Osa vuosittain kerättävistä työeläkemaksuista rahastoidaan ja sijoitetaan. Varat sijoitetaan rahoitusmarkkinoille kotimaassa ja ulkomailla. Maantieteellisen hajautuksen lisäksi varoja myös sijoitetaan monentyyppisiin kohteisiin. Suomeen eläkevaroista on sijoitettuna vajaa kolmannes. Kohteina ovat muun muassa kotimaiset kiinteistöt, joukkovelkakirjat, osakkeet, yrityslainat, pääomarahastot sekä infrakohteet.

  1. Miksi eläkevaroja sijoitetaan?
  2. Mikä rooli sijoitustuotoilla on eläkkeiden rahoituksessa?
  3. Mihin varoja sijoitetaan?
  4. Minkä verran on sijoitettu kotimaahan ja ulkomaille?
  5. Miten sijoitusten maantieteellinen jakauma on muuttunut viime vuosina?
  6. Miten sijoituskohteet ovat muuttuneet?
  7. Miksi Suomeen ei tällä hetkellä sijoiteta enempää?
  8. Miten eläkevarojen sijoittamista säännellään?
  9. Millä perusteella työeläkevakuuttajat valitsevat sijoituskohteensa?
  10. Mihin kohteisiin työeläkevakuuttajat sijoittavat Suomessa?
  11. Mitä vaikutuksia Suomeen sijoittamisella on?
  12. Miten kotimaiset sijoitukset tuottavat?
  13. Minkälaisiin kotimaisiin kohteisiin työeläkevakuuttajat olisivat valmiita jatkossa sijoittamaan?

1.Miksi eläkevaroja sijoitetaan?

Suomessa työnantajilta ja työntekijöiltä kerätään työeläkemaksua, jolla rahoitetaan kulloinkin maksussa olevia eläkkeitä. Kaikkia kerättyjä maksuja ei kuitenkaan käytetä eläkkeiden rahoittamiseen, vaan osa maksuista rahastoidaan ja sijoitetaan.

Rahastointi toimii puskurina eläkemenojen vaihtelua vastaan. Kun osa maksusta sijoitetaan, varoille saadaan tuottoja, joita voidaan käyttää myös eläkkeiden rahoittamiseen. Näin eläkemaksut voidaan pitää matalammalla kuin mitä ne ilman rahastointia ja sijoittamista olisivat.

Matalammat eläkemaksut tarkoittavat työnantajalle pienempiä työllistämiskustannuksia ja työntekijälle enemmän käteen jäävää palkkaa.

2.Mikä rooli sijoitustuotoilla on eläkkeiden rahoituksessa?

Sijoittamisella on jatkossa entistä tärkeämpi rooli eläkkeiden rahoittamisessa. Sijoitusvaroja ja niiden tuottoja alettiin ensimmäistä kertaa käyttää eläkkeiden maksuun yksityisaloilla vuonna 2013. Julkisilla aloilla sama tilanne on edessä vuonna 2017.

Suomalaisille yksityisalojen palkansaajille maksettavista eläkkeistä katettiin esimerkiksi vuonna 2016 sijoitusvaroilla ja niiden tuotoilla viidennes eli yli 3 miljardia euroa. Viiden vuoden kuluttua sijoituksista tarvitaan eläkkeiden rahoitukseen jo noin 5 miljardia vuodessa.

Ilman sijoitusvaroja ja niiden tuottoja yksityisalojen työeläkkeisiin pitäisi tänä vuonna kerätä melkein puolitoista miljardia euroa nykyistä enemmän. Palkoista olisi siis pitänyt periä yli kaksi prosenttiyksikköä enemmän työeläkemaksuja.

3.Mihin varoja sijoitetaan?

Varat sijoitetaan rahoitusmarkkinoille kotimaassa ja ulkomailla. Varoja sijoitetaan hajautetusti eri puolille maailmaa ja monentyyppisiin kohteisiin: esimerkiksi noteerattuihin ja noteeraamattomiin osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin ja muihin korkosijoituksiin, hedge-rahastoihin sekä kiinteistöihin.

Lisätietoja sijoitusten kohdentumisesta löytyy Sijoitusanalyysi -sivultamme.

4.Minkä verran on sijoitettu kotimaahan ja ulkomaille?

Vuoden 2016 lopussa rahastoituja työeläkevaroja oli yhteensä 188,5 miljardia euroa. Suomeen tästä oli sijoitettuna 48,5 miljardia euroa eli 25,8 prosenttia varoista.

