Työeläkkeet osana sosiaalivakuutusta

Sosiaalivakuutus on julkisen vallan järjestämä lakisääteinen ja pakollinen vakuutus sosiaalisten riskien kuten vanhuuden, sairauden tai työtapaturman, työkyvyttömyyden, työttömyyden, tai perheenhuoltajan kuoleman varalta. Se koostuu sairaus-, työttömyys-, tapaturma- ja eläkevakuutuksesta sekä työntekijäin ryhmähenkivakuutuksesta.

Sosiaalivakuutukset rahoitetaan pääsääntöisesti vakuutetuilta tai heidän työnantajiltaan perityillä vakuutusmaksuilla toisin kuin viimesijainen toimeentuloturva ja sosiaaliavustukset, jotka katetaan verovaroin.

Suomalaisen eläkevakuutuksen kokonaisuus

Eläkkeet ovat Suomessa pääosin sosiaalivakuutukseen kuuluva etuus. Ne koostuvat kahdesta lakisääteisestä elementistä: koko työuran ansioiden perusteella määräytyvästä työeläkkeestä sekä työurasta riippumattomasta, asumisperusteisesta kansaneläkkeestä.

Eläkkeitä voidaan maksaa myös työtapaturma-, ammattitauti- ja sotilasvammalain sekä liikenne- ja tapaturmavakuutuksen perusteella.

Lakisääteisten eläkevakuutusten rinnalla on olemassa myös vapaaehtoisia, yksityisiä eläkevakuutuksia, jotka täydentävät lakisääteistä järjestelmää. Suomessa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen rooli on melko vähäinen.

Tyypillisesti eläkkeensaajan toimeentulo eri maissa koostuu useasta lähteestä. Usein peruseläkettä täydentävät työmarkkinapohjaiset tietyn toimialan tai työnantajan kustantamat lisäeläkkeet, jotka usein perustuvat ammattiliittojen ja työnantajien sopimuksiin. Suomalainen käytäntö, jossa kokonaiseläke tarjotaan yhdestä järjestelmästä, on kansainvälisesti poikkeuksellinen.

Sekä työ- että kansaneläkejärjestelmään sisältyy etuuksia vanhuuden, täyden työkyvyttömyyden ja perheenjäsenen kuoleman varalle. Työeläkejärjestelmään sisältyy lisäksi osatyökyvyttömyyseläke sekä osittainen vanhuuseläke.

Lakisääteiset työeläkemenot kattavat kaksi kolmasosaa julkisen sektorin rahamääräisistä tulonsiirroista.

Työeläke ensisijaisena etuutena

Lakisääteisen työeläkevakuutuksen piirissä ovat käytännössä kaikki 17-vuotta täyttäneet palkansaajat ja 18-vuotta täyttäneet yrittäjät.

Työeläkejärjestelmän ominaispiirteitä ovat pakollisuus, kollektiivisuus ja lakisääteisyys. Ansiosidonnainen eläkejärjestelmä koostuu useista eläkelaeista, joista merkittävimmät ovat työntekijän eläkelaki (TyEL) ja julkisten alojen eläkelaki (JuEL).

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen julkisen ja yksityisen sektorin työntekijöiden etuuksien määräytymisen säännöt ovat olleet lähes samanlaiset, mikä on yksinkertaistanut eläkejärjestelmää merkittävästi.

Työeläkkeet ovat etuusperusteisia siinä mielessä, että niiden suuruus on etukäteen määritelty. Maksettavien työeläkkeiden kokonaismäärä vaikuttaa työeläkemaksun tasoon ja muuhun tarvittavaan rahoitukseen.

Kansaneläke ja takuueläke minimitoimeentulon turvana

Työeläkkeen jäädessä pieneksi sitä täydentää eläketulovähenteinen kansaneläke, ja vähimmäistasolla takuueläke. Kansaneläke ja työeläke sovitetaan yhteen niin, että työeläkkeen kasvaessa kansaneläkkeen osuus kokonaiseläkkeestä pienenee. Kun työeläke ylittää tietyn euromääräisen rajan, kansaneläkettä ei enää makseta.

Työeläkkeet muodostavat lähes 90 prosenttia eläkemenosta

Kansaneläkejärjestelmä luotiin aikoinaan jo 1930-luvun lopulla, kun taas työeläkejärjestelmä sai alkunsa pääosin 1960-luvun alussa. Kansaneläke pysyi pitkään eläkkeensaajien merkittävänä toimeentulon takaajana: vielä 1990-luvun puolivälissä yli 90 prosenttia eläkeläisistä sai Kelan maksamaa kansaneläkettä. Sittemmin Kelan eläkkeensaajien määrä on vähentynyt ja työeläkettä saavien määrä vastaavasti kasvanut.

Kansaeläkkeen määräytymisperusteita muutettiin 1990-luvun lopulla, jolloin otettiin käyttöön niin sanottu työeläkevähenteisyys. Sen myötä kansaneläke muuttui vähimmäiseläkkeeksi, jota maksettiin vain niille, joilla ei ole muuta eläketuloa tai sen määrä on vähäinen. Lakisääteinen työeläke puolestaan nostettiin ensisijaiseksi vanhuuden turvaksi.

Tämä muutos on luonnollisesti vaikuttanut Kelan eläkkeensaajien määrän vähentymiseen. Lisäksi työurien pidentäminen ja palkkatulojen kasvu ovat johtaneet siihen, että alkavat työeläkkeet ovat keskimäärin aiempaa korkeampia. Tällöin Kelan eläkkeitä tarvitaan yhä vähemmän.

Tuoreimmat tilastotiedot koskevat vuotta 2022. Tuolloin eläkemenot olivat yhteensä 34,9 miljardia euroa, ja ne jakautuivat seuraavasti:

• työeläkkeet 31,4 miljardia (90 %)
• Kelan eläkkeet 2,5 miljardia (7 %)
• erityisturvan mukaiset ja vapaamuotoiset eläkkeet yhteensä noin miljardi euroa (3 %)

Lähde: Suomen työeläkkeensaajat 2022 ja Kelan taskutilasto 2023.

Vuoden 2022 lopussa omaan työuraan perustuvaa eläkettä eli vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä sai yhteensä noin 1 566 000 henkilöä.

• Yksinomaan työeläkettä sai reilu miljoona henkilöä (66 % eläkkeensaajista).
• Yksinomaan Kelan eläkettä sai hieman alle 80 000 henkilöä (5 % eläkkeensaajista).
• Sekä työeläkettä että Kelan eläkettä sai 450 000 henkilöä (29 % eläkkeensaajista).

Lähde: Kelan taskutilasto 2023.