Miksi tarvitaan monta työeläkevakuuttajaa

04.12.2012

Suomalainen työeläkevakuuttaminen on hajautettu monen toimijan tehtäväksi. Tämä liittyy kiinteästi työeläkejärjestelmän perustehtävään turvata eläkkeet sekä nykyisille että tuleville eläkkeensaajille. Telan analyysitoimintojen johtaja Reijo Vanne vastaa kysymyksiin hajautetusta mallista.

Mihin tarvitaan useaa työeläkevakuuttajaa, Telan johtaja Reijo Vanne?

- Työeläkejärjestelmän perustehtävä on turvata nykyisten ja tulevien eläkkeensaajien eläkkeet. Tehtävä pitäisi hoitaa mahdollisimman alhaisilla työeläkemaksuilla. Sijoitustoiminnassa pitää ottaa hallittuja riskejä, jotta sijoitustuotot rajoittaisivat maksutason nousun mahdollisimman pieneksi.

- Kun työeläkevakuuttaminen hajautetaan monelle toimijalle, riskejä hallitaan paremmin, kilpailua on enemmän ja varojen käyttö eläkkeisiin on turvattu. Suomen hajautetussa mallissa on huolehdittu siitä, että eläkkeensaaja ei kärsi, vaikka yksittäinen toimija epäonnistuisi tehtävässään. Nykyisessä mallissa työeläkevakuuttajat kantavat yhteisesti vastuun eläkkeistä.

Mikä merkitys hajautetulla mallilla on työeläkevarojen sijoittamisen kannalta?

- Riskejä pystytään hallitsemaan paremmin kuin yhden toimijan mallissa. Työeläkevakuuttajien sijoitusstrategiat poikkeavat toisistaan, kuten myös niiden eri aikoina hankkimat tuotot. Etukäteen ei ole selvää, mikä sijoitustyyli tuottaa parhaiten tai huonoimmin kunakin aikana. Työeläkevarat on lain mukaan sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Sijoituksille tavoitellaan mahdollisimman hyvää tuottoa sallitulla riskillä. Mikäli luotettaisiin vain yhden organisaation sijoitusnäkemykseen, epäonnistumisen riski koko järjestelmän tasolla kasvaisi.

Miksi työeläkevakuuttajat kilpailevat keskenään?

- Hajautettu järjestelmä mahdollistaa kilpailun työeläkevakuuttajien kesken. Kilpailulla tavoitellaan mahdollisimman tehokasta järjestelmää. Jokaisen työeläkevakuuttajan tarjoama tuote on sama, joten kilpailu tapahtuu palvelun ja toiminnan tehokkuuden kautta.

- Kilpailu lakisääteisten etuuksien järjestämisessä ei kuitenkaan voi olla täydellistä ja sitä säännellään tarkasti. Usean vakuuttajan olemassaolo tuottaa parempaa asiakaspalvelua, korkeampia sijoitustuottoja sallitun riskin rajoissa ja vakautta erilaisten riskien varalle verrattuna siihen, että toimijoita olisi vain yksi.

Miten työnantajat asiakkaina hyötyvät hajautetusta järjestelmästä?

- Työnantajilla on enemmän valinnanvaraa päättää, missä muodossa (työeläkevakuutusyhtiö, eläkesäätiö tai –kassa) järjestää ja kenelle antaa hoitaakseen organisaationsa työeläkevakuuttamisen. Eri toimijat ovat myös erikoistuneet eri alojen työeläkevakuuttamiseen. Näin ne pystyvät tarjoamaan erityisasiantuntemustaan asiakkaille.

- Yksityisillä aloilla työeläkevakuuttajat kilpailevat sijoitustoiminnan tuotoista riippuvaisilla asiakashyvityksillä. Jos työeläkevakuuttaja pääsee keskimääräistä korkeampiin sijoitustuottoihin ja alempiin toimintakuluihin, sen asiakkaat maksavat keskimääräistä alempaa työeläkemaksua. Onnistuneet työhyvinvointipalvelut puolestaan alentavat työkyvyttömyyseläkemenoja.

Hyötyvätkö vakuutetut palkansaajat hajautuksesta?

