Eläkevarojen sijoittaminen Suomeen

Suomessa työnantajilta ja työntekijöiltä kerätään työeläkemaksua, jolla rahoitetaan kulloinkin maksussa olevia eläkkeitä. Kaikkia kerättyjä maksuja ei kuitenkaan käytetä eläkkeiden rahoittamiseen, vaan osa maksuista rahastoidaan ja sijoitetaan.

Rahastointi toimii puskurina eläkemenojen vaihtelua vastaan. Kun osa maksusta sijoitetaan, varoille saadaan tuottoja, joita voidaan käyttää myös eläkkeiden rahoittamiseen. Näin työeläkemaksut voidaan pitää matalammalla kuin mitä ne ilman rahastointia ja sijoittamista olisivat.

Matalammat työeläkemaksut tarkoittavat työnantajalle pienempiä työllistämiskustannuksia ja työntekijälle enemmän käteen jäävää palkkaa.

Vuodesta 2013 alkaen yksityisalojen työeläkemenot ovat olleet suuremmat kuin työeläkemaksuina kerätyt tulot. Julkisilla aloilla vastaava tilanne on ollut vuodesta 2017 alkaen. Eläkemenojen ja -maksujen erotus katetaan sijoitusvaroilla ja niiden tuotoilla. Sijoitustoiminnalla on siis suuri merkitys työeläkkeiden maksamisessa, ja niiden merkitys tulee entisestään kasvamaan tulevina vuosikymmeninä, kun myös työeläkemenot kasvavat.

Suomalaisille yksityisalojen palkansaajille maksettavista työeläkkeistä katettiin esimerkiksi vuonna 2022 sijoitusvaroilla ja niiden tuotoilla noin kuudesosa eli 3,3 miljardia euroa. Tulevaisuudessa sijoitusvarojen ja niiden tuottojen merkitys kasvaa, ja vuonna 2030 niiden osuus maksettavien eläkkeiden rahoituksesta on arviolta neljännes.

Ilman sijoitusvaroja ja niiden tuottoja yksityisalojen työeläkkeisiin olisi vuonna 2022 pitänyt kerätä noin 0,1 miljardia euroa toteutunutta enemmän. Palkoista olisi siis pitänyt periä 0,16 prosenttiyksikköä enemmän työeläkemaksuja kuin mitä todellisuudessa vuonna 2022 perittiin.

Luvuissa on jonkin verran vaihtelua eri vuosina: esimerkiksi vuonna 2021 työeläkemaksuja olisi pitänyt kerätä noin 1,8 miljardia euroa (2,8 prosenttiyksikköä) enemmän kuin mitä tosiasiassa silloin perittiin.

Varat sijoitetaan rahoitusmarkkinoille kotimaassa ja ulkomailla. Varoja sijoitetaan hajautetusti eri puolille maailmaa ja monentyyppisiin kohteisiin: esimerkiksi noteerattuihin ja noteeraamattomiin osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin ja muihin korkosijoituksiin, hedge-rahastoihin sekä kiinteistöihin.

Lisätietoja sijoitusten kohdentumisesta löytyy Eläkevarojen määrä -sivultamme.

Vuoden 2022 lopussa rahastoituja työeläkevaroja oli yhteensä noin 238 miljardia euroa. Suomeen tästä oli sijoitettuna 55 miljardia euroa eli 23 prosenttia varoista.

Muulle euroalueelle yhteensä oli sijoitettuna 37 miljardia eli 17 prosenttia. Euroalueen ulkopuolelle eli esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Ruotsiin ja Japaniin oli sijoitettuna 145 miljardia euroa eli 60 prosenttia.

Tuorein tieto viimeisimmän vuosineljänneksen lopulta löytyy Eläkevarojen määrä -sivultamme.

