Siirry sisältöön

Työkyky ja sen merkitys

Työkyky on työnteon keskeinen edellytys. Työkykyinen ihminen suoriutuu työtehtävistään ja kartuttaa työnteon ohella tulevaa eläketurvaansa. Työelämän varrella voi kuitenkin tulla eteen tilanne, jossa työkyky on uhattuna sairauden, vian tai vamman vuoksi. Työeläkejärjestelmällä on keinot puuttua näihin tilanteisiin ja auttaa työntekijöitä työkyvyn säilyttämisessä.

Työkyvyn muodostuminen

Työkyvyn perustan muodostavat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys sekä toimintakyky.

Toimintakyvyllä ei ole yhdenmukaista määritelmää esimerkiksi lääketieteessä, mutta sen voidaan katsoa tarkoittavat tasapainotilaa omien kykyjen ja tavoitteiden sekä elin- ja toimintaympäristön kanssa: kyse on siitä, miten henkilö selviytyy päivittäisen elämän vaatimuksista. Työkyvyn puolestaan voi määritellä kyvyksi selviytyä omasta työstään tai vastaavan ammatin tehtävistä.

Työkykyyn vaikuttavat myös henkilön osaaminen, arvot, motivaatio ja työpaikan olosuhteet. Työkyky on siis monien asioiden summa.

Työkyvyn muuttuminen on luonnollista

Työkyvyssä tapahtuu monia muutoksia ihmisen elinaikana.

Esimerkiksi fyysiset voimavarat heikkenevät yleensä iän myötä. Toisaalta työkyvyn muiden osatekijöiden muutokset, kuten esimerkiksi oman osaamisen ja ammattitaidon kehittyminen, voivat vaikuttaa samaan aikaan työkykyä vahvistavasti. Ikääntymisen vaikutukset ovat siten yksilöllisiä ja riippuvat monista tekijöistä, eivätkä ne välttämättä kuitenkaan heikennä työkykyä.

Työkykyä vahvistaa myös mielekäs ja toisaalta sopivan haasteellinen työ. Jos taas työ ei vastaa omia odotuksia ja tuntuu pakonomaiselta, työkyky voi heiketä, vaikka fyysisessä suorituskyvyssä ei tapahtuisi lainkaan muutoksia.

Muutokset työkyvyssä voivat johtaa myös työkyvyttömyyteen

Työkyvyssä tapahtuvat muutokset voivat johtaa myös siihen, että ihminen ei enää suoriudu täysipainoisesti työstään. Tilanteessa, jossa työkyky ei ole kokonaan menetetty, ihmisen katsotaan olevan osatyökykyinen. Jos taas työkyvyn menettää kokonaan, kyse on työkyvyttömyydestä.

Muutos työkykyisestä työkyvyttömäksi ei kuitenkaan pääsääntöisesti tapahdu yhdessä hetkessä. Työeläkejärjestelmässä on myös keinot, joilla työkykyä kohtaaviin uhkiin voidaan tarttua ja pyrkiä ehkäisemään työkyvyttömyyttä.

Jos henkilön sairaus, vika tai vamma uhkaa johtaa työkyvyttömyyteen, hänelle voidaan myöntää työeläkevakuuttajan järjestämää ammatillista kuntoutusta eli työeläkekuntoutusta. Sen tavoitteena on ehkäistä työkyvyttömyyttä ja auttaa ihmistä jaksamaan työelämässä pidempään. Työeläkekuntoutuksesta on kerrottu tarkemmin Työeläkekuntoutus-sivullamme.

Mikäli työkyvyn menetys on väistämätöntä, turvaavat sosiaali- ja vakuutusjärjestelmässä työ- ja kansaneläke henkilön toimeentulon työkyvyttömyyseläkkeenä. Työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen on kuitenkin viimesijainen vaihtoehto. Ensin arvioidaan paitsi hakijan työkyky, myös hänen mahdollisuutensa ja tarpeensa kuntoutukseen. Näin tehdään siksi, että työkyvyssä on aina kyse työntekijän omien voimavarojen ja työn yhteensopivuudesta ja tasapainosta. Ihminen voi siksi olla työkykyinen yhdessä ammatissa, mutta työkyvytön toisessa.

Työkyvyn arvioinnista on kerrottu tarkemmin Työkyvyn arviointi -sivullamme.

Työkyvystä huolehtiminen tärkeää

Omasta työkyvystä huolehtiminen on työntekijöille ja yrittäjille tärkeää, niin nykyhetken kuin tulevaisuuden toimeentulon kannalta. Työeläke kertyy työstä, joten mitä pidempään työelämässä pystyy jatkamaan, sitä paremmaksi oma eläketurva muodostuu.

Myös työeläkejärjestelmä osallistuu työkyvyn ylläpitotoimintaan. Sen tavoitteena on vähentää työntekijöiden riskiä tulla työkyvyttömäksi ja joutua työkyvyttömyyseläkkeelle. Ennenaikainen työkyvyttömyys ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat iso kuluerä työeläkejärjestelmälle. Työkyvyttömyysriskin hallintatoimilla on siten vaikutusta koko työeläkejärjestelmän rahoitukseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Myös yksilön kannalta työssä jatkaminen on aina taloudellisesti parempi vaihtoehto kuin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen.

Ajankohtaista aiheesta

Aiheeseen liittyvää