Siirry sisältöön

Työeläkkeiden rahoituksen kestävyyteen vaikuttavat tekijät

Työeläkkeiden rahoituksen taustalla vaikuttaa monta eri tekijää, kuten syntyvyys, työllisyys ja eläkevarojen sijoitustuotto. Osalla tekijöistä on enemmän merkitystä työeläkkeiden rahoituksen kestävyydelle, ja ne vaikuttavat nopeammin ja suoraviivaisemmin kuin toiset.

Eri tekijöiden painoarvo vaihtelee vuosikymmenten saatossa 

Työeläkkeiden rahoituksen kestävyyteen vaikuttaa monta erilaista tekijää: 

  • syntyvyys
  • odotettu elinaika
  • nettomaahanmuutto
  • työllisyys
  • palkkojen kasvu
  • työeläkevarojen sijoitustuotto

Nämä eri tekijät ovat usein toisistaan riippuvaisia: kun yksi tekijä muuttuu, se vaikuttaa myös muihin. Osalla tekijöistä on enemmän painoarvoa kuin toisilla, ja ne vaikuttavat hyvin erilaisilla aikajänteillä.  

Esimerkiksi työllisyydessä tapahtuvat muutokset näkyvät nopeasti: jos työllisyys paranee, samalla työeläkemaksun tasolla saadaan kerättyä aiempaa suurempi määrä työeläkemaksuja. Toisaalta parantuva työllisyys tarkoittaa kasvua myös kertyneiden eläkkeiden määrässä eli tulevaisuuteen kertyy lisää eläkevastuuta. Tällöin myös tulevaisuudessa tarvitaan enemmän varoja työeläkkeiden maksuun. Pitkällä aikajänteellä työllisyydellä ei ole vaikutusta työeläkkeiden rahoitusasemaan.  

Mikäli talouskasvu on vahvaa, saadaan myös työeläkevaroille hyviä sijoitustuottoja. Ne tukevat eläkkeiden rahoitusta sekä nyt että etenkin tulevaisuudessa. Vaikutus tuntuu useamman vuosikymmenen kuluttua, kun nykyiset keski-ikäiset siirtyvät vanhuuseläkkeelle.  

Eri tekijöiden vaikutusta työeläkkeiden rahoitukseen eri aikajänteillä on kuvattu oheisella videolla.

Mittarina työeläkemaksuun kohdistuva paine 

Arvioitaessa eri tekijöiden merkitystä työeläkkeiden rahoitukselle on mittarina videolla olevassa infografiikassa käytetty työeläkemaksua. Tekijän maksuvaikutus kertoo, kuinka kehitys kyseisessä tekijässä lisää tai lieventää työelämaksun tasoon kohdistuvaa painetta. Taustalla ovat Eläketurvakeskuksen työeläkkeiden rahoitusta koskevat perus- ja herkkyys-laskelmat. Alla infografiikka on tarkennettu prosentuaalisiin maksuvaikutuksiin.

Eri tekijoiden vaikutus tyoelakemaksuihin

Väestökehityksellä ratkaiseva rooli

Työeläkkeiden rahoituksen perusta on työssäkäyvä väestö: työeläkkeet rahoitetaan pääosin työeläkemaksuilla, joita kerätään työssä olevilta työntekijöiltä ja yrittäjiltä sekä työnantajilta. Työssäkäyvän väestön määrä ja ansiot määrittävät suurelta osin sen, paljonko työeläkkeiden maksuun saadaan kerättyä varoja. Loppuosa vuotuisista työeläkkeistä kustannetaan rahastoiduilla eläkevaroilla ja niiden sijoitustuotoilla.  

Väestökehitys on siten ratkaisevassa roolissa siinä, kuinka paljon työelämässä on kulloinkin työvoimaa tarjolla. Työikäisten määrään vaikuttavat syntyvyys, eliniän pituus ja nettomaahanmuutto. Näiden tekijöiden vaikutus poikkeaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä toisistaan. Näihin voidaan myös vaikuttaa yhteiskunnan ja politiikan eri tasoilla tehtävillä toimenpiteillä.  

