Työkyvyttömyyseläkkeet ja ikääntyvien työllisyysaste ovat olleet pinnalla julkisessa keskustelussa syksyllä 2020 hallituksen työllisyystavoitteiden ja valtiovarainministeriön virkamiesmuistion myötä. Työnantajat ovat huolissaan työkyvyttömyyseläkkeiden niille aiheuttamista kustannuksista. Huoli vaikuttaa työllistymisnäkymiin erityisesti ikääntyvillä, joilla on korkeampi riski jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Huoli juontaa osin juurensa työkyvyttömyyseläkkeiden rahoituksessa vuoteen 2005 asti käytettyyn omavastuumalliin. Siinä työkyvyttömyyseläketapaukset toivat automaattisesti ylimääräistä kustannusta suurelle työnantajalle. Myös nykyisessä niin sanotussa maksuluokkamallissa suuren työnantajan työntekijöiden työkyvyttömyyseläkkeillä voi olla vaikutusta eläkemaksuun, mutta vaikutus ei ole yhtä suoraviivainen kuin vanhassa mallissa. Mallin tarkoitus on kannustaa suuria työnantajia huolehtimaan työntekijöidensä työkyvystä.

  1. Kuinka työkyvyttömyyseläkkeet rahoitetaan ja mikä on maksuluokkamallin rooli siinä?
  2. Miten maksuluokkamalli toimii käytännössä?
  3. Millaisia työnantajia malli koskee?
  4. Miten maksuluokka lasketaan? Vaikuttaako työntekijän ikä?
  5. Milloin ja miksi maksuluokkamalli rakennettiin?
  6. Mitä työnantajat ajattelevat mallista?
  7. Mitkä ovat työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset työnantajille?

1. Kuinka työkyvyttömyyseläkkeet rahoitetaan ja mikä on maksuluokkamallin rooli siinä?

Työkyvyttömyyseläkemenoon varaudutaan työeläkejärjestelmässä osin rahastoimalla. Työeläkeyhtiöt keräävät työeläkemaksut ja maksujen työkyvyttömyysosa käytetään työkyvyttömyyseläkkeiden rahastointiin.

Työeläkeyhtiö maksaa työeläkeyhtiössä vakuutettujen, työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien työntekijöiden työeläkkeet. Työkyvyttömyyseläkkeet rahoitetaan työnantajilta ja työntekijöiltä kerätyillä työeläkemaksuilla. Yksityisalojen (TyEL) työkyvyttömyyseläkemenosta reilu puolet katetaan vuosittain aiemmin työeläkerahastoihin rahastoiduista varoista ja niiden tuotoista ja loput suoraan työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä työeläkemaksuilla.

Työkyvyttömyyseläkkeiden rahoitus suurempien työnantajien osalta perustuu malliin, jossa työeläkemaksuun vaikuttaa suurien työnantajien työntekijöille myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet. Työkyvyttömyyseläketapauksesta ei tule suoraan laskua työnantajalle, jonka palveluksessa työntekijä viimeisimpänä oli, mutta laskennallisesti työkyvyttömyyseläketapaus rasittaa viimeistä työnantajaa, kun sille määritellään maksuluokkaa. Maksuluokka vaikuttaa puolestaan työnantajan työeläkemaksun tasoon: mitä suurempi maksuluokka, sen korkeampi työeläkemaksu ja päinvastoin.

Maksuluokkamalli koskee vain yksityisalojen työeläkevakuutuksen (TyEL) piirissä olevia suuria työnantajia, joiden työeläkevakuutus on työeläkeyhtiössä ja joiden vuoden aikana maksamat palkat ovat yhteensä vähintään reilut 2 miljoonaa euroa.

Kunnallisessa ja valtion eläkejärjestelmässä sekä merimieseläkejärjestelmässä on käytössä omat vastaavat mallinsa työkyvyttömyyseläkemaksun määrittelyyn. Hankittaessa TyEL-vakuutus eläkesäätiöstä tai -kassasta työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset ovat yhden työnantajan vastuulla tai jaetaan säätiöön tai kassaan kuuluvien työnantajien kesken.