Alueellisen jakautumisen kehittymistä voi myös tarkastella tilastotietokannastamme:

Euromäärillä mitattuna euroalueen ulkopuolisten sijoitusten osuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana (2013-2022) kasvanut eniten. Jos verrataan vuosien 2013 ja 2022 lopun tilannetta, on euroalueen ulkopuolisten sijoitusten osuus kasvanut noin 70,5 miljardilla eurolla. Kotimaisten sijoitusten euromäärä on samalla ajanjaksolla kasvanut 5,4 miljardilla eurolla. Muun euroalueen sijoituksissa puolestaan on tällä tarkastelulla tapahtunut vähentymistä 0,3 miljardia euroa. Huomattava kuitenkin on, että vuosien aikana eläkevarojen kokonaismäärä on ollut suurempi jolloin myös eri maantieteellisten sijoitusten määrät ovat vaihdelleet.

Samainen kehitys on näkynyt myös prosenttiosuuksien kehitystä tarkastellessa: euroalueen ulkopuolisten osuus on noussut ja vastaavasti näiden muiden alueiden laskenut.

Euroalueen ulkopuolisten sijoitusten osuuden kasvuun vaikuttavat muun muassa euroalueen taloudelliset ongelmat. Uusia sijoituskohteita on löydetty esimerkiksi kehittyviltä markkinoilta, joiden talous kasvaa vauhdikkaammin ja tarjoaa sijoittajille mahdollisuuden hankkia parempia tuottoja.

Maantieteellisen jakauman kehittymistä pidemmällä aikavälillä voi tarkastella oheisesta liitteestä:

Työeläkejärjestelmän alkuaikoina 1960-80-luvulla eläkevaroja sijoittaminen oli lähinnä takaisinlainausta eli lainanantoa työeläkevakuuttajien asiakkaina olleille yrityksille. Myöhemmin alettiin sijoittaa myös valtion lainapapereihin, osakkeisiin ja kiinteistöihin. Käytännössä eläkevarat sijoitettiin pitkälti kotimaisiin kohteisiin.

Viimeisten 20-30 vuoden aikana työeläkevakuuttajien toimintaympäristössä on tapahtunut lukuisia sijoittamiseen vaikuttavia muutoksia, kun Suomessa pääomamarkkinat ovat vapautuneet ja kehittyneet. Myös kansainväliset rahoitusmarkkinat ovat kehittyneet: sijoittajien, sijoituskohteiden, sijoitusmarkkinoiden infrastruktuurien ja näihin vaikuttavien tekijöiden määrä on kasvanut ja monipuolistunut.

Samanaikaisesti työeläkevakuuttajien hallinnoimien varojen määrä on moninkertaistunut ja niille on tarvittu uusia sijoituskohteita. Sijoituskohteita on löydetty monipuolisemmin niin eri sijoituslajeista kuin maantieteellisiltä alueiltakin.

Varojen tuottava ja turvaava sijoittaminen on edellyttänyt myös sijoittamista koskevan lainsäädännön kehittämistä.

Vuosina 1997 ja 2007 tehtiin lainsäädäntöuudistukset, joilla tähdättiin osakesijoitusten osuuden kasvattamiseen. Osakkeita lisäämällä pystyttiin tavoittelemaan korkeampia tuottoja monipuolisemmalla riskipohjalla. Työeläkevarojen sijoittamisessa osakkeiden ja osaketyyppisten sijoitusten osuus onkin noussut ja korkosijoitusten pienentynyt.

Suomeen sijoittamista rajoittaa toisaalta tuotto ja toisaalta riski. Laki edellyttää, että eläkevarat sijoitetaan tuottavasti ja turvaavasti eli tavoitellaan mahdollisimman hyvää tuottoa sallitulla riskillä. Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmissa eläkesijoitusten reaalituotoksi oletetaan 2,5 prosenttia vuodessa vuoteen 2031 saakka. Sen jälkeen tuotto-olettama nousee 3,5 prosenttiin vuodessa.

Työeläkevaroille pyritään hakemaan tuottoja sieltä, mistä niitä on kulloinkin parhaiten saatavilla. Kun Suomen taloudessa menee heikosti, myös kotimaiset tuotot jäävät heikommiksi.

