Siirry sisältöön

Hajautettu työeläkejärjestelmä

Suomalainen työeläkejärjestelmä on hallinnoltaan hajautettu. Työeläkevakuuttajia on siis useita, niin tyypeiltään kuin lukumäärältään. Hajautus liittyy kiinteästi työeläkejärjestelmän perustehtävään, eli nykyisten ja tulevien työeläkkeiden turvaamiseen.

Hajautus auttaa riskien hallinnassa

Työeläkejärjestelmän perustehtävä on turvata nykyisten ja tulevien eläkkeensaajien eläkkeet. Tavoitteena on hoitaa tehtävä mahdollisimman alhaisilla työeläkemaksuilla, jotta työeläkkeiden kustannukset olisivat maksajille mahdollisimman matalat.

Osa vuosittain kerättävistä työeläkemaksuista rahastoidaan ja sijoitetaan tulevaisuudessa maksettavia eläkkeitä varten. Sijoitetuille varoille pyritään saamaan mahdollisimman suuri tuotto sallitulla riskillä. Tuottojen ansiosta työeläkemaksut voidaan pitää matalampana kuin niiden eläkemenon perusteella tulisi olla.

Hajautetussa työeläkejärjestelmässä sijoittamiseen liittyviä riskejä hallitaan paremmin, kun varojen sijoittamisessa ei olla vain yhden toimijan näkemyksen varassa. Työeläkevakuuttajien sijoitusstrategiat ovat keskenään erilaisia, kuten myös niiden eri aikoina saavuttamat tuotot. Etukäteen ei voi tietää, mikä sijoitustapa tuottaa parhaat tuotot kunakin aikana.

Ilman hajautusta työeläkevarojen sijoittamisessa luotettaisiin vain yhden organisaation sijoitusnäkemykseen. Tällöin epäonnistumisen riski koko järjestelmän tasolla kasvaisi.

Hajautuksen ansiosta työeläkevarat ovat meillä pääosin erillään valtion budjetista, toisin kuin monissa muissa maissa. Valtio kustantaa osan yrittäjien, valtion työntekijöiden, maatalousyrittäjien sekä merenkulkijoiden eläkkeistä. Pääosin eläkkeet katetaan kuitenkin työantajien, työntekijöiden ja yrittäjien maksamilla työeläkemaksuilla.

Hajautus mahdollistaa sen, ettei valtio voi puuttua eläkevaroihin tilanteissa, joissa julkinen talous olisi vaikeuksissa. Monissa muissa Euroopan maissa näin on toimittu esimerkiksi talouskriisien aikana. Suomessa eläkevarat ovatkin hajautuksen ansiosta suojassa myös poliittisilta suhdanteilta. Eläkevaroja ei voida käyttää esimerkiksi valtion tai kuntien velanmaksuun.

Monipuolisempaa sijoittamista hajautuksen ansiosta

Lain mukaan työeläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varat on sijoitettava erilaisiin kohteisiin ja eri maantieteellisille aloille.

Yksityisaloilla myös vakavaraisuuslainsäädäntö asettaa raameja sijoitustoiminnalle luokittelemalla eri sijoitusinstrumenttien riskejä ja sääntelemällä niihin sijoittamista. Työeläkevakuuttajilla on kuitenkin paljon vapautta sijoitusstrategioiden muodostamisessa, ja vakuuttajat painottavat salkuissaan erilaisin tavoin eri sijoitusinstrumentteja ja maantieteellisiä alueita.

Mikäli työeläkevarojen sijoittaminen olisi esimerkiksi vain yhden toimijan vastuulla, olisi se suuri taloudellisen vallan käyttäjä päättäessään varojen sijoituskohteista. Kohteet myös voisivat muuttua nykyisestä, jotta ne hajautuisivat riittävän monipuolisesti eri kohteisiin ja maantieteellisiin alueisiin. Esimerkiksi Suomeen sijoittaminen saattaisi supistua nykyisestä.

Hajautus hyödyttää sekä työnantajia että työntekijöitä

Työnantajan vastuulla on ottaa työntekijöilleen työeläkevakuutus. Hajautetussa mallissa työnantajalla on enemmän valinnanvaraa päättää, missä muodossa eläkevakuutuksen järjestää: työnantaja voi mahdollisuuksien mukaan perustaa oman eläkesäätiön tai -kassan, liittyä samalla toimialalla jo toimivan eläkekassan jäseneksi tai ryhtyä valitsemansa työeläkeyhtiön asiakkaaksi.