2. Miten maksuluokkamalli toimii käytännössä?

Työkyvyttömyyseläkkeiden rahoitusmallia kutsutaan maksuluokkamalliksi, sillä se perustuu luokkiin tai pikemminkin portaisiin: luokka määräytyy työnantajan työntekijöiden työkyvyttömyyseläkekustannusten perusteella, ja kukin 11 luokasta merkitsee tietyntasoista työkyvyttömyyseläkemaksua. Näin malli vaikuttaa työnantajan koko työeläkemaksun suuruuteen. Maksuluokan suuruus perustuu siihen, että työnantajan työntekijöiden työkyvyttömyyskustannuksia verrataan keskimääräisiin työkyvyttömyyskustannuksiin.

Mallin vaikutus tulee kahta kautta: työnantaja on korkeammassa tai alemmassa maksuluokassa työkyvyttömyyskustannustensa perusteella, ja mitä suurempi työnantaja, sitä täysimääräisempänä malli vaikuttaa.

Malli toimii kahteen suuntaan. Mitä enemmän työkyvyttömyyskustannuksia, sitä korkeampi maksuluokka ja työkyvyttömyyseläkemaksu. Mitä vähemmän työkyvyttömyyskustannuksia, sitä matalampi maksuluokka. Joskus yksi uusi työkyvyttömyyseläke voi nostaa työnantajan uudelle portaalle ja siten nostaa myös työkyvyttömyyseläkemaksua, ei kuitenkaan aina. Maksuluokka muuttuu silloin, kun luokan raja ylitetään tai alitetaan. Tietyssä luokassa (tai portaalla) ollessaan työnantajan maksuluokka muodostuu useista työkyvyttömyyseläkkeistä. Työnantajalle on tärkeää tietää, millainen määrä työkyvyttömyyseläkkeitä nostaisi tai laskisi sen maksuluokkaa.

Pienten ja suurten työnantajien työkyvy­ttömyysmaksuosan pohjana on sama, keskimääräisten työkyvyttömyyskustannusten mukaan mitoitettu maksu (luokka 4). Sen mukainen maksu pätee kaikkiin pieniin työnantajiin. Luokkaan kuuluu suurin osa suomalaisista yrityksistä.

Alimmillaan työkyvyttömyyseläkemaksu voi suurilla työnantajilla maksuluokkamallin kautta olla kymmenesosa keskimääräisen luokan mukaisesta työkyvyttömyyseläkemaksusta ja suurimmillaan 5,5-kertainen keskimääräiseen luokkaan verrattuna.

Esimerkki: Yrityksen palkkasumma (eli yhteenlasketut palkat) on 5 miljoonaa euroa vuodessa. Jos yritys kuuluisi maksuluokkaan 4, se maksaisi keskimääräistä työkyvyttömyysmaksua 1 prosentin palkkasummasta, mikä tarkoittaa, että yritys maksaisi vuodessa 50 000 euroa työkyvyttömyysmaksuina. Vertailun vuoksi: Kaikkiaan yritys maksaa työeläkemaksua 850 000 euroa (sillä keskimääräinen työeläkemaksu on 24,4 prosenttia, josta työnantajan osuus on keskimäärin 16,95 prosenttia). Samankokoisella yrityksellä maksuluokassa 1 työkyvyttömyysmaksut olisivat 46 000 euroa vuodessa ja luokassa 11 yhteensä 71 000.

Maksuvaikutuksen on tarkoitus kannustaa työnantajia pitämään huolta työntekijöiden työkyvystä ja näin ennaltaehkäisemään työkyvyttömyystapauksia. Kaikkia työkyvyttömyyseläkkeitä työnantaja ei voi esimerkiksi työhyvinvointitoimillaan estää, mutta mallin idea pohjautuu kuitenkin tähän perusajatukseen.

3. Millaisia työnantajia malli koskee?

Maksuluokkamalli koskee vain suuria työnantajia, joiden työntekijöiden palkkasumma ylittää noin 2 miljoonaa euroa vuodessa. Mitä suurempi työnantaja on palkkasummalla mitattuna, sitä enemmän malli vaikuttaa. Jos palkkasumma ylittää noin 30 miljoonaa euroa, maksuluokan vaikutus on täysimääräinen.

Maksuluokkamalli ei koske pieniä työnantajia. Ne maksavat kaikki saman verran eli keskimääräistä (luokan 4 mukaista) työkyvyttömyyseläkemaksua.

Mallin piirissä ovat noin 3 500 suurinta suomalaista työnantajaa, joista noin 200 on niin suuria, että mallin vaikutus on täysimääräinen. Mallin ulkopuolelle jää kokonsa vuosi lähes 150 000 työnantajaa.