Eläkevaroja on lisäksi niin suuri määrä, ettei Suomen kokoisesta maasta yksinkertaisesti löydy riittävästi tuottavia sijoituskohteita. Sijoituksilta vaaditaan kuitenkin riskiin nähden riittävää tuottoa, olivatpa ne missä päin maailmaa tahansa. Sijoitukset tehdään markkinaehtoisesti ja vain työeläkkeiden rahoituksen tavoitteista käsin.

Sijoitusten keskittäminen nykyisestä lisäisi myös niihin liittyvää riskiä. Suomalaisen työeläkejärjestelmän rahoitus perustuu joka tapauksessa pitkälle suomalaisen talouden ja työllisyyden kehitykseen, koska suurin osa työeläkkeistä rahoitetaan palkkasummaan perustuvilla työeläkemaksuilla.

Mikäli tämän lisäksi vielä sijoitukset kohdennettaisiin suurelta osin Suomeen, lepäisi työeläkkeiden rahoitus lähes yksinomaan kotimaan talouden kehityksen varassa.

Lain mukaan työeläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti, eli tuottojen hakemisen ja riskinhallinnan on oltava tasapainossa.

Yksityisalojen työeläkevakuuttajien sijoittamiseen vaikuttavat myös muut lait. Esimerkiksi vakavaraisuuslainsäädäntö vaikuttaa siihen, paljonko eläkevakuuttajat voivat ottaa riskejä sijoituksissaan. Myös EU:n rahoitusmarkkinoita koskeva sääntely koskee monelta osin suomalaista työeläkesijoittamista.

Myös Finanssivalvonnalla on alan valvojana määräyksiä ja ohjeita, jotka vaikuttavat sijoittamiseen. Lainsäädännön lisäksi työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaa ohjaavat alan kesken laaditut omat ohjeet ja suositukset.

Lainsäädäntö ja muut määräykset asettavat sijoittamiselle tietyt raamit, mutta muuten kukin työeläkevakuuttaja tekee itsenäisesti omat sijoituspäätöksensä.

Työeläkevakuuttajilla on erilaisia sijoittamisen strategioita, joihin perustuen ne valitsevat kukin itsenäisesti sijoituskohteensa.

Kukin työeläkevakuuttaja tekee sijoitussuunnitelman, joka yleensä hyväksytään eläkevakuuttajan hallituksessa. Sijoitusorganisaatio tekee suunnitelman ja sille myönnettyjen valtuuksien puitteissa itsenäisesti päätökset muun muassa toimialavalinnoista ja lopuksi päättää yksittäisistä sijoituskohteista.

Viime vuosina sijoituskohteiden vaihtelut ovat ylipäänsä olleet työeläkesijoituksissa enemmän pääsääntö kuin poikkeus. Muutoksia on tehty myös vuosineljänneksestä toiseen. Talouskriisin seurauksena sijoitustoiminnassa joudutaan olemaan aktiivisempia ja reagoimaan nopeammin kuin aikaisemmin.

Työeläkevakuuttajat sijoittavat Suomessa moniin erilaisiin kohteisiin: muun muassa kotimaisiin kiinteistöihin, osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin, yrityslainoihin, pääomarahastoihin ja infrakohteisiin. Lisäksi sijoitetaan eläkevakuuttajien asiakkaina oleviin yrityksiin takaisinlainoilla.

Helsingin pörssin markkina-arvosta työeläkevakuuttajat omistavat 6,2 prosenttia (vuonna 2022).

Sijoittaminen kotimaisiin kohteisiin tukee Suomen taloutta ja työllisyyttä. Eläkesijoituksilla on perinteisesti ollut, ja on edelleen vahva rooli kotimaisessa elinkeinoelämässä.

Kun työllisyys kotimaassa vahvistuu, myös eläkejärjestelmän tulot kasvavat palkkasummaan perustuvien työeläkemaksujen kautta.

