Markkinakatsaus: Korkojen rapsakka nousukesä taittui korkotason laskuksi – väliaikaista?

08.10.2013

USA-vetoinen pitkien markkinakorkojen nousu lämpeni loppukesällä, kun korkotaso nousi liian voimakkaasti ja nopeasti suhteessa talouskasvuun. Syksy toi koleuden mukanaan. Korkojen nousu rauhoittui ja korkotaso kääntyi laskuun. Esimerkiksi Yhdysvaltain viiden vuoden valtionlainan korko on tullut alas noin 45 korkopistettä. Se on ollut syyskuun alussa 1,85 prosentissa ja lokakuun alussa noin 1,40 prosentissa (kuva 1). Myös muilla päävaltionlainamarkkinoilla korkotaso on laskenut syksyn aikana. Oma lukunsa on Japanin valtionlainamarkkina, jolla on osittain menty jopa vuoden alun lukemista alemmas. Näin arvioi analyytikkomme Maria Rissanen markkinakatsauksessa.

Korkomarkkinoiden liikkeiden taustalla vaikuttaa Yhdysvaltain keskuspankin rahapolitiikka. Fed on edelleen jatkanut superelvytystä ostamalla totuttuun tapaan arvopapereita markkinoilta. Loppukeväällä alkanut korkotason nousu perustui odotuksiin näiden ostojen loppumisesta. Vahvistus ostojen vähentämisestä saatiinkin kesän aikana Fediltä. Mitään tarkkoja määriä tai aikatauluja ei ole tiedossa. Markkinoiden yleinen odotus kesän aikana oli, että vähentäminen alkaisi syyskuussa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut – tuli tilaisuus korjausliikkeelle ja korot kääntyivätkin laskuun.

Kuva 1: Yhdysvaltain valtionlainojen kehitys 1.1.-4.10.2013


Kuva 1: Yhdysvaltain valtionlainojen kehitys 1.1.-4.10.2013

Peruskorko- ja osakesijoittajan on ollut hyvä olla markkinoilla

Korkosijoittajalle tämä korkotason lasku on tehnyt hyvää. Korkotason laskiessa korkopapereiden hinnat nousevat. Korkoihin sijoittaneen salkun markkina-arvo nousee, jolloin muodostuu tuottoja.

Kesän taittuessa syksyksi, ovat myös osakekurssit nousseet. Erityisesti kotimaiset osakkeet ovat pärjänneet hyvin Nokian luomassa positiivisessa pörssi-ilmapiirissä. Syys-lokakuun vaihteessa on maailman pörsseillä on ollut vaikeuksia päättää suuntaa ja osittain mollivireisyys on vallannut alaa USA:n velkaneuvottelujen junnatessa paikallaan. Kun kehitystä tarkastelee hieman pidemmällä aikahorisontilla, huomaa sijoitusympäristön olleen vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana mukavan kaksinumeroinen (kuva 2). Kullan ja öljyn hinnankehitys on ollut syksyn alussa hyvinkin laskusuuntaista. Tosin keltaisen metallin kohdalla kehitys on luonnollista: kysyntä tippuu talouden lähtiessä kunnolla käyntiin. Valuuttamarkkinoilla euro on vahvistunut suhteessa dollariin ja jeniin, mutta hieman heikentynyt puntaan ja Sveitsin frangiin nähden.

Kuva 2: Osakeindeksien kehitys prosentteina 1.1.-4.10.2013

Kuva 2: Osakeindeksien kehitys prosentteina 1.1.-4.10.2013


Markkinat keskuspankkien sparrauksessa

Keskuspankit ovat käyttäneet viime vuosina monimuotoisesti työkalupakkejaan. Perinteisemmät välineet, kuten ohjauskorot, on hitsattu lähelle nollaa. Epätavanomaisimmilla välineillä, arvopaperiostojen avulla, on rahapolitiikan vaikutusta laajennettu. Näillä ostoilla, määrällisellä elvytyksellä, onkin ollut merkittävä vaikutus pörssikurssien nousuun. Viime aikoina tehokkaasti käytetty väline on ollut verbaaliviestintä, jolla on luotu luottamusta markkinoille. Keskuspankit ovat näin entistä avoimemmin kertoneet rahapolitiikan viritykseen vaikuttavista tekijöistä ja virityksen kestosta.