4. Miten maksuluokka lasketaan? Vaikuttaako työntekijän ikä?

Yrityksen maksuluokan määrittely perustuu vertailuun: työnantajan työntekijöiden työkyvyttömyyskustannuksia verrataan keskimääräisiin työkyvyttömyyskustannuksiin. Jos työkyvyttömyyseläkkeitä on keskimääräistä enemmän, maksuluokka on perusluokkaa korkeampi ja jos keskimääräistä vähemmän, maksuluokka on perusluokkaa matalampi. Maksuluokkaa määriteltäessä tarkasteluun otetaan työnantajan työntekijöille myönnetyt työkyvyttömyys- ja osatyökyvyttömyyseläkkeet edellisten kahden vuoden ajalta.

Tarkasteltaessa kustannuksia, joita ikääntyvästä työntekijästä aiheutuu työnantajalle työeläkemaksun muodossa, on syytä kuitenkin ensiksi erottaa kaksi asiaa toisistaan: maksun jakautuminen työnantajan ja työntekijän osuuksiin sekä maksuluokan määräytyminen.

Perusluokkaan eli maksuluokkaan 4 kuuluvat työnantajat maksavat TyEL-perusmaksua eli tasamaksua, jonka määrä on riippumaton vakuutetun iästä. Vakuutetun työntekijän ikä kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka tasamaksu jakautuu työnantajan ja työntekijän kesken. Vielä vuoteen 2025 asti 53–62-vuotiaiden työntekijöiden oma maksuosuus on suurempi kuin muun ikäisten. Toisin sanoen työnantajalle 53–62-vuotiaan työntekijän työeläkevakuuttaminen on edullisempaa kuin alle 53-vuotiaan tai yli 62-vuotiaan vakuuttaminen. Työntekijän korkeampi maksuosuus johtuu siitä, että 53–62-vuotiaalle eläkettä myös kertyy hieman paremmin. Parempi karttuma ja korkeampi prosentti jäävät pois vuoden 2017 eläkeuudistuksen siirtymäajan 2017–2025 jälkeen. Oli työnantaja missä maksuluokassa vain, työntekijä maksaa aina samansuuruista ikäriippuvaista maksua; 53–62-vuotiaat työntekijät korotettua ja muut alempaa työntekijän maksuosuutta.

Maksuluokan laskennassa työntekijöiden ikä huomioidaan verrattaessa työnantajan tietyn ikäisten työtekijöiden työkyvyttömyyskustannuksia saman ikäisten keskimääräisiin työkyvyttömyyskustannuksiin (voidaan puhua myös työkyvyttömyysalkavuudesta). Yksittäisen työntekijän ikä ei vaikuta työnantajan maksuluokan suuruuteen, vaan huomio kohdistuu siihen, kuinka paljon työkyvyttömyysalkavuus poikkeaa keskimääräisestä saman ikäisten alkavuudesta.

Perusluokkaan eli maksuluokkaan 4 kuuluvilla työnantajilla työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus on hyvin lähellä keskimääräistä alkavuutta, ja työnantajat maksavat iästä riippumatonta tasamaksua. Korkeammissa maksuluokissa (5-11) työnantajalla on keskimääräistä enemmän työkyvyttömyyseläkekustannuksia ja työnantajan maksu on kaikenikäisistä työntekijöistä korkeampi kuin perusluokassa; maksu nousee iän mukaan erityisesti yli 50-vuotiaista eteenpäin, koska heillä on korkeampi työkyvyttömyysriski. Matalimmissa luokissa taas maksu on kaiken ikäisillä matalampi kuin maksuluokassa 4. Ikä vaikuttaa alla olevan kuvan mukaisesti maksuun.

On kuitenkin huomattava, että vaikka työnantajan maksu vanhemmasta työntekijästä on korkeampi kuin nuoresta, aiheutuu nuoremman henkilön työkyvyttömyyseläkkeestä usein suurempi kustannus ja siten myös suurempi vaikutus maksuluokan laskentaan. Tämä johtuu siitä, vaikka vanhemmalle henkilölle maksettava eläke on todennäköisesti korkeampi kuin nuorelle maksettava, nuoremmalle henkilölle maksetaan eläkettä pidemmän aikaa.

