SDP on omassa vero-ohjelmassaan esittänyt 5 prosentin lähdeveroa Suomesta saaduille osingoille. Vero koskisi oletettavasti myös suomalaisia työeläkeyhtiöitä, joiden verotus poikkeaa muista soveltamisalaan esitetyistä yhteisöistä monin tavoin.

  1. Mistä SDP:n esittämässä lähdeveromallissa on kyse?
  2. Miten eläkeyhtiöitä verotetaan tällä hetkellä?
  3. Miten lähdeveromalli vaikuttaisi eläkeyhtiöiden verotuksen sääntelyyn?
  4. Miten lähdevero ja ennakonpidätys toteutustapoina eroavat?
  5. Miten SDP:n lähdeveromalli eroaisi nykyisestä lähdeverosta?
  6. Miten lähdeveromallia voitaisiin soveltaa eläkeyhtiöihin?
  7. Mitä vaikutuksia lähdeveromallilla olisi kotimaisten ja ulkomaisten osinkojen verokohteluun?
  8. Onko lähdeveromalli yhteensopiva EU-oikeuden verolinjausten kanssa?
  9. Olisiko mahdollista yhteensovittaa lähdeveromalli suomalaisten eläkeyhtiöiden verotuksen kanssa?
  10. Mitä lähdevero tarkoittaisi Kevan osalta? *

*:llä merkitty kysymys uusi (lisätty 28.5.2019)

1. Mistä SDP:n esittämässä lähdeveromallissa on kyse?

SDP on vero-ohjelmassaan esittänyt lähdeveromallia, jossa kotimaisten ja ulkomaisten institutionaalisten sijoittajien Suomesta saaduista osingoista perittäisiin 5 prosentin lähdevero.

Lähdevero koskisi esimerkiksi sijoitus- ja eläkerahastoja ja muita osinkoverotuksesta vapautettuja yhteisöjä, kuten yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja säätiöitä.

Oletettavasti vero koskisi myös suomalaisia työeläkeyhtiöitä sekä eläkesäätiöitä ja -kassoja. Suomalaisten työeläkeyhtiöiden verotus poikkeaa muista soveltamisalaan esitetyistä yhteisöistä monin tavoin.

2. Miten eläkeyhtiöitä verotetaan tällä hetkellä?

Työeläkeyhtiöt ovat keskinäisiä vakuutusyhtiöitä, joita pidetään verovelvollisina yhteisöinä. Eläkeyhtiöt eivät siis ole vapaita tuloverosta, toisin kuin muut institutionaaliset sijoittajat. Samoin eläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan tuotot, kuten osingot, ovat veronalaisia.

Eläkeyhtiöitä koskee elinkeinoverolaki ja sen periaatteiden mukaan yhtiön saamat tulot ovat yleensä veronalaisia ja menot vähennyskelpoisia. Elinkeinoverolaissa on useita erityissäännöksiä eläkeyhtiöiden veronalaisen tuloksen laskentaan. Verotuksessa otetaan huomioon eläkevakuuttamisen pitkäjännitteisyys ja vakavaraisuus.

Verolainsäännökset mahdollistavat sen, että työeläkevakuutusyhtiöiden varautuminen tulevaisuudessa maksettaviin eläkkeisiin ja sijoitustuottojen siirrot vakavaraisuuspuskuriin otetaan huomioon verotuksessa vähennyskelpoisina menoina.

Elinkeinoverolain mukaan työeläkeyhtiön saamista kotimaisista osingoista 75 prosenttia on veronalaista tuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. Vastaava verokohtelu koskee pääsääntöisesti myös ulkomailta saatuja osinkoja. Periaatteessa eläkeyhtiön saamiin osinkoihin kohdistuu siis 15 prosentin verorasitus, jos osinkoon ei kohdistu vähennyskelpoisia menoja (75 %:n veronalainen osuus x 20 %:n yhteisöverokanta).