Muulle euroalueelle yhteensä oli sijoitettuna 36,2 miljardia eli 19,2 prosenttia. Euroalueen ulkopuolelle eli esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Ruotsiin ja Japaniin oli sijoitettuna 103,7 miljardia euroa eli 55,0 prosenttia.

Tuorein tieto viimeisimmän vuosineljänneksen lopulta löytyy Sijoitusanalyysi -sivultamme.

Alueellisen jakautumisen kehittymistä voi myös tarkastella oheisesta liitteestä:

Sijoituskanta alueittain

5.Miten sijoitusten maantieteellinen jakauma on muuttunut viime vuosina?

Euromäärillä mitattuna euroalueen ulkopuolisten sijoitusten osuus on viimeisen noin kymmenen vuoden aikana kasvanut eniten. Myös kotimaisten sijoitusten euromäärä on kasvanut, noin 15 miljardilla eurolla.

Muun euroalueen sijoitukset ovat sen sijaan kasvaneet vain noin puolet tästä kotimaisten sijoitusten kasvun määrästä. Tämä samainen kehitys on näkynyt myös prosenttiosuuksien kehitystä tarkastellessa: euroalueen ulkopuolisten osuus on noussut ja vastaavasti näiden muiden alueiden laskenut. Suomen suhteellinen osuus on kuitenkin laskenut prosenttiyksiköinä mitattuna noin puolet vähemmän, kuin mitä muun euroalueen osuus on laskenut.

Euroalueen ulkopuolisten sijoitusten osuuden kasvuun vaikuttavat muun muassa euroalueen taloudelliset ongelmat. Uusia sijoituskohteita on löydetty esimerkiksi kehittyviltä markkinoilta, joiden talous kasvaa vauhdikkaammin ja tarjoaa sijoittajille mahdollisuuden hankkia parempia tuottoja.

Maantieteellisen jakauman kehittymistä pidemmällä aikavälillä voi tarkastella oheisesta liitteestä:

Sijoituskanta alueittain vuodesta 2000 alkaen

6.Miten sijoituskohteet ovat muuttuneet?

Työeläkejärjestelmän alkuaikoina 1960-80-luvulla eläkevaroja sijoittaminen oli lähinnä takaisinlainausta eli lainanantoa eläkevakuuttajien asiakkaina olleille yrityksille. Myöhemmin alettiin sijoittaa myös valtion lainapapereihin, osakkeisiin ja kiinteistöihin. Käytännössä eläkevarat sijoitettiin pitkälti kotimaisiin kohteisiin.

Viimeisten 20-30 vuoden aikana työeläkevakuuttajien toimintaympäristössä on tapahtunut lukuisia sijoittamiseen vaikuttavia muutoksia, kun Suomessa pääomamarkkinat ovat vapautuneet ja kehittyneet. Myös kansainväliset rahoitusmarkkinat ovat kehittyneet: sijoittajien, sijoituskohteiden, sijoitusmarkkinoiden infrastruktuurien ja näihin vaikuttavien tekijöiden määrä on kasvanut ja monipuolistunut.

Samanaikaisesti työeläkevakuuttajien hallinnoimien varojen määrä on moninkertaistunut ja niille on tarvittu uusia sijoituskohteita. Sijoituskohteita on löydetty monipuolisemmin niin eri sijoituslajeista kuin maantieteellisiltä alueiltakin.

Varojen tuottava ja turvaava sijoittaminen on edellyttänyt myös sijoittamista koskevan lainsäädännön kehittämistä.

Vuosina 1997 ja 2007 tehtiin lainsäädäntöuudistukset, joilla tähdättiin osakesijoitusten osuuden kasvattamiseen. Osakkeita lisäämällä pystyttiin tavoittelemaan korkeampia tuottoja monipuolisemmalla riskipohjalla. Työeläkevarojen sijoittamisessa osakkeiden ja osaketyyppisten sijoitusten osuus onkin noussut ja korkosijoitusten pienentynyt.

7.Miksi Suomeen ei tällä hetkellä sijoiteta enempää?

Suomeen sijoittamista rajoittaa toisaalta tuotto ja toisaalta riski. Laki edellyttää, että eläkevarat sijoitetaan tuottavasti ja turvaavasti eli tavoitellaan mahdollisimman hyvää tuottoa sallitulla riskillä. Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmissa eläkesijoitusten reaalituotoksi oletetaan 3,5 prosenttia vuodessa.

