Eläkeuudistuksessa tasapainotetaan hyödyt ja haitat

08.10.2013

Lokakuun alussa Eläketurvakeskus ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA julkaisivat laskelmia ja raportteja tulevan eläkeuudistuksen tueksi. Eläketurvakeskuksen päivitetyissä pitkän aikavälin työeläkemeno- ja maksulaskelmissa työeläkemaksujen korotuspaine arvioitiin aiempaa pienemmäksi. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLAn tutkijoiden laatimassa ja Eläketurvakeskuksen julkaisemassa raportissa Eläkeiän sitominen elinaikaan – miten käy työurien ja tulonjaon? ehdotetaan muun muassa eläkeiän sitomista elinajanodotteeseen. Tutkitulla mallilla purettaisiin ETLAn mukaan työeläkemaksun korotuspainetta ja kestävyysvajetta.

Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin työeläkemeno- ja -maksulaskelmissa nähdään, että työntekijän eläkelain (TyEL) mukaisessa vakuutuksessa työeläkevakuutusmaksu tulisi nostaa tämän vuosikymmenen aikana 25 prosenttiin palkoista. Tämä maksutaso riittäisi vielä 2050-luvullakin. TyEL-maksu on noin 23 prosenttia tänä vuonna. Työmarkkinaosapuolet ovat sopineet siitä, että maksu on 23,6 prosenttia palkoista ensi vuonna ja 24,0 prosenttia vuonna 2015.

Vuoden 2016 maksu on 24,4 prosenttia palkoista, ellei vuonna 2017 voimaan tulevan eläkeuudistuksen valmistelussa muuta sovita. Sovittuihin maksuihin pitäisi Eläketurvakeskuksen laskelman mukaan vuoteen 2020 mennessä tehdä vielä 0,6 prosenttiyksikön korotukset nykysäännösten oloissa.
- Näillä maksuilla voitaisiin toimia yli 30 vuotta. Vuoden 2017 alussa voimaan tuleva eläkeuudistus muuttanee kuvaa tulevaisuuden maksu- ja menokehityksestä, arvioi analyysitoimintojen johtajamme Reijo Vanne.

Reijo Vanne

Eläkeuudistuksen voimaantulosta on sovittu työmarkkinaosapuolten kesken, mutta uudistuksen sisällön valmistelu on vielä edessä.

Kestävä maksutaso

TyEL-eläkemeno on nyt noin 24 prosenttia suhteessa palkkasummaan. Suhde nousee seuraavan viidentoista vuoden aikana noin 28 prosenttiin ja pysyy niillä main noin 30 vuotta. Eläkemenon ja vakuutusmaksutulon erotus rahoitetaan työeläkesijoitusten tuotoilla.

Reijo Vanteen mukaan työeläkemaksua pitäisi 2050-luvun jälkeen hieman korottaa vuosisadan loppuun mennessä, jotta eläkemeno voitaisiin rahoittaa.
- Kestävällä maksutasolla tarkoitetaan maksutasoa, jolla voitaisiin rahoittaa eläkkeet muuttamatta maksutasoa enää lainkaan, jos tätä maksua ryhdyttäisiin perimään heti. TyEL:n mukaisessa vakuutuksessa kestävä maksutaso on 25,6 prosenttia palkkasummasta, hän toteaa.

Kestävyysvaje ja kestävyysylijäämä

- Julkisten alojen työeläkkeissä ei ole kestävyysvajetta, vaan kestävyysylijäämää. Julkisten alojen työeläkkeet voidaan pidemmän päälle hoitaa rahoituksella, jonka suhde bruttokansantuotteeseen on nykyistä alempi, Reijo Vanne sanoo. Hän kuitenkin huomauttaa, että eläkemenon ja palkkasumman suhde saattaa muuttua palkkasummapohjaisen rahoituksen kannalta ongelmallisesti.

Kestävyysvaje on TyEL:ssä 2,8 prosenttiyksikköä palkoista nykymaksusta laskettuna ja 1,2 prosenttiyksikköä vuoden 2016 maksuun verrattuna. Julkisen talouden kestävyysvaje ilmaistaan prosenttiyksiköinä bruttokansantuotteesta. TyEL:n kestävyysvaje on noin 0,8 prosenttiyksikköä nykytasosta laskettuna ja 0,3 prosenttiyksikköä vuoden 2016 tasosta laskettuna.