Vähennyskelpoisista menoista johtuen työeläkeyhtiöt eivät kuitenkaan pääsääntöisesti maksa saamistaan osingoista käytännössä veroa.

3. Miten lähdeveromalli vaikuttaisi eläkeyhtiöiden verotuksen sääntelyyn?

SDP:n esittämän lähdeveromallin toteuttaminen edellyttäisi työeläkeyhtiöiden saamien osinkojen osalta erityissääntelyä, jolla uusi lähdevero yhteensovitettaisiin osinkoja ja vähennyksiä koskevien verosäännösten kanssa.

Yhteensovittaminen olisi mahdollista tehdä kahdella eri mallilla 1) lopullisen lähdeveron mallilla ja 2) ennakonpidätysmallilla.

SDP:n esityksen toteuttaminen edellyttäisi lisäksi työeläkeyhtiöiden saamien ulkomaisten osinkojen verosäännösten tarkistamista ja sen arvioimista, että ne täyttävät EU-oikeuden pääomien vapaan liikkuvuuden edellytykset.

4. Miten lähdevero ja ennakonpidätys toteutustapoina eroavat?

Lähdeverolla tarkoitetaan veroa, joka pidätetään tulon ”lähteellä”. Suomessa lähdeverolla tarkoitetaan esimerkiksi osingoista perittävää veroa silloin, kun tulonsaajana on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen tulonsaaja, kuten ulkomainen yhteisö. Lähdeveron pidätysvelvollinen on tulonmaksaja. Suomessa pidätettyä lähdeveroa pidetään lain mukaan ”lopullisena”, jolloin samasta tulosta ei peritä muuta veroa Suomessa.

Lähdeverolle vaihtoehtoinen verotustapa on verotuksen toimittaminen Verohallinnon verotusmenettelyssä. Suomessa yleisesti verovelvollisten luonnollisten henkilöiden ja yhteisöjen verotus perustuu pääsääntöisesti verotusmenettelyyn.

Verotusmenettelyn alaisista tuloista voidaan eräissä tilanteissa periä ennakonpidätys. Luonnolliselle henkilölle maksetut palkat ja osingot ovat ennakonpidätyksen alaisia tuloja. Sen sijaan yhteisön saamat tulot ovat vain poikkeuksellisesti ennakonpidätyksen alaisia.

Ennakonpidätys muistuttaa lähdeveroa siinä, että sen perintään velvollinen on tulon maksaja. Ennakonpidätys ei kuitenkaan ole lähdeveron tapaan lopullinen vero, vaan se luetaan verovelvollisen hyväksi verotusmenettelyssä.

5. Miten SDP:n lähdeveromalli eroaisi nykyisestä lähdeverosta?

SDP:n esittämä lähdeveromalli muistuttaa ominaisuuksiltaan lähdeveroa, koska se perittäisiin osinkoja maksettaessa ja se olisi lähtökohtaisesti lopullinen vero Suomessa. Periaatteellisesti merkittävä ero nykyiseen lähdeveroon olisi se, että soveltamisalaan kuuluisivat rajoitetusti verovelvollisten (kuten ulkomaisten yhteisöjen) lisäksi yleisesti verovelvolliset institutionaaliset sijoittajat.

Yleisesti verovelvollisten institutionaalisten sijoittajien osalta lähdeveron yhteensovittaminen verotusmenettelyssä toimitettavan verotuksen kanssa ei muodostu ongelmaksi silloin, kun sijoittaja on kokonaan tai osittain tuloverosta vapautettu yhteisö. Näissä tilanteissa lähdevero toimii Suomen tuloverotuksen näkökulmasta osingosta perittävänä lopullisena verona, eikä osinkoa pidetä verotusmenettelyssä veronalaisena tulona.

Kotimaiset työeläkeyhtiöt eivät kuitenkaan ole tuloverotuksesta verovapaita yhteisöjä. SDP:n esittämän lähdeveromallin toteuttaminen edellyttäisi eläkeyhtiöiden saamien osinkojen osalta erityissääntelyä, jolla osingoista peritty lähdevero yhteensovitettaisiin eläkeyhtiön saamien osinkojen verotuksen kanssa.