Yksityisalojen työeläkevakuuttajat kilpailevat siten keskenään asiakkaista. Yhtenä kilpailukeinona on asiakaspalvelun laatu ja erilaiset palveluratkaisut, kohdistuen niin asiakasyrityksiin kuin vakuutettuihin työntekijöihin. Lisäksi jotkut toimijat saattavat erikoistua tiettyjen alojen työeläkevakuuttamiseen, jolloin ne pystyvät tarjoamaan erityisasiantuntemustaan asiakkaille.

Hajautuksen ja kilpailun hyödyt näkyvät myös työeläkemaksun tasossa. Työeläkeyhtiöiden asiakasyritykset voivat saada työeläkemaksuun alennusta yhtiökohtaisten asiakashyvitysten kautta. Asiakashyvitykset ovat työeläkeyhtiöiden asiakkaille jaettavaa ylijäämää, jota kertyy yhtiön toiminnan tehokkuudesta ja sijoitustoiminnasta.

Asiakashyvitysten myötä työeläkemaksu voi jäädä keskimääräistä tasoa alemmaksi. Asiakashyvitykset huomioidaan sekä työnantajilta että työntekijöiltä perittävissä työeläkemaksuissa.

Asiakashyvityksistä, niiden muodostumisesta ja jakoperusteista on kerrottu tarkemmin Työeläkeyhtiöiden asiakashyvitykset -tietopaketissamme.

Konkurssiyhteisvastuu turvaa kertyneet eläkkeet

Yksityisaloilla työeläkevakuuttajat rahastoivat vuosittain osan vakuutetuille kertyvästä eläkkeestä ennakkoon. Kukin toimija on varoillaan vastuussa näistä rahastoiduista osista.

Hajautetussa järjestelmässä on huolehdittu siitä, että työeläkkeensaajalle ei aiheudu vahinkoa siitä, jos yksittäinen toimija epäonnistuisi tehtävässään. Yksityisalojen työeläkevakuuttajilla on yhteisvastuu kertyneistä eläkkeistä: jos yksi toimija menisi konkurssiin, sen vastuulla olleet eläkevarat ja -vastuut jaettaisiin jäljelle jääneiden kesken.

Hajautuksella on pitkät perinteet

Suomalainen työeläkejärjestelmä on 1960-luvun alun perustamisestaan lähtien rakentunut hajautetun mallin mukaisesti. Hajautuksen juuret juontavat vielä tätä pidemmälle.

Jo 1800-luvulla perustettiin avustuskassoja tehtaiden yhteyteen ja tietyille ammattiryhmille (esimerkiksi virkamiehille) omia avustuskassoja. Osa niistä myönsi myös eläkeavustuksia.

Nykymuotoisen hajautetun toimeenpanon taustalla ovat 1950-luvun lopun yleispoliittiset ristiriidat maatalousväestön ja palkansaajien välisestä tulonjakokiistasta. Eläkejärjestelmää tuolloin suunnitellut komitea totesi, että työeläketurva tulisi toteuttaa hajautetun organisaation varaan.

Kun Työntekijäin eläkelaki tuli voimaan vuonna 1962, säädettiin siinä hajautuksesta: lain mukaan työnantaja saattoi hankkia työeläkevakuutuksen perustamalla eläkesäätiön tai -kassan, tai hankkimalla työeläkevakuutuksen työeläkeyhtiöstä. Ensimmäiset työeläkeyhtiöt perustettiin henkivakuutusyhtiöiden yhteyteen.

Vuonna 1991 tehtiin hallinnonuudistus, jolla työeläkeyhtiöt itsenäistyivät vakuutusyhtiöistä ja niille muodostettiin oma itsenäinen hallinto. Työmarkkinaosapuolille tuli työeläkeyhtiöiden hallintoon keskeinen rooli, joka vahvistettiin lainsäädännössä.

Työeläkeyhtiöiden itsenäistymisen tarve liittyi Suomen EU-jäsenyyteen. 90-luvun alussa Suomi oli jo Euroopan talousalueen ETA:n jäsen ja neuvotteli EU:n täysjäsenyydestä. Euroopan komissio edellytti, että yksityisten työeläkeyhtiöiden tuli olla selkeästi itsenäisiä toimijoita, jotka hoitavat ainoastaan lakisääteistä työeläkevakuuttamista. Muuten Suomen työeläkejärjestelmää ei olisi saatu pitää kansallisena järjestelmänä.

Ajankohtaista aiheesta

Opi perusasiat

Kohtaus eräänä tammikuisena iltana vuonna 2017:

Aiheeseen liittyvää