Eläketurvakeskuksen arvion mukaan työurat pitenevät nykylain oloissa tästä eteenpäin vaatimatonta vauhtia, vaikka elinajanodotteen arvioidaan kasvavan likimain samaa vauhti kuin vuoden 2000 jälkeen on tapahtunut. Eläkkeelle siirtymisiän odote oli 60,9 vuotta vuonna 2012 eli lähes kaksi vuotta enemmän kuin ennen vuoden 2005 eläkeuudistusta. Arvion mukaan odote olisi 61,5 vuotta vuonna 2025. Vuodelle 2025 sovittu yhteinen tavoite 62,4 vuotta saavutettaisiin vasta vuonna 2060.

- Eläkeiän odotteen hidas nousuvauhti merkitsee sitä, että elinaikakertoimen oloissa alkavat eläkkeet suhteessa palkkoihin ovat pitemmän päälle nykyistä alempia, Reijo Vanne sanoo.

ETLAn eläkeikäuudistuksen malli

ETLAn tutkijat sitoisivat eläkeiän elinajan odotteeseen. Heidän mukaansa vanhuuseläkeikärajojen nosto olisi kannattavaa eläkkeiden riittävyydenkin näkökulmasta. ETLAn tutkimuksessa esitetyssä uudessa mallissa vanhuuseläkeiän alarajaan tehtäisiin ensin 10 kuukauden kertanosto. Jatkossa ikärajaa nostettaisiin kahdella kolmasosalla elinajan odotteen noususta. Elinaikakerrointa lievennettäisiin ikärajan nousun vastapainoksi ja eläketason riittävyyden vuoksi. Elinaikakerrointa ei ehdoteta poistettavaksi, sillä eläkeiän nosto ei ETLAn mukaan korjaisi riittävästi rahoituksen epätasapainoa, jos elinaikakerroin poistettaisiin.

Tutkimuksessa arvioidaan, että alinta vanhuuseläkeikää nostettaessa tulisi myös työttömyysputken, osa-aikaeläkkeen ja vanhuuseläkkeen ikärajoja nostaa, jotta työurat pidentyisivät. Tutkijoiden esittämässä eläkeikäuudistuksen mallissa työurat pitenisivät vuodella ja kolmella kuukaudella vuoteen 2060 mennessä. Tämän seurauksena koko julkisen talouden kestävyysvaje pienenisi lähes prosenttiyksikön, ETLA arvioi.

- Julkisen talouden kestävyysvajeen pieneneminen johtuu TyEL:n maksutason ja rahoituksen epätasapainon korjautumisesta sekä siitä, että muun julkisen talouden verotulot kasvavat korkeamman työllisyyden takia, Reijo Vanne toteaa.

ETLAn tutkijoiden mukaan uudistus alentaisi TyEL:n kestävää maksutasoa noin 1,5 prosenttiyksiköllä palkoista. ETLAn mukaan nykysäännöksistä johdettava kestävä maksutaso on vähän yli 26 prosenttia palkoista, joten uudistuksen jälkeen kestävä taso olisi alle 25 prosenttia. Uudistuksen jälkeen työelämään tulevat hyötyisivät siitä hieman ja nyt työelämässä olevat häviäisivät vähän. Vaikutukset sukupolvien väliseen tulonjakoon jäisivät tutkimuksen mukaan kuitenkin pieniksi.

ETLAn raportti sisältää arvioita myös uudistuksen tulojakovaikutuksista sukupolvien sisällä sukupuolen ja koulutustason mukaan. ETLAn mukaan uudistus parantaisi eläketasoa hieman nykysäännösten tuloksiin verrattuna jokaisella koulutustasolla.
- Kaikissa koulutusryhmissä on kuitenkin niitäkin, joilla tilanne ei parane. Eläkeuudistuksen valmistelussa joudutaan jokaisessa uudistusvaihtoehdossa punnitsemaan hyötyjen ja haittojen tasapainottamista sekä arvioimaan niitä suhteessa nykyjärjestelmän tuloksiin, Reijo Vanne summaa.

Lisätietoja:

Lassila, Jukka – Määttänen, Niku – Valkonen, Tarmo: Eläkeiän sitominen elinaikaan – miten käy työurien ja tulonjaon?, ETLA B 258/Eläketurvakeskuksen raportteja 05/2013.

Lakisääteiset eläkkeet – Pitkän aikavälin laskelmat 2013. Eläketurvakeskuksen raportteja 04/2013