Syntyvyyden aleneminen pienentää maksajien joukkoa 

Syntyvyys aleni Suomessa nopeasti 2010-luvulla. Alhainen syntyvyys ja eliniän piteneminen johtavat siihen, että lasten ja työikäisten osuus väestöstä pienenee jatkuvasti samalla, kun eläkeläisten osuus kasvaa. 

Kun työeläkejärjestelmä 1960-luvun alussa perustettiin, oli työntekijöitä tuolloin kahdeksan kertaa enemmän kuin eläkeläisiä. 2010-luvun puolivälissä työntekijöitä oli enää kolme kertaa enemmän. Määrän ennakoidaan laskevan kahteen 2040-luvun alussa. Vuoteen 2070 mennessä työikäisiä on ennusteiden mukaan enää 1,5-kertaisesti eläkeläisiin verrattuna.

Alhainen syntyvyys aiheuttaa haasteen työeläkkeiden rahoitukselle, kun työikäisten ikäluokkien ja siten työeläkemaksun maksajien määrä pienenee. Vaikutukset näkyvät pitkällä aikajänteellä.  

Vuonna 2020 syntyvyydessä nähtiin pieni käänne. Mikäli kehityssuunta 2020-luvulla kääntyisi, ei syntyvyyden vaikutus työeläkkeiden rahoitukseen olisi niin voimakas kuin ennusteet ovat näyttäneet.  

Kun elinikä pitenee, myös eläkkeitä maksetaan aiempaa pitempään 

Suomalaisten elinikä on pidentynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. 65-vuotiaan miehen elinajanodote oli vuonna 1990 vajaat 14 vuotta, naisen lähes 18 vuotta. Tuoreimpien, vuotta 2019 koskevien tietojen mukaan 65-vuotiaan miehen elinajanodote on 18,5 vuotta ja naisen 22 vuotta.  

Mitä iäkkäämmäksi ihminen elää, sitä pitempään hänelle myös maksetaan eläkettä. Eliniän pidentymisen myötä on siis myös eläkkeiden keskimääräinen maksuaika pidentynyt. Vuosina 2005 ja 2017 voimaan tulleissa eläkeuudistuksissa on reagoitu eliniän pidentymiseen sekä vanhuuseläkeikää nostamalla että ottamalla käyttöön elinaikakerroin, jonka avulla rajoitetaan elinajan pitenemisestä aiheutuvaa eläkemenojen kasvua ja kannustetaan työssä jatkamiseen.  

Nettomaahanmuutto kasvattaa työikäisen väestön määrää 

Maahanmuutto Suomeen on kasvanut 1990-luvulta lähtien. Tyypillisesti suurin osa maahanmuuttajista on nuorehkoja työikäisiä sekä lapsia. Mitä enemmän Suomeen muuttaa uusia asukkaita verrattuna Suomesta pois muuttaneiden määrään, sitä suuremmaksi jää nettomaahanmuutto.  

Nettomaahanmuutto näkyy työikäisen väestön määrässä välittömästi, toisin kuin syntyvyys, jonka muutokset näkyvät hitaasti. Nettomaahanmuuton kasvu ja maahanmuuttajien työllistyminen lieventävät työeläkemaksuihin kohdistuvia nousupaineita. 

Työllisyys ja sijoitustuotot kasvavassa roolissa

Mitä enemmän työllisiä, sitä enemmän kertyviä työeläkemaksuja

Työllisyys pitää sisällään sekä työikäisten määrän että työllisyysasteen. Mitä enemmän työelämässä on ihmisiä, sitä laajemmaksi muodostuu työeläkkeiden rahoituspohja – työeläkkeet kun rahoitetaan pääosin palkoista perittävillä työeläkemaksuilla. Pitkällä aikavälillä työeläkemaksujen osuus vuosittain maksettavista eläkkeistä on noin kolme neljäsosaa, ja loput kustannetaan eläkerahastoista ja niiden sijoitustuotoista.  