Euroopan keskuspankki on sanonut pitävänsä ohjauskoron nykyisellä tasolla pitkän aikaa. Tämän on markkinoilla tulkittu tarkoittavan sitä, että ohjauskorkojen nostoon lähdetään vasta vuoden 2015 puolella. Yhdysvaltain ja Iso-Britannian keskuspankeille työmarkkinoiden kehitys on ratkaisevassa roolissa. Iso-Britannian keskuspankki on uuden pääjohtajansa Mark Carneyn suulla kertonut ohjauskoron pysyvän paikoillaan, kunnes työttömyysaste on parantunut eli laskenut alle seitsemään prosenttiin (nyt noin kahdeksan prosenttia). Keskuspankille tämä on alisteista hintavakauden säilymiselle.

Fedin koronnostoa ei puolestaan kannata odottaa ennen kuin työttömyys on tippunut 6,5 prosenttiin (nyt 7,4 prosenttia). Tosin ehtona tälle on niin ikään hintavakauden säilyminen eli inflaation pysyminen 2,5 prosentissa keskipitkällä aikavälillä. Arvopaperiostojen vähentäminen alkaa kuitenkin ennen koronnostoja. Tarvitaan lisää uusia työpaikkoja ennen kuin ostot kokonaan lopetetaan. Ostojen vähentämisen odotetaan alkavan vielä ennen tulevaa vuoden vaihdetta. Ostojen vähennystapaan ja -aikatauluun on oma vaikuksensa tulevalla pääjohtajavaihdoksella. Obama on nimittämässä tehtävään Janet Yellenin, jonka johdossa keskuspankin odotetaan ajavan alas osto-ohjelmaa verkkaisella tahdilla.

Onnistutaanko korkotason nousu pitämään talouskehitykseen nähden sopivana?

Vaikka syyskuun perusteella korkojen nousu ei näytä välittömältä uhalta, niin pitkien korkojen nousun jatkuminen lienee kiistatonta. Korkojen nousu on nimittäin parantuneen taloustilanteen myötä täysin perusteltua. Vaikka syyskuussa korkojen lasku, korjausliike, onkin ollut mittava, niin korkotasomielessä ollaan edelleen huomattavasti vuoden alkua korkeammalla tasolla. Esimerkiksi Yhdysvaltain viiden vuoden valtionlaina on noin 70 korkopistettä korkeammalla tasolla lokakuun alussa kuin vuoteen 2013 lähdettäessä (kuva 1).

Avainkysymykseksi noussee: Onnistuvatko keskuspankit pitämään pitkät markkinakorot alhaalla tai ainakin pitämään niiden nousuvauhdin tasolla, joka ei vaaranna talouden elpymistä? Nousuvauhti kun ei voi olla kuin Ferrarin kiihdytystä nollasta sataseen, vaan ennemminkin kuin Fiat 500:n vastaava uurastus ylämäkiosuudella.

Onneksi keskuspankit eivät ole täysin yksin tässä työssään, vaan saavat apua mm. kiristyvästä sijoitussääntelystä. Sijoittajat kun joutuvat pitämään vähäriskisiä korkotuotteita salkuissaan - tämä hillinnee omalta osaltaan korkojen nousua. Toisaalta talouskasvupohjan vahvistuminen vaatii vielä oman aikansa. Saattaa tulla hetkiä, kuten nyt meneillään oleva USA:n kiista velkakatosta, jolloin salkkujen riskitasoja halutaan madaltaa korkotuotteiden osuutta lisäämällä – tämäkin hillitsee korkotason nousun vauhtia.