Markkinakatsaus: Vuoden 2013 ponnistuslaudalta mahdollisuudet edellistä parempaan vuoteen

24.01.2014

Taloudellinen ilmapiiri parani USA:n johdolla viime vuonna. Vaikka globaali talouskasvu muodostuikin varsin vaisuksi, niin viestit paremmasta lisääntyivät vuoden edetessä. Loppukesällä saatiin rohkaisevia merkkejä jo Euroopankin osalta. Keskuspankit jatkoivat elvyttävää rahapolitiikkaa, arvioi analyytikkomme Maria Rissanen markkinakatsauksessa.

Luottamus sijoitusympäristöön pysyi hyvänä. Tämä näkyi etenkin pörssikurssien erittäin vahvana nousuna (kuva 1). Sijoittajan kannalta vuoden 2013 haasteeksi muodostui kuitenkin korkotason nousu.

Kuva 1: Eräiden osakeindeksien kehitys prosentteina 1.1.2013-15.1.2014

Osakeindeksien kehitys prosentteina

Keskuspankkien toimet erkaantumassa

Keskuspankkien loppuvuoden toiminnassa näkyi eri maiden toisistaan poikkeavat kehitysvaiheet. USA:n keskuspankki, Fed, oli jo kesällä alustavasti ilmoittanut ryhtyvänsä rahapolitiikan superelvytyksen purkamiseen vähentämällä kuukausittaisia velkakirjaostoja. Joulukuussa asia nytkähti eteenpäin, kun Fed ilmoitti vähennysten alkavan: jatkossa arvopapereita ostettaisiin kuukaudessa 10 miljardin dollarin edestä vähemmän kuin aiemmin eli vain 75 miljardilla dollarilla. Vähennysten jatko on luonnollisesti kiinni taloustilanteen kehittymisestä.

Euroopan talouskasvun pohja ei ole vahvistunut samalla tahdilla kuin Atlantin toisella puolella. Hitaamman talouskasvun lisäksi inflaatio on pysytellyt alhaisena. Euroopan keskuspankki, EKP, teki omat päätelmänsä alueensa tilanteesta ja laski marraskuussa ohjauskoron ennätysalhaiselle tasolle 0,25 prosenttiin.

Englannin keskuspankki, BoE, voi yllättää toimimalla jatkossa Fediäkin nopeammin. Saarivaltakunnan taloustilanteen kehittyminen on viime aikoina ollut erittäin lupaavaa ja näyttäisi antavan mahdollisuuden rahapolitiikan tiukentamiselle. Japanin keskuspankin, BoJ:n, voi puolestaan odottaa toimivan huomattavasti hitaammin kuin muiden keskuspankkien. Taloustalkoiden luonne on Japanissa toisenlainen maan pyristellessä pois vuosikausien hintojen laskusta.

Jatkossakin pitkät korot nousussa

Pitkät korot nousivat USA:n valtionlainakorkojen johdolla vuonna 2013 (kuva 2). Selkein nousujakso kesti loppukeväästä kesän lopulle. Keväällä markkinoita hermostuttivat arvailut siitä, aloittaako Fed superelvytyksen vähentämisen. Korkojen nousu sai lisäpuhtia, kun Fed kesällä kertoi vähennysten alkavan, mutta jätti määrät ja aikataulun pimentoon. Näitä lisätietoja odotettiin aina joulukuuhun asti. Markkinoilla oli odotettu nopeampaa aikataulua. Kun tämä ei toteutunut, tuli korkomarkkinoilla tilaisuus syksyiselle korjausliikkeelle.

Kuva 2: USA:n valtionlainojen kehitys 1.1.2013-15.1.2014

Yhdysvaltain valtiolainojen kehitys

Vuoden 2013 viimeisillä metreillä, Fedin määrien ja aikataulujen myötä, pitkät korot pääsivät takaisin nousu-uralleen. Tämän kehityksen voi olettaa jatkuvan vuonna 2014. Taloustilanteen vahvistuessa on korkotason nousu täysin luonnollista. Korkojen nousuvauhti pysynee kuitenkin maltillisena – taloudenkin odotetaan kasvavan varsin rauhallisesti. Maailmanpankin tuorein arvio vuoden 2014 globaalista talouskasvusta on 3,2 %. Aikaisempi arvio oli 3,0 %. Vuoden 2013 osalta toteuma oli ihan mukiinmenevä 2,3 %.

