richard Thalerin tekemänä, Pelkonen aloittaa.

Helppo aliarvioida eläkeaika ja rahantarve

‒ Ihmiset tyypillisesti aliarvioivat omien eläkepäiviensä pituuden. Samoin aliarvioidaan, miten paljon rahaa niiden vuosien ja vuosikymmenien aikana tarvitaan. Tarvitaan aika paljon.

Enemmän yksilönvastuuta korostavissa maissa, kuten USA:ssa ja Isossa-Britanniassa, koetetaan saada ihmiset säästämään enemmän.

Kulutus tänään on arvokkaampi kuin huomenna

Käyttäytymistiedettä hyödyntävissä tutkimuksissa on huomattu yksi ihmisen ajattelun piirre: tämä päivä on tärkeämpi kuin huominen, kaukaisesta tulevaisuudesta puhumattakaan. Kulutus tänään tuntuu arvokkaammalta kuin kulutus huomenna. Siksi ihmiset säästävät vähemmän kuin olisi järkevää.

‒ Esimerkiksi Yhdysvalloissa eräänlainen nyrkkisääntö on, että eläkkeelle jäädessä säästettynä pitäisi olla 10‒12 kertaa keskivuosiansion verran rahaa, jopa suhteessa loppupalkkaan.

Sama sääntö tarkoittaisi Suomessa noin 300 000‒400 000 euroa.

Mutta entä sitten kun säästöt ovat kasassa, Pelkonen kehottaa miettimään. Miten sijoitat satoja tuhansia niin, että pystyt hoitamaan omaisuuttasi vielä 80- tai 85-vuotiaana? Tai jos muistisairaus iskee?

Automaattisesti kaikesta palkkatyöstä ja monesta muusta

Kolmekymppinen Maria on juuri ottanut ison askelen ja ostanut asunnon. Laskelmia on tehty tarkkaan. Ne näyttävät aluksi tiukkaa taloudenpitoa, mutta Maria on päättänyt ottaa riskin. Eläkesäästämisestä kukaan ei kysy, sillä siihen vastaus olisi: ei nyt. Sitten joskus myöhemmin.

Kenenkään ei tarvitse kysyä. Maria kartuttaa jokaisesta palkastaan eläkettään automaattisesti hieman. Vuosikymmenien mittaan siitä kertyy kohtuullinen potti. Se on suhteessa Marian omaan ansiotasoon.

Työeläkettä kertyy lähes kaikesta Suomessa tehdystä työstä. Työn lisäksi sitä kertyy opiskeluajalta, vanhempainvapaalta ja työttömyyden ajalta. Sitä kertyy myös kuntoutuksen ajalta – kuten aiemman esimerkin Tapanin työeläkekuntoutuksen ajalta.

Eläkkeen kertyminen automaattisesti poistaa myös yhden psykologisen esteen: kun ihminen joutuu tekemään vaikeiksi kokemiaan päätöksiä, hän mielellään lykkää niitä mahdollisimman pitkälle tai jättää ne tekemättä.

Myös työskentelyapurahalla työtään tekevät taiteilijoille ja tutkijoille kertyy eläkettä. Heidän on kuitenkin huolehdittava työeläkevakuutuksensa ottamisesta itse.

Yhdenvertaisesti: kaikesta työstä samoilla periaatteilla

Kaikesta työstä kertyy Suomessa eläkettä samoilla periaatteilla, palkansaajille ilman ylärajaa. Palkansaajalle työeläkettä alkaa karttua 17-vuotiaasta alkaen, pääsääntöisesti 1,5 % vuosipalkasta. Yrittäjille eläkettä kertyy 18-vuotiaasta lähtien, samat 1,5 % yrittäjän itsensä kertomasta vuosittaisesta työtulosta. Yrittäjän työtulolle on määritelty yläraja.

Samat yleiset periaatteet koskevat kaikkia kesätyöntekijöistä vuorineuvokseen.