6. Miten SDP:n lähdeveromallia voitaisiin soveltaa eläkeyhtiöihin?

Lähtökohtaisesti SDP:n mallia voitaisiin soveltaa eläkeyhtiöihin joko lopullisen lähdeveron mallina tai ennakonpidätysmallina.

Lopullisen lähdeveron mallissa osinkojen lähdevero muodostaisi ainoan Suomessa perittävän veron. Tässä mallissa eläkeyhtiön saamat osingot tulisi säätää elinkeinoverolaissa verovapaiksi rajoittamalla osinkojen 75 prosentin veronalaisuutta koskeva säännös koskemaan ainoastaan ulkomailta saatuja osinkoja.

Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että osinkojen verorasitus putoaisi lähtökohtaisesti nykyisestä 15 prosentista lopullisen lähdeveron määrään, esimerkiksi esitettyyn 5 prosenttiin.

Lopullisen lähdeveron mallissa tulevien eläkkeiden maksuun varautumista koskevilla säännöksillä (ks. kysymys 2) ei enää voitaisi kattaa osingoista perittävää lähdeveroa, koska osingot eivät olisi elinkeinoverolain mukaan veronalaista tuloa. Erikseen olisi kuitenkin ratkaistava se, tulisiko tuleviin eläkkeisiin varautumista koskevia elinkeinoverolain säännöksiä muuttaa lähdeveronalaisten, mutta elinkeinoverolaissa verosta vapautettujen osinkojen osalta. Säännösten muuttaminen ei olisi kovin yksinkertaista ja edellyttäisi jatkovalmistelua

Ennakonpidätysmallissa SDP:n mallin mukainen osinkojen lähdevero olisi muille kuin tuloverosta vapautetuille yhteisöille, kuten eläkeyhtiöille, ennakonpidätyksen luonteinen erä. Se huomioitaisiin suoritettuna yhteisöverona.

Ennakonpidätysmallin etuna olisi se, ettei elinkeinoverolain osinkoja tai tuleviin eläkkeisiin varautumista koskevia säännöksiä olisi tarpeen muuttaa. Ennakonpidätyksen luonteen mukaisesti osingoista perittävä lähdevero ei kuitenkaan olisi eläkeyhtiön lopullinen vero, vaan veronalainen elinkeinotoiminnan tulos ja yhteisövero laskettaisiin elinkeinoverolain säännösten mukaan.

Jos suoritettava yhteisövero ylittäisi osingoista perityn lähdeveron määrän, lähdevero jäisi työeläkeyhtiön lopulliseksi verorasitukseksi. Jos suoritettava yhteisövero alittaisi osingoista perityn lähdeveron määrän, lähdevero palautettaisiin osittain tai kokonaan eläkeyhtiölle.

Ennakonpidätysmallikin edellyttäisi lisäsääntelyä muun muassa sen osalta, missä järjestyksessä osingoista peritty lähdevero otettaisiin huomioon eläkeyhtiön suorittamana ennakkoverona.

Sekä lopullisen lähdeveron mallissa että ennakonpidätysmallissa jouduttaisiin lisäksi selvittämään mallin yhteensopivuus EU:n pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien artiklojen kanssa silloin, kun saajana on kotimaista eläkeyhtiötä vastaava ulkomainen eläkeyhtiö.

7. Mitä vaikutuksia SDP:n lähdeveromallilla olisi kotimaisten ja ulkomaisten osinkojen verokohteluun?

SDP:n lähdeveromalli perustuu ajatukselle, jossa suomalaisten yhtiöiden jakamien osinkojen verotus olisi yhdenmukaista siitä riippumatta, onko osingonsaaja kotimainen vai ulkomainen institutionaalinen sijoittaja.

Kotimaisten työeläkeyhtiöiden näkökulmasta lähdeveromalli johtaisi kuitenkin siihen, että niiden saamia osinkoja kohdeltaisiin Suomessa eri tavalla siitä riippuen, onko osingot saatu kotimaasta vai ulkomailta.