Korkokäyrien voi olettaa jyrkentyvän, kun keskuspankkien toimet pitänevät lyhyet korot vielä hyvän aikaa matalilla tasoilla. Vaikka Fed vähentää arvopaperiostoja, niin vielä on matkaa ohjauskoron nostoon. Keskuspankkien ohjauskorkojen vaikutus kohdistuu lyhyisiin rahamarkkinakorkoihin. Arvopaperiostoilla tehostetun rahapolitiikan vaikutus kohdentuu pidemmälle korkokäyrällä. Kun arvopaperiostoja vähennetään, nousevat juuri pidemmät korot. Korkosijoittajalle tämä korkojen nousu muodostaa tappioita korkopapereiden markkina-arvojen tippumisen myötä. Vähän pidemmässä juoksussa tilanne helpottuu, kun korkosijoituksista saatavat juoksevat korkotuotot paranevat.

Korkosijoittajan elämä onkin pessimistin elämää: Kun talous kärsii, korkotaso laskee ja korkopapereiden hinnat nousevat. Tällöin salkun markkina-arvo nousee ja muodostuu tuottoja. Talouden rattaiden pyöriessä hyvin on korkosijoittajan tyytyminen heikompiin tuottoihin. Kun korkotaso nousee, korkopapereiden hinnat laskevat ja salkun markkina-arvo tippuu.

Askelmerkit hyvät suotuisan kehityksen jatkumiselle

Korkotason nousu muodostaakin pähkinän purtavaksi, mutta isommassa kuvassa sen vaikutus on pieni. Myönteisessä talousympäristössä eri varallisuuserien, mm. osakkeiden ja kiinteistöjen, kehitys on yleisesti ottaen positiivista. Talouskasvun näkymät ovat parantuneet. Sen myötä tämän varallisuuserien myönteisen kehityksen voi odottaa jatkuvan myös vuonna 2014.

Vaikka taloustilanne onkin kehittynyt suotuisampaan, niin hetkittäin voidaan saada huonompiakin uutisia. Talouskasvun pohja on kuitenkin jo niin vahva, että näiden heikompien uutisten on oltava suuria, jotta niistä olisi merkittävää uhkaa. Yhtä tällaista uhkakuvaa Euroopalle on välillä nostettu esiin - nimittäin deflaatiota, hintojen alenemista. Liian alhainen hintojen nousuvauhti voi hidastaa palkkoja ja kulutusta. Tätä kautta se hidastaa myös talouskasvua.

Eurostatin tuoreimpia inflaatiotilastoja joulukuulta 2013 tarkastellessa huomaa EU -maiden kehityksessä olevan erilaisia polkuja. Hinnat laskivat marraskuusta joulukuuhun yhdeksässä maassa, pysyivät paikoillaan neljässä ja nousivat neljässätoista. Hinnat laskivat maissa, joissa taloustilanne on muutenkin heikko. Deflaatiouhka näyttää todelliselta, mutta rajatulta. Eurooppa on myös tämän suhteen jakaantunut vähintäänkin kahtia.

Viimeaikaisen paremman talouskehityksen voi olettaa kuitenkin jatkuvan ja laajenevan – myös Euroopassa. Tämä kehitys ei tule kuitenkaan ilmaiseksi, vaan Euroopan taloustalkoiden on jatkuttava. Rakenteelliset muutokset ja ikääntyvä väestö pitävätkin Euroopan tulevan kehityksen kaukana gepardin sprintistä. Laiskiaismainen vauhti on kuitenkin takanapäin. Jatkossa voidaan odottaa ripeämpää, mutta vakaata marssia – kenties norsumaista sellaista.