5. Milloin ja miksi maksuluokkamalli rakennettiin?

Maksuluokkamalli otettiin käyttöön vuonna 2006, kun aiemmin käytössä olleen omavastuumallin tilalle täytyi rakentaa kansainvälisen kirjanpitostandardin mukainen malli. Samalla haluttiin luoda malli, joka kannustaisi yrityksiä vähentämään työkyvyttömyyseläkemenoja ja olisi sen piirissä oleville työnantajille tasapuolinen.

Vuoteen 2005 asti käytössä ollut omavastuumalli tarkoitti käytännössä, että suurelle työnantajalle seurasi jokaisesta uudesta myönnetystä työkyvyttömyyseläkkeestä lisämaksu, joka oli suuruudeltaan työkyvyttömyyseläkkeen kustannusten suuruinen.

Lisäksi vanhassa mallissa perustyökyvyttömyysmaksu oli ikäsidonnainen siten, että iäkkäämpien työeläkemaksu oli korkeampi. Malli oli omiaan luomaan käytäntöä siihen, että iäkkäämpää henkilöä ei kannattanut palkata, ainakin jos katsoi vain työeläkemaksun kustannuksia.

6. Mitä työnantajat ajattelevat mallista?

Eläketurvakeskuksen tutkimuksen (2017) mukaan suurista työnantajista 60 prosenttia kannattaa työkyvyttömyyseläkkeiden nykyistä rahoitusmallia eli maksuluokkamallia. Sitä pidetään tarkoituksenmukaisena ja toimivana. Enemmistö kuitenkin kokee mallilla olevan vaikutuksia rekrytointipäätöksiin: ne välttävät rekrytoimasta henkilöitä, joilla on kohonnut työkyvyttömyysriski, koska pelkäävät työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuvia kustannuksia. Kritiikkiä tutkimukseen osallistuneet työnantajat antoivat mallin monimutkaisuudesta ja yleisemmin vähäisistä vaikutusmahdollisuuksista työkyvyttömyystapausten ennaltaehkäisyyn.

7. Mitkä ovat työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset työnantajille?

  • Yksityisillä aloilla (TyEL) maksettiin vuonna 2018 työkyvyttömyyseläkkeitä reilut 1,2 miljardi euroa. Kaikkiaan työeläkkeitä maksettiin yksityisillä aloilla 17,6 miljardia.
  • Työkyvyttömyyseläkemenosta (TyEL) reilu puolet katetaan vuosittain työeläkerahastoista ja niiden tuotoista ja loput suoraan työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä työeläkemaksuilla (ns. tasausmaksulla). Vuonna 2018 varoista ja niiden tuotoista katettiin lähemmäs 0,7 miljardia euroa eli 56 prosenttia. Vertailun vuoksi: koko 17,6 miljardin työeläkemenosta 3,8 miljardia eli reilu viidennes katettiin rahastoista ja niiden tuotoista.
  • Maksuluokkamallin piirissä olevat työnantajat maksoivat vuonna 2018 työkyvyttömyyseläkemaksuja yhteensä lähes 0,4 miljardia euroa. Kaikkiaan ne maksoivat eläkemaksuja reilut 9,1 miljardia euroa.
  • Kaiken kaikkiaan yritykset (mukaan lukien pienet) maksoivat vuonna 2018 työkyvyttömyyseläkemaksuja yhteensä lähes 0,6 miljardia. Kaikkiaan eläkemaksuja kerättiin työnantajilta ja työtekijöiltä yhteensä lähemmäs 14,2 miljardia.
  • Suurimmat maksut ovat kuljetusalalla, teollisuudessa ja rakentamisessa (2018).

Lähteet: Eläketurvakeskus

Lue lisää:

Tela-blogi: Vanhat opit istuvat tiukassa – edelleen

Tietopaketti: Työeläkemaksun määräytyminen

Tietopaketti: Työeläkemaksu ja sen työkyvyttömyysosa

Lisätietoja:

Tämä Q&A on julkaistu 25.9.2020. Tekstiä on täydennetty 6.10.2020 ensimmäisen kysymyksen osalta.

Puuttuuko jotain?

Puuttuuko listalta mielestäsi jokin kysymys, johon haluaisit vielä vastauksen? Lähetä kysymys meille sähköpostitse osoitteeseen viestinta(at)tela.fi, niin lisäämme sen mukaan.