Työeläkevaroille pyritään hakemaan tuottoja sieltä, mistä niitä on kulloinkin parhaiten saatavilla. Kun Suomen taloudessa menee heikosti, myös kotimaiset tuotot jäävät heikommiksi.

Eläkevaroja on lisäksi niin suuri määrä, ettei Suomen kokoisesta maasta yksinkertaisesti löydy riittävästi tuottavia sijoituskohteita. Sijoituksilta vaaditaan kuitenkin riskiin nähden riittävää tuottoa, olivatpa ne missä päin maailmaa tahansa. Sijoitukset tehdään markkinaehtoisesti ja vain eläkkeiden rahoituksen tavoitteista käsin.

Sijoitusten keskittäminen nykyisestä lisäisi myös niihin liittyvää riskiä. Suomalaisen työeläkejärjestelmän rahoitus perustuu joka tapauksessa pitkälle suomalaisen talouden ja työllisyyden kehitykseen, koska suurin osa eläkkeistä rahoitetaan palkkasummaan perustuvilla työeläkemaksuilla.

Mikäli tämän lisäksi vielä sijoitukset kohdennettaisiin suurelta osin Suomeen, lepäisi eläkkeiden rahoitus lähes yksinomaan kotimaan talouden kehityksen varassa.

8.Miten eläkevarojen sijoittamista säännellään?

Lain mukaan työeläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti, eli tuottojen hakemisen ja riskinhallinnan on oltava tasapainossa.

Yksityisalojen työeläkevakuuttajien sijoittamiseen vaikuttavat myös muut lait. Esimerkiksi vakavaraisuuslainsäädäntö vaikuttaa siihen, paljonko eläkevakuuttajat voivat ottaa riskejä sijoituksissaan. Myös EU:n rahoitusmarkkinoita koskeva sääntely koskee monelta osin suomalaista työeläkesijoittamista.

Myös Finanssivalvonnalla on alan valvojana määräyksiä ja ohjeita, jotka vaikuttavat sijoittamiseen. Lainsäädännön lisäksi työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaa ohjaavat alan kesken laaditut omat ohjeet ja suositukset.

Lainsäädäntö ja muut määräykset asettavat sijoittamiselle tietyt raamit, mutta muuten kukin työeläkevakuuttaja tekee itsenäisesti omat sijoituspäätöksensä.

9.Millä perusteella työeläkevakuuttajat valitsevat sijoituskohteensa?

Työeläkevakuuttajilla on erilaisia sijoittamisen strategioita, joihin perustuen ne valitsevat kukin itsenäisesti sijoituskohteensa.

Kukin työeläkevakuuttaja tekee sijoitussuunnitelman, joka yleensä hyväksytään eläkevakuuttajan hallituksessa. Sijoitusorganisaatio tekee suunnitelman ja sille myönnettyjen valtuuksien puitteissa itsenäisesti päätökset muun muassa toimialavalinnoista ja lopuksi päättää yksittäisistä sijoituskohteista.

Viime vuosina sijoituskohteiden vaihtelut ovat ylipäänsä olleet työeläkesijoituksissa enemmän pääsääntö kuin poikkeus. Muutoksia on tehty myös vuosineljänneksestä toiseen. Talouskriisin seurauksena sijoitustoiminnassa joudutaan olemaan aktiivisempia ja reagoimaan nopeammin kuin aikaisemmin.

10.Mihin kohteisiin työeläkevakuuttajat sijoittavat Suomessa?

Työeläkevakuuttajat sijoittavat Suomessa moniin erilaisiin kohteisiin: muun muassa kotimaisiin kiinteistöihin, osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin, yrityslainoihin, pääomarahastoihin ja infrakohteisiin. Lisäksi sijoitetaan eläkevakuuttajien asiakkaina oleviin yrityksiin takaisinlainoilla.

Helsingin pörssin markkina-arvosta työeläkevakuuttajat omistavat 6,6 prosenttia (vuonna 2016).

11.Mitä vaikutuksia Suomeen sijoittamisella on?

Sijoittaminen kotimaisiin kohteisiin tukee Suomen taloutta ja työllisyyttä. Eläkesijoituksilla on perinteisesti ollut, ja on edelleen vahva rooli kotimaisessa elinkeinoelämässä.