Talouskehityksellä ja työllisyysasteella on lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä suuri merkitys työeläkkeiden rahoitukselle. Korkea työllisyysaste alentaa painetta työeläkemaksuun, koska maksajia on paljon. Työllisyysasteen alentuessa voisi käydä päinvastoin. Käytännössä työeläkemaksun taso on kuitenkin haluttu pitää vakaana. Pitkällä aikavälillä työllisyysmuutosten vaikutus on neutraali, sillä lisääntyvästä työllisyydestä kertyy myös uusia eläkevastuita eli tulevaisuudessa maksettavia eläkkeitä.  

Työllisyysastetta voidaan parantaa erilaisilla keinoilla, kuten työurien pidentämisellä, osatyökykyisten saamisella mukaan työelämään sekä erilaisilla joustoilla, kuten osa-aikatyön aiempaa paremmalla mahdollistamisella.  

Korkea työllisyys on tärkeää erityisesti eläkkeiden riittävän tason kannalta. Mitä pidempi työura on, sen paremmaksi työeläke muodostuu. Vastaavasti jos työura on kovin lyhyt tai katkonainen, jää kertyvä työeläkekin pienemmäksi.  

Palkkojen kasvu lisää myös työeläkemaksuilla kerättävien varojen määrää 

Kun palkat kasvavat nopeasti, myös työeläkemaksuista saatava tulo nousee. Tämä puolestaan vähentää työeläkemaksuun kohdistuvia nousupaineita. Toisaalta kasvavat palkat kasvattavat myös kertyviä eläkkeitä. Mikäli palkkakehitys on olematonta, käy päinvastoin.  

Palkkatason kasvu vaikuttaa myös eläkemenoon. Maksussa olevia eläkkeitä korotetaan vuosittain työeläkeindeksillä, jossa huomioidaan sekä hintojen että palkkojen kehitys: hintojen muutoksen osuus on 80 prosenttia ja palkkatason muutoksen osuus 20 prosenttia.  

Nopea palkkojen kasvu nostaa maksussa olevia työeläkkeitä indeksoinnin vuoksi vähemmän kuin palkkatasoa. Vastaavasti jos palkat kasvavat hitaasti, eläkkeet nousevat suhteessa palkkoihin enemmän.  

Sijoitusvarojen merkitys työeläkkeiden rahoitukselle kasvaa tulevaisuudessa 

Työeläkemaksut eivät yksin riitä kattamaan työeläkemenoja. Maksuja ei kuitenkaan ole tarvinnut nostaa yhtä paljon kuin mitä eläkemenot ovat nousseet, sillä rahastoiduilla eläkevaroilla ja niiden tuotoilla katetaan osa vuosittain maksettavista eläkkeistä. 

Eläkevarojen tuotoilla on keskeinen rooli työeläkemaksun pitkän aikavälin kehityksessä. Mitä enemmän varoja, sitä enemmän niiden osuutta työeläkkeiden rahoituksessa on mahdollista kasvattaa. 

Sijoitusten keskimääräinen reaalituotto on vuodesta 1997 alkaen ollut reilut 4 prosenttia. Menneet tuotot eivät kuitenkaan ole tae tulevista. Alhaisten korkotuotto-odotusten vuoksi Eläketurvakeskuksen vuonna 2019 päivittämissä pitkän aikavälin kestävyyslaskelmissa sijoitustuottojen perusoletus on 2,5 prosenttia vuoteen 2028 saakka. Sen jälkeen tuottojen oletetaan olevan 3,5 prosenttia vuodessa. 

Mikäli pitkän aikavälin tuotto olisi ennakoitua korkeampi, se vähentäisi työeläkemaksun nousupainetta. Ja päinvastoin: ennakoitua huonompi tuotto lisäisi painetta maksun nostamiseen.  

Ajankohtaista aiheesta

Julkisalojen työeläkemaksut vuodelle 2022

Julkisalojen eli Kevan jäsenyhteisöjen, valtion ja evankelis-luterilaisen kirkon työeläkemaksut vuodelle 2022 on vahvistettu. Kevan jäsenyhteisöjen maksuista päättää Kevan valtuutetut, valtion…

Aiheeseen liittyvää