Siirry sisältöön

Sijoitustoiminnan merkitys

Sijoitustoiminnalla ja siitä saatavilla tuotoilla on iso merkitys suomalaisessa työeläkejärjestelmässä. Osa kunakin vuonna perityistä työeläkemaksuista rahastoidaan tulevia vuosia varten, ja rahastoidut varat sijoitetaan rahoitusmarkkinoille. Sijoitustoiminnan tarkoituksena on alentaa nykyisiä ja tulevaisuudessa perittäviä työeläkemaksuja.

Sijoittaminen osana eläkejärjestelmää alkuajoista saakka

Kun yksityisalojen työntekijöiden eläkejärjestelmä luotiin 1960-luvun alussa luotiin, sen perustaksi otettiin osittainen rahastointi. Sen mukaisesti osa kunkin vuonna kerättävistä työeläkemaksuista rahastoidaan ja sijoitetaan tulevia eläkkeitä varten, ja loppuosa käytetään kyseisenä vuonna maksettavien eläkkeiden rahoitukseen. Näin on siis tehty järjestelmän alkuajoista saakka.

Vastaavasti osa kunakin vuonna maksettavista työeläkkeistä katetaan aiemmin rahastoiduista varoista ja niiden tuotoista.

Myös julkisaloilla on käytössä puskuriluonteiset rahastot, jotka on otettu pääosin käyttöön 1990-luvun vaihteessa. Näihin rahastoihin on aikoinaan kerätty osa vuosittaisista eläkemaksuista talteen tuleviin eläkemenoihin varautumiseksi. 2010-luvun aikana sekä kunta-alan että Valtion Eläkerahaston keräämiä puskurirahastoja on alettu purkaa eläkkeiden maksuun.

Sijoitustoiminta alentaa työeläkemaksua

Työeläkevarojen rahastoinnin ja rahastoitujen varojen sijoittamisen tarkoituksena on alentaa työntekijöiltä ja työnantajilta perittäviä työeläkemaksuja – nyt ja tulevaisuudessa. Kun osa eläkkeiden rahoituksesta voidaan kattaa rahastojen ja niille saatujen sijoitustuottojen avulla, voidaan työeläkemaksu pitää matalammalla tasolla kuin mitä eläkemeno edellyttäisi.

Sijoitusten tuotoilla ei ole vaikutusta maksettaviin eläkkeisiin, eivätkä mahdolliset huonot sijoitukset pienennä työeläkkeitä. Sijoitustuotot vaikuttavan vain siihen, paljonko eläkkeiden rahoittamiseksi on kerättävä työeläkemaksuja työnantajilta ja työntekijöiltä.

Ilman sijoitusvaroja ja niiden tuottoja yksityisalojen työeläkkeisiin pitäisi tänä vuonna (2021) kerätä noin 1,8 miljardia euroa nykyistä enemmän. Palkoista pitäisi siis periä 2,8 prosenttiyksikköä enemmän työeläkemaksuja kuin mitä todellisuudessa nyt peritään.

Työeläkevarojen sijoittamisen tarkoitus on siis turvata työeläkkeet mahdollisimman matalalla työeläkemaksun tasolla. Näin myös tuetaan työllisyyttä, sillä työeläkemaksut muodostavat osan työllistämisen sivukuluista.

Korkoa korolle -ilmiö tuottojen apuna

Säästämisen yhteydessä esiintyvä termi ”korkoa korolle” pätee myös työeläkevarojen sijoittamisessa. Sijoituksille kertyy ajan kuluessa tuottoa, sekä alun perin sijoitetulle pääomalle että edellisten vuosien tuotolle. Näin ollen tuotot voivat siis kasvaa, vaikka uutta pääomaa ei sijoitettaisikaan. Tätä kutsutaan korkoa korolle -ilmiöksi.

Kun työeläkejärjestelmässä sijoitukset tehdään vuosikymmenten mittaiselle aikajänteelle, on korkoa korolle -ilmiöllä suuri merkitys tuottojen muodostumisessa.

Aikahorisontti ulottuu vuosikymmenten päähän

Työeläkesijoittamisen aikahorisontti ei ole yksi kvartaali tai vuosi, vaan pidemmän aikavälin – vuosien, jopa vuosikymmenten – mittainen. Siksi myös sijoitustoiminnan tuottoja kannattaa arvioida pidemmällä aikajänteellä.

Yksi huonosti sujunut vuosineljännes tai kokonainen vuosikaan ei ole järjestelmän kestävyyden kannalta kohtalokas. Lyhyen ajanjakson aikana syntyneet tuotot kertovat enemmän kyseisen aikavälin markkinaolosuhteista kuin työeläkevakuuttajien sijoitussuunnitelmien kestävyydestä ja toimivuudesta.