Kun työllisyys kotimaassa vahvistuu, myös eläkejärjestelmän tulot kasvavat palkkasummaan perustuvien eläkemaksujen kautta.

Työllisyyden vahvistuessa samalla kasvavat eläkevastuut: mitä enemmän suomalaisilla on työtä, sitä enemmän on tulevaisuudessa maksettavia eläkkeitä. Tässä mielessä eläkejärjestelmä poikkeaa valtion ja kuntien taloudesta, joille vahvistuva työllisyys tarkoittaa vain kasvavia verotuloja. Suomeen sijoittaminen myös tukee kotimaisten rahoitusmarkkinoiden toimintaa.

Eläkesijoitukset vaikuttavat kotimaiseen työllisyyteen myös toista kautta. Koska osa eläkemenosta voidaan kattaa sijoitusten tuotoilla, eläkemaksut ja siten työllistämisen kustannukset on pystytty pitämään matalammalla. Eläkesijoituksilla tuetaankin kotimaan työllisyyttä parhaiten pitämällä eläkemaksut sijoitustuottojen avulla niin alhaisina kuin mahdollista ja eläkkeet turvaten.

12.Miten kotimaiset sijoitukset tuottavat?

Kotimaan painotuksella on vaikutusta sijoitusten tuottoihin. Eläketurvakeskuksen ja Työeläkevakuuttajat Telan tekemän selvityksen mukaan kotimaiset sijoituskohteet painavat tuottokeskiarvoja alaspäin kansainvälisessä vertailussa, vaikka tuotot ylittivätkin OECD-maiden eläkesijoitusten tuottokeskiarvon.

Vuonna 2013 valmistui kansainvälinen arvio Suomen eläkejärjestelmästä. Arviossa järjestelmän rahoitusta arvioinut professori Keith Ambachtsheer myös kiinnitti huomiota eläkesijoitusten korkeaan kotimaan painoon.

Hän suositteli suomalaisille työeläkevakuuttajille kotimaisten sijoitusten osuuden pienentämistä riskin vähentämiseksi ja tuottojen parantamiseksi.

13.Minkälaisiin kotimaisiin kohteisiin työeläkevakuuttajat olisivat valmiita jatkossa sijoittamaan?

Työeläkevakuuttajat hakevat jatkuvasti uusia, tuottavia sijoituskohteita. Työeläkealan kotimaiset sijoitukset jakaantuvat kolmeen lähes yhtä suureen osaan: korko-, kiinteistö- ja osakesijoituksiin.

Kiinteistösijoituksista valtaosa on suoria kiinteistösijoituksia. Näiden osalta kotimaisuus on selvä etu: on helpompi rakennuttaa ja hoitaa lähellä olevia kohteita kuin ulkomailla olevia. Vuoden 2015 alusta alkaen asuntosijoittamisessa on ollut mahdollisuus oman pääoman rinnalla käyttää vierasta pääomaa. Tämän arvioidaan lisäävän työeläkevakuuttajien kotimaista asuntotuotantoa.

Kotimaisista osakesijoituksista valtaosa muodostuu noteeratuista osakesijoituksista. Työeläkevakuuttajat ovat omistaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 4-9 prosenttia Helsingin pörssin markkina-arvosta.

Kotimaiset osakesijoitukset säilyvät kiinnostavina sijoituskohteina, kun huolehditaan suomalaisten yritysten kasvusta ja hyvästä kunnosta.

Korkosijoituksista on viime vuosina saanut heikompia tuottoja, kun korkotaso on pysytellyt alhaalla. Yrityslainat ovat vielä tuottaneet valtionlainoja ja muun julkisen sektorin lainoja paremmin. Alhainen korkoympäristö heikentänee kysyntää ja kohdistaa sitä eri luottolaatuihin myös jatkossakin.

Näiden perinteisempien kotimaisten sijoituskohteiden ohella on jatkuvasti tilausta myös muille sijoituksille, kuten infrastruktuurikohteille. Näiden kohteiden osalta on ensiarvoisen tärkeää, että niitä kehitetään vastaamaan institutionaalisten sijoittajien tarpeita.

Sivua on viimeksi päivitetty 4.8.2017

Puuttuuko jotain?

Puuttuuko listalta mielestäsi jokin kysymys, johon haluaisit vielä vastauksen? Lähetä kysymys meille sähköpostitse osoitteeseen viestinta(at)tela.fi, niin lisäämme sen mukaan.