‒ Kun työmarkkinat muuttuvat, palkkatyössä ja yrittäjänä työskentely lomittuvat yhä enemmän, on syytä huolehtia, että kaikenlainen työ kerryttää eläkettä tulevaisuudessakin, Janne Pelkonen muistuttaa.

‒ Meillä on yrittäjillä ollut lakisääteinen eläketurva jo 48 vuotta. Euroopassa sitä ei ole monessa maassa tänä päivänäkään, vaikka esimerkiksi itsensä työllistäminen on siellä Suomea yleisempää. Yrittäjien pääsy sosiaaliturvaan on juuri nyt iso keskustelunaihe EU-maissa.

Kaikkia koskeva luksustuote

Keskimääräinen työeläke oli vuonna 2017 noin 1600 € kuukaudessa. Pelkonen kehottaa vertaamaan sitä sijoitustuotteeseen. Millainen pääoma tarvittaisiin, että tilille tulisi joka kuukausi sen verran rahaa?

‒ Eläke on elinikäinen, kuukausittainen, ennakoitava suorite, joka on vielä omaisuudensuojan takana ja indeksoitu. Näillä ominaisuuksilla sen voi ajatella olevan eräänlainen kaikkia koskeva luksustuote.

Kolme kysymystä, kolme näkökulmaa

Yhdysvaltojen kirjeenvaihtaja, sosiologian professori ja ekonomisti pohtivat yhteisvastuullisuutta, yhdenvertaisuutta ja automaattisuutta toisista kulmista.

Kuva: Paula Vilén
Paula Vilén (kuva: Yuri Gripas/YLE)
Yhteisvastuullisuus

Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut rahoitetaan ja hoidetaan yhteisillä verovaroilla, Yhdysvalloissa sen sijaan yksilö on paljon enemmän itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Miten tämä näkyy amerikkalaisten perheiden arjessa Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Paula Vilén Ylestä?

Jokainen Yhdysvalloissa perheen perustava huomaa pian, miten yhteiskunta ei osallistu lastenhoidon kustannusten tasaamiseen eikä ylipäätään tue perheitä.

Yhdysvalloissa lapsen syntymän jälkeen saa olla palkatta kotona vauvaa hoitamassa 12 viikkoa ilman että voi saada potkut. Tosin tämä laki ei suojaa kaikkia työntekijöitä.

Päivähoitomaksut ovat Yhdysvalloissa tähtitieteellisiä. Esimerkiksi 4-vuotiaan päivähoito maksaa 34 osavaltiossa enemmän kuin yliopistovuosi. Yksi kalleimmista on pääkaupunki Washington DC. Perheellemme suositeltiin päivähoitoa, joka olisi maksanut yhdeltä lapselta vuodessa noin 20 000 euroa.

Lapsenhoidon järjestäminen tuottaakin monessa yhdysvaltalaisperheessä päänvaivaa. Tiedän perheitä, joissa kalliit päivähoitomaksut ovat käytännössä pakottaneet toisen vanhemmista jäämään kotiin lapsia hoitamaan. Usein kotiin jää äiti. Tämä näkyy jo naisten osallistumisessa työmarkkinoille. Se on USA:ssa ollut viime vuosina vähenemään päin. Tutkijat ovat huolissaan tämän vaikutuksista kansantalouteen ja tasa-arvoon.

USA onkin perhepolitiikkansa suhteen takapajula. Se on ainoa OECD-maa, jossa ei ole julkista, valtion tukemaa vanhempainvapaajärjestelmää. Siihen nähden miten lapsirakkaita yhdysvaltalaiset ovat, minua ällistyttää, miten haluttomia täällä ollaan investoimaan julkista rahaa lapsien ja lapsiperheiden hyvinvointiin.

Kuva: Harri Melin
Harri Melin (Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto)
Yhdenvertaisuus

Miten yhdenvertaisuus mielestäsi toteutuu tällä hetkellä suomalaisessa työelämässä sosiologian professori Harri Melin Tampereen yliopistosta?