Elinkeinoverolain nykyinen osinkoja koskeva sääntely on yhdenmukaista kotimaasta ja ulkomailta saatujen osinkojen osalta silloin, kun osingot on saatu EU- tai ETA-maista. Keskusverolautakunnan lainvoimaisen ratkaisun perusteella samaa verokohtelua sovelletaan pääsääntöisesti myös kolmansista valtioista saatuihin osinkoihin. Työeläkeyhtiöille osingot ovat tällöin 75-prosenttisesti veronalaista tuloa. Muualta saadut osingot ovat kokonaisuudessaan veronalaista tuloa.

EU-oikeuden takaamasta pääomien vapaasta liikkuvuudesta johtuen kotimaisten ja ulkomaisten osinkojen verokohtelu ei kuitenkaan voi erota siten, että kotimaisten osinkojen verokohtelu olisi edullisempaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että SDP:n esittämän lähdeveromallin soveltaminen työeläkeyhtiöihin edellyttäisi myös näiden ulkomailta saamien osinkojen verokohtelun arvioimista EU-oikeuden näkökulmasta ja niiden saattamista yhdenvertaiseen asemaan kotimaasta saatujen osinkojen kanssa.

8. Onko lähdeveromalli yhteensopiva EU-oikeuden verolinjausten kanssa?

SDP:n lähdeveromallin tarkoituksena on luoda yhdenmukainen veromalli kotimaisten ja ulkomaisten instituutiosijoittajien Suomesta saamille osingoille. Mallin keskeisenä tausta-ajatuksena on, että ulkomaisten institutionaalisten sijoittajien saamien osinkojen verottaminen Suomessa on EU-oikeuden pääomien vapaan liikkuvuuden näkökulmasta mahdollista vain, jos vastaavia kotimaisia instituutiosijoittajia verotetaan osingoista Suomessa.

EU-oikeus edellyttää, että ulkomaisten sijoittajien verokohtelu Suomessa ei voi olla ankarampaa kuin vastaavien kotimaisten sijoittajien. Tästä syrjimättömyyden periaatteesta voidaan poiketa vain joissakin erityistapauksissa.

EU:n tuomioistuin on aiemmin katsonut, että Suomen verolainsäädäntö oli pääomien vapaan liikkuvuuden vastainen, kun ulkomaisen eläkelaitoksen Suomesta saamat osingot olivat lähdeveron alaisia, mutta kotimaiset eläkelaitokset eivät tosiasiassa maksaneet osingoista veroa.

Tuon päätöksen seurauksena Suomi muutti 1.1.2015 alkaen lähdeverotusta koskevaa lainsäädäntöään siten, että myös ulkomaiset eläkelaitokset ovat tietyin edellytyksin oikeutettuja vastaavaan vähennykseen Suomesta saadun osinkotulon osalta kuin kotimaiset eläkelaitokset.

Oikeuskäytännön nojalla lähdeveromallin toteuttaminen ei siis saisi johtaa tilanteeseen, jossa kotimainen eläkeyhtiö tosiasiassa maksaisi vastaavaa ulkomaista työeläkeyhtiötä alhaisempaa veroa Suomesta saaduista osingoista.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ulkomaisen työeläkeyhtiön saamiin osinkoihin tulisi soveltaa enintään samaa verokantaa kuin kotimaisen eläkeyhtiön saamiin osinkoihin. Sillä tulisi lisäksi olla oikeus vähentää veronalaisen osingon määrästä samat menot kuin mihin kotimaisella työeläkeyhtiöllä on oikeus.

SDP:n lähdeveromallin toteuttaminen 5 prosentin lopullisena lähdeverona voisi käytännössä johtaa siihen, että ulkomaisten työeläkeyhtiöiden Suomesta saamien osinkojen verotus kevenisi nykyisestä, koska sovellettava verokanta alenisi 15 prosentista 5 prosenttiin.