Työeläkesijoitusten tuotot vaihtelevat vuosittain – välillä hyvinkin paljon. Tuotot ovat kuitenkin olleet pääosin positiivisia: vuosien 2001–2020 aikana on ollut vain viisi negatiivisen tuoton vuotta. Nekin kuuluvat sijoitusmarkkinoiden luonteeseen, erityisesti osakkeissa.

Sijoitusten tuotot viimeisen 5, 10, 20 ja 23 vuoden ajalta.

Työeläkevaroista ja niiden tuotoista on olemassa vertailukelpoista tietoa vuodesta 1997 alkaen. Jos sijoitustuottoja tarkastellaan tästä vuoden 1997 alusta vuoden 2020 loppuun ulottuvalla jaksolla, on koko toimialan keskimääräinen vuotuinen nimellistuotto ollut 5,9 prosenttia. Kun inflaation eli kuluttajahintojen nousun vaikutus poistetaan tästä nimellisestä tuotosta, päästään vastaavalla ajalla 4,3 prosentin vuotuiseen reaalituottoon.

Vastaavasti viimeisen kymmenen vuoden (2011–2020) ajalta on keksimääräinen vuotuinen nimellistuotto ollut 5,5 prosenttia ja reaalinen 4,3 prosenttia. Viimeisen viiden vuoden ajalta (2016–2020) keskimääräiset tuotot ovat puolestaan 5,5 prosenttia nimellisesti ja 4,7 prosenttia reaalisesti.

Eläketurvakeskus tekee työeläkkeiden kehityksestä ja eläkejärjestelmän kestävyydestä pitkän aikavälin laskelmia. Syksyllä 2016 julkaistuissa laskelmissa Eläketurvakeskus reagoi heikkoihin sijoitusnäkymiin ja erityisesti matalaan korkotasoon alentamalla työeläkejärjestelmän kestävyyslaskelmissa käytettyä reaalituotto-olettamaa aiemmasta 3,5 prosentista 3,0 prosenttiin seuraavan kymmenen vuoden ajalle. Keväällä 2019 julkaistuissa, uusimmissa laskelmissa reaalituotto-olettama alennettiin 2,5 prosenttiin vuosille 2019–2028, jonka jälkeen olettama palaa 3,5 prosenttiin.

Jos edellä kerrottua pitkän aikavälin (1997–2020) tuottoja verrataan tähän tuotto-olettamaan, on se ylitetty sekä 2,5 että 3,5 prosentin olettaman näkökulmasta.

Karkeasti voidaan sanoa, että mikäli rahastot tuottavat pitkällä aikavälillä keskimäärin tuotto-olettaman verran, ei nykyiseen työeläkemaksusuunnitelmaan tarvita muutosta. Mikäli rahastojen pitkän aikavälin keskimääräinen tuotto heikkenee puoli prosenttiyksikköä, niin eläkemaksuja on nostettava yhden prosenttiyksikön ja toisin päin.

Sijoitustuottojen merkitys kasvaa tulevaisuudessa

Tälläkin hetkellä osa maksettavista työeläkkeistä katetaan eläkerahastoilla ja niiden sijoitustuotoilla. Kerätyt työeläkemaksut eivät ole enää vuodesta 2013 riittäneet yksityisaloilla maksettavien työeläkkeiden kattamiseen. Myös julkisilla aloilla tapahtui vastaava käänne vuonna 2017, jonka jälkeen eläkemenot ovat ylittäneet maksutulot.

Eläkemenojen ja maksutulojen erotus on katettu nimenomaan rahastoilla ja niiden sijoitustuotoilla: esimerkiksi vuonna 2020 eläkerahastoista käytettiin eläkkeisiin nettomääräisesti noin kolme miljardia euroa.

Jatkossa yhä useampi eläke-euro maksetaan rahastoista, kun eläkemenot kasvavat vuosi vuodelta suuremmaksi kuin työeläkemaksuilla kerättävät tulot. Tämä on ollut yksi eläkerahastoinnin tarkoituskin.

Työeläkejärjestelmän kestävyyslaskelmissa on otettu huomioon nykyiset rahastot ja niistä saatavat tuotot.

Ajankohtaista aiheesta

Inflaatiota ja muita huolenaiheita

Työeläkevarat kasvoivat vuoden 2021 kolmannella vuosineljänneksellä noin neljällä miljardilla eurolla. Pitkään jatkunut nousu osakemarkkinoilla alkoi laantua, mutta työeläkevarat kasvoivat etenkin…

Aiheeseen liittyvää