Kahtiajakoisesti. Yhtäältä meillä on meneillään iso muutos, minkä vuoksi sukupolvet eivät ole yhdenvertaisia keskenään. Nuorten työurat ovat huomattavasti pätkittäisempiä kuin meidän vanhempien. Itsensä työllistäminen yleistyy, eikä eläkejärjestelmä ole sen muutoksen kanssa samassa tahdissa.

Toisaalta yhdenvertaisuus toteutuu kaikkialla suomalaisessa työelämässä paremmin kuin koskaan. Julkiselta sektorilta ja suurista yrityksistä lähteneet parannukset, kuten työturvallisuus ja työterveyshuolto, ovat valuneet kaikkiin yrityksiin. Kriittisestä työelämäpuheesta huolimatta, johon itsekin olen ajoittain syyllistynyt, asiat ovat todella paljon paremmalla tolalla kuin menneinä vuosikymmeninä.

Samaan aikaan meillä meneillään on rakenteellisia muutoksia. Pieniä yrityksiä tulee ja menee, ja niissä on suuri osa työpaikoista. Miten voidaan varmistaa, että työpaikan koosta riippumatta palkansaajat ovat samassa asemassa?

Ylipäätään yhdenvertaisuus työelämässä ja työolot ovat meillä ja muissa Pohjoismaissa paremmin kuin muualla Euroopassa. Tämä näkyy Euroopan työolotutkimuksista (EWCS). Katsotaan mitä kohtaa tahansa, Pohjoismaat ovat aina parhaiden joukossa.

Kuva: Henna Mikkonen
Henna Mikkonen (Kuva: OP)
Automaattisuus

Työeläke kertyy jokaiselle työssäkäyvälle automaattisesti. Mitä seuraisi, jos vanhuudenturva olisi pelkästään vapaaehtoisen varautumisen varassa ekonomisti Henna Mikkonen Osuuspankista?

Ihmiset todennäköisesti säästäisivät eläkkeitään varten liian vähän, sillä ihmiset suosivat lyhyen aikavälin palkkioita enemmän kuin pitkän aikavälin hyötyjä. Eläkesäästämisessä tämä nykyisyysvinouma korostuu, koska hyödyt voivat olla vuosikymmenien päässä.

Ihminen ei myöskään vaikuta kokevan tulevaisuuden minäänsä omaksi itsekseen. UCLA Andersonissa tehty tutkimus osoitti, että ihmisaivot reagoivat ajatukseen 20 tai 40 vuotta vanhemmasta itsestä samoin kuin vieraaseen ihmiseen. Nykyhetken minälle on siis helppo haluta hyötyjä.

Toinen peruste on päätöksenteko. Eläkesäästämisessä se on monimutkaista, esimerkiksi sijoitusten tuottojen ja riskien puntarointia. Psykologiasta tiedetään, että ihmisen on helppo siirtää hankalia asioita eteenpäin tai jättää ne tekemättä.

Täysin vapaaehtoinen säästäminen voisi johtaa myös uudenlaiseen eriarvoisuuteen ihmisten erilaisten luonteenpiirteiden vuoksi. Tätäkin on selvitetty USA:ssa. Ihmisten erilainen aikahorisontti (mental horizon) näyttäisi selittävän säästämistä paljon. Ihmiset, jotka suunnittelevat pitkälle tulevaisuuteen, säästävät selvästi enemmän kuin hetkessä eläjät.

Nykyisen työeläkejärjestelmän ”pakkosäästäminen” on siis minusta hyvä juttu. Sen pieni huono puoli on se, että säästämisautomaatti etäännyttää ihmisiä miettimistä oman eläkeaikansa rahatilannetta. Lisäsäästäminen voi helposti jäädä, vaikka ”automaatti” ei toisi omiin tarpeisiin optimaalista tulotasoa.

Teksti: Riitta Gullman

Kevään eduskuntavaalien yhteydessä keskustellaan myös monista eläkejärjestelmään liittyvistä tärkeistä asioista. Vaaleja varten olemme julkaisseet teemamme Kestävää huolenpitoa kaikille sukupolville.