SDP:n lähdeveromallin toteuttaminen ennakonpidätysmallilla (ks. kysymykset 4 ja 5) taas voisi johtaa tilanteeseen, jossa kotimainen eläkeyhtiö ei tosiasiassa maksaisi osingosta veroa, vaan saisi 5 prosentin lähdeveron yhteisöveron palautuksena.

9. Olisiko mahdollista yhteensovittaa lähdeveromalli suomalaisten eläkeyhtiöiden verotuksen kanssa?

SDP:n lähdeveromalli ei ole helposti yhteensovitettavissa yhteen työeläkeyhtiöiden nykyisen veromallin kanssa. Vaikutusten rajoittaminen siten, ettei se tosiasiassa kiristäisi kotimaisten työeläkeyhtiöiden verotusta ei lähtökohtaisesti ole mahdollista.

Lisäksi mallin soveltaminen eläkeyhtiöihin aiheuttaisi lisäselvitystarpeita EU-oikeuden näkökulmasta, jotta koti- ja ulkomaisten eläkeyhtiöiden osinkojen verokohtelu täyttäisi EU:n pääomien vapaan liikkuvuuden vaatimukset.

10. Mitä lähdevero tarkoittaisi Kevan osalta? *

Työeläkeyhtiöistä poiketen julkisen alan työeläkevakuuttaja Keva on itsenäinen julkisoikeudellinen yhteisö. Keva huolehtii kunta-alan, valtion, kirkon ja Kelan henkilöstön eläkeasioista ja vastaa kunta-alan henkilöstön eläkkeiden rahoittamisesta ja eläkevarojen sijoittamisesta. Kevan tuloverovapaus perustuu tuloverolain 20 § 1 momentin 2) kohdan nimenomaiseen säännökseen. Keva on säännöksessä tarkoitettu kunnallinen eläkelaitos, joten Keva ei nykyisin maksa veroa kotimaisista osinkotuloista.

Tuloverotuksesta vapautettuna yhteisönä ilmeisesti myös Keva tulisi lähdeveron piiriin. Esitetty 5 prosentin lähdevero olisi Kevalle aivan uusi, ensimmäinen ja siten hyvin poikkeuksellinen sen tuloihin kohdistuva vero.

Kevan menoista vastaavat sen jäsenyhteisöt, joita ovat kaikki suomalaiset kunnat ja kuntayhtymät sekä jäseneksi liittyneet kuntasektorin yhteisöt. Menoihin kuuluvat myös siirrot eläkevastuurahastoon, joka on perustettu eläkemenojen tasoittamiseksi. Kunnat ja muut jäsenyhteisöt maksavat Kevalle henkilöstönsä eläkemaksuja, jotka rahoitetaan osaltaan kuntien perustuslaillisen verotusoikeuden nojalla kuntalaisilta perittävillä veroilla. Muutokset Kevan tuloissa saattavat aiheuttaa painetta korottaa eläkemaksuja ja välillisesti myös kunnallisveroja.

Esitetyn lähdeveromallin mukainen 5 prosentin vero jäisi Kevalle lopulliseksi verokustannukseksi. Mahdollinen ennakonpidätysmalli, jossa olisi mahdollisuus keventää lopullista verorasitusta, ei Kevan tapauksessa tule kyseeseen. Koska Kevaan ei sen tuloverovapaan verostatuksen vuoksi sovelleta elinkeinotuloverolakia, se ei maksa yhteisöveroa eikä muutakaan veroa tuloistaan eikä myöskään anna veroilmoitusta.

Lisätietoja:

Tämä Q&A on julkaistu 24.5.2019.

*:llä merkitty kysymys on lisätty 28.5.2019.

Puuttuuko jotain?

Puuttuuko listalta mielestäsi jokin kysymys, johon haluaisit vielä vastauksen? Lähetä kysymys meille sähköpostitse osoitteeseen viestinta(at)tela.fi, niin lisäämme sen mukaan.