Työllisyyden vahvistuessa samalla kasvavat eläkevastuut: mitä enemmän suomalaisilla on työtä, sitä enemmän on tulevaisuudessa maksettavia eläkkeitä. Tässä mielessä eläkejärjestelmä poikkeaa valtion ja kuntien taloudesta, joille vahvistuva työllisyys tarkoittaa vain kasvavia verotuloja. Suomeen sijoittaminen myös tukee kotimaisten rahoitusmarkkinoiden toimintaa.

Eläkesijoitukset vaikuttavat kotimaiseen työllisyyteen myös toista kautta. Koska osa eläkemenosta voidaan kattaa sijoitusten tuotoilla, työeläkemaksut ja siten työllistämisen kustannukset on pystytty pitämään matalammalla. Eläkesijoituksilla tuetaankin kotimaan työllisyyttä parhaiten pitämällä työeläkemaksut sijoitustuottojen avulla niin alhaisina kuin mahdollista ja työeläkkeet turvaten.

Kotimaan painotuksella on vaikutusta sijoitusten tuottoihin. Eläketurvakeskuksen ja Työeläkevakuuttajat Telan tekemän selvityksen mukaan kotimaiset sijoituskohteet painavat tuottokeskiarvoja alaspäin kansainvälisessä vertailussa, vaikka tuotot ylittivätkin OECD-maiden eläkesijoitusten tuottokeskiarvon (Kansainvälinen vertailu eläkevarojen sijoitustoiminnan sääntelystä).

Vuonna 2013 valmistui kansainvälinen arvio Suomen eläkejärjestelmästä (Suomen eläkejärjestelmä: Instituutiorakenne ja hallinto). Arviossa järjestelmän rahoitusta arvioinut professori Keith Ambachtsheer myös kiinnitti huomiota eläkesijoitusten korkeaan kotimaan painoon.

Hän suositteli suomalaisille työeläkevakuuttajille kotimaisten sijoitusten osuuden pienentämistä riskin vähentämiseksi ja tuottojen parantamiseksi.

Työeläkevakuuttajat hakevat jatkuvasti uusia, tuottavia sijoituskohteita. Työeläkealan kotimaiset sijoitukset jakaantuvat kolmeen lähes yhtä suureen osaan: korko-, kiinteistö- ja osakesijoituksiin.

Kiinteistösijoituksista valtaosa on suoria kiinteistösijoituksia. Näiden osalta kotimaisuus on selvä etu: on helpompi rakennuttaa ja hoitaa lähellä olevia kohteita kuin ulkomailla olevia. Vuosina 2015-2019 voimassa olleen lainsäädännön mukaan asuntosijoittamisessa oli mahdollista käyttää oman pääoman rinnalla myös vierasta pääomaa. Tämä helpotti työeläkevakuuttajien kotimaista asuntotuotantoa.

Kotimaisista osakesijoituksista valtaosa muodostuu noteeratuista osakesijoituksista. Työeläkevakuuttajat ovat omistaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 6-8 prosenttia Helsingin pörssin markkina-arvosta.

Kotimaiset osakesijoitukset säilyvät kiinnostavina sijoituskohteina, kun huolehditaan suomalaisten yritysten kasvusta ja hyvästä kunnosta.

Korkosijoituksista on viime vuosina saanut heikompia tuottoja, kun korkotaso on pysytellyt alhaalla. Yrityslainat ovat vielä tuottaneet valtionlainoja ja muun julkisen sektorin lainoja paremmin. Alhainen korkoympäristö heikentänee kysyntää ja kohdistaa sitä eri luottolaatuihin myös jatkossakin.

Näiden perinteisempien kotimaisten sijoituskohteiden ohella on jatkuvasti tilausta myös muille sijoituksille, kuten infrastruktuurikohteille. Näiden kohteiden osalta on ensiarvoisen tärkeää, että niitä kehitetään vastaamaan institutionaalisten sijoittajien tarpeita.