Lähes tavallisia sijoituksia

29.09.2017

Sijoittajat ovat jo pitkään käyttäneet osaa vastuullisen sijoittamisen keinoista, mutta kymmenen vuoden aikana niistä on tullut sijoittamisen valtavirtaa. Vastuullisen sijoittamisen asiantuntija Riikka Sievänen on nähnyt, miten Suomessakin on herätty.

Vastuullinen sijoittaminen on lähes tavallista sijoittamista

Klassinen lähestymistapa vastuulliseen sijoittamiseen on niin sanottu poissulkeminen. Sitä oli esimerkiksi kveekarien päätös 1800-luvulla olla sijoittamatta alkoholi- ja aseteollisuuteen. Kyse oli eettisestä sijoittamisesta, jossa taustalla olivat uskonnolliset arvot.

Kveekarit tuskin arvasivat olevansa todellisia edelläkävijöitä vastuullisessa sijoittamisessa. Mutta niin he olivat. Eettinen sijoittaminen on saanut rinnalleen pyrkimyksen suosia yhtiöitä, jotka tekevät hyvää yhteiskunnalle tai maapallolle. Eettisessä sijoittamisessa tuotoista tingittiin, jälkimmäisessä ei enää tarvitse. Vastuullisesta sijoittamisesta on tullut valtavirtaa.

Hyvänä esimerkkinä ovat YK-taustaiset vastuullisen sijoittamisen periaatteet (PRI). Ne lanseerattiin 2006. Reilussa kymmenessä vuodessa allekirjoittajien määrä on noussut yli 1700 sijoittajaan ja allekirjoittajien hallitsema sijoitusvarallisuus on kymmenkertaistunut noin 65 biljoonaan dollariin.

– Suomessakin on tapahtunut kentän yhtenäistyminen. PRI-allekirjoittajissa ovat nyt myös Suomesta mukana merkittävät instituutiosijoittajat ja varainhoitajat – joiden asiakkaita eläkesijoittajatkin ovat, vastuullisen sijoittamisen asiantuntija, MMT Riikka Sievänen KPMG:n Vastuullisen sijoittamisen ja yritysvastuun tiimistä kuvaa muutosta.

Sievänen tekee Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksella väitöskirjan jälkeistä tutkimusta. Hän on tutkinut muun muassa eurooppalaisten eläkesijoittajien vastuullista sijoittamista.

– Suomalaisista eläkesijoittajista moni on valinnut poissulkemisen rinnalle kansainvälisiin normeihin perustuvan lähestymistavan vastuullisuuteen, Sievänen sanoo.

Se tarkoittaa, että sijoittaja valmistelee järjestelmällisen tavan tarkastella vastuullisuutta sijoituksissaan. Esimerkki tästä voi olla päätös olla sijoittamatta yrityksiin, jotka ovat rikkoneet työlainsäädännön normeja. Lisäksi sijoittaja voi liittyä Suomen vastuullisen sijoittamisen foorumiin Finsifiin tai sitoutua PRI-periaatteisiin.

– Suomalaiset eläkesijoittajat ovat huomioineet vastuullisuusasioita aiemminkin, mutta prosesseja ei ole viety niin pitkälle kuin muissa Pohjoismaissa. Selkeää muutosta on kuitenkin tapahtunut myös täällä, Sievänen sanoo.

Yhä useampi toimija näkee, että vastuullisuuden huomioiminen on hyvää riskienhallintaa – peruste on siis taloudellinen ja riskeillä on hintansa. Mediassakin olleet ympäristövahingot tai vaikkapa autoyhtiön tietoinen valehtelu ovat käynnistäneet tapahtumasarjoja, joissa yrityksen osakekurssi on laskenut ja rahaa on kulunut virheiden ja maineen korjaamiseen.

Lisäksi sijoittajan sijoituksen arvo on laskenut. Vastuullisessa sijoittamisessa on pohjimmiltaan kyse sijoittajan arvoista: mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Jos sijoittaja sijoittaa omia rahojaan, hän voi valita juuri sellaiset sijoitukset kuin haluaa. Sen sijaan eläkesijoittajilla on muitakin erityisehtoja.

– Eläkesijoittaminen on laissa vahvasti säänneltyä. Varat pitää lain mukaan sijoittaa tuottavasti ja turvaavasti. Tämä sisältää sijoitussalkun laajan hajautuksen ja varainhoidon kulujen huomioimisen.

Miten sitten asettaa yrityksiä vastuullisuusjärjestykseen? Sieväseltä on monesti kysytty esimerkiksi sitä, kumpi on vastuullisempi: auto- vai kaivosyhtiö. Kysymys ei ole Sieväsestä relevantti.

– Mielestäni vastuullisuus tarkoittaa sitä, että yrityksellä tai sijoittajalla on järjestelmällinen tapa katsoa vastuullisuusasioita. Ensin politiikkatason määritelmä siitä, mitä vastuullinen sijoittaminen organisaatiossa tarkoittaa ja mitä lähestymistapoja käytetään. Toisekseen toteutussuunnitelma, josta käy ilmi, miten vastuullisuusnäkökulmien riskien lisäksi huomioidaan tulevaisuuden mahdollisuudet ja niiden potentiaalinen vaikutus sijoituskohteen arvonnousuun.

Esimerkiksi muuttuva sääntely – vaikkapa dieselautojen kielto kaupungeissa – voi olla uhka, mutta myös mahdollisuus: jos valtio tekeekin uusiutuvaa energiaa hyödyttävän lakimuutoksen, tietää se tämän alan yrityksille etua.

Ylipäänsä Sievänen korostaa, että vastuullinen sijoittaminen ei ole jotain ihan muuta kuin ”tavallinen” sijoittaminen.

– Vastuullisuuden kolmesta pilarista esimerkiksi yrityksen hyvää hallintotapaa ja johdon kykyä toteuttaa strategiaa on arvioitu sijoituspäätöksissä tähänkin asti.

Kaksi muuta pilaria ovat ympäristö ja yhteiskunta. Niissä lähestyminen on muuttunut järjestelmällisemmäksi.

– Mutta pohjimmiltaan kyse on siitä, että vastuullinen sijoittaja pyrkii sijoittamaan tuottaviin kohteisiin, jotka hoitavat sijoittamaan tuottaviin kohteisiin, jotka hoitavat asiat hyvin ja joilla ei ole luurankoja kaapissa.

Teksti: Riku Siivonen

Tämä on ensimmäinen kolmesta julkaistavasta Vastuullisuus-artikkelistamme, joka on julkaistu Vastuullisuus & eläke -lehdessämme.