- Palkansaajat saavat työeläkevakuutusmaksuunsa alan keskimääräisen asiakashyvityksen. Luonnollisesti myös työkyvyttömyysriskin aleneminen eli työkyvyn säilyminen pitempään on palkansaajankin kannalta hyvä asia.

Ovatko työeläkevarat turvassa nykyisessä mallissa?

-Työeläkevarat ovat meillä erillään valtion budjetista, toisin kuin monissa muissa maissa.

Ne on tarkoitettu käytettäväksi vain eläkkeiden maksuun. Viime aikoina Euroopassa on valtion toimin puututtu eläkevaroihin tilanteissa, joissa julkinen talous on vaikeuksissa. Nykyisen järjestelmämme ansiosta kotimaiset työeläkevarat on suojattu monin tavoin talouden ja politiikan suhdanteilta. Niillä ei esimerkiksi voida ryhtyä maksamaan kuntien ja valtion velkoja.

- Nykyisten eläkevarojen siirtäminen esimerkiksi valtion omistukseen ei olisi omaisuudensuojankaan näkökulmasta ongelmatonta.

Miten yhden toimijan malli vaikuttaisi sijoittamiseen?

- Yksityisalojen työeläkevaroja on noin sata miljardia euroa. Jos varat olisivat yhden toimijan hallussa, toimija olisi suuri taloudellisen vallan käyttäjä. Nytkin jo keskustellaan suurten eläkesijoittajien toiminnasta taloudellisen vallan näkökulmasta. Lienee mahdotonta, että tämä yksi toimija sijoittaisi samassa määrin Suomeen kuin nykyiset hajautetun järjestelmän eläkevakuuttajat.

- Esimerkiksi Norjan valtion suurelta eläkerahastolta on kielletty Norjaan sijoittaminen. Myös Ruotsissa ja Norjassa on käyty keskustelua eläkerahastojen hajauttamisesta ja keskittämisestä. Kummassakaan maassa ei ole keskitetty kaikkia eläkevaroja yhteen rahastoon. Varsinkin Norjassa on koettu merkittäväksi riskiksi varojen keskittäminen, koska yhdellä rahastolla olisi vain yksi sijoituskomitea.

Entä mitä vaikutuksia yhden toimijan mallilla olisi kertyneistä eläkkeistä kannettuun vastuuseen?

- Hajautetussa järjestelmässä jokainen eläkevakuuttaja on varoillaan vastuussa omien asiakkaidensa eläkkeiden rahastoidusta osasta, eli siitä osasta jota ei kateta vuosittaisilla eläkemaksuilla. Eläkevakuuttajilla on myös yhteisvastuu kertyneistä eläkkeistä: jos yksi vakuuttaja menisi konkurssiin, varat ja vastuut jaettaisiin jäljelle jääneiden kesken. Yhden toimijan mallissa vastuuta ei samassa mielessä voisi yhdellä eläkelaitoksella olla, koska sen toiminnan olisi joka tapauksessa jatkuttava, pystyypä se varoillaan kattamaan eläkkeistä pienen tai suuren osan.

Eikö hajautuksesta sitten ole mitään haittaa?

- Hajautuksen haittapuolena on pidetty suurempia kustannuksia suhteessa yhden toimijan malliin. Meillä toimintakustannukset ovat itse asiassa Pohjoismaiden halvimmat, kun otetaan huomioon kuinka kattavaa eläketurvaa järjestelmä tuottaa. Järjestelmämme on myös hyvin yhteentoimiva; palkansaajan tai eläkeläisen näkökulmasta se toimii niin kuin meillä olisi vain yksi eläkevakuuttaja. Työeläkettä esimerkiksi haetaan yhdeltä luukulta riippumatta siitä, kuinka monessa paikassa on ollut vakuutettuna työuransa aikana.

- Yhden eläkelaitoksen aiheuttamat kustannukset arvioidaan yleisesti alakanttiin. Työeläkevakuutusmaksulla rahoitettavat kaikkien työeläkeyhtiöiden toimintakulut ovat tällä hetkellä noin 400 miljoonaa euroa vuodessa. On esimerkiksi esitetty, että yksityisaloilla voitaisiin säästää satoja miljoonia vuodessa. Tätä on vaikea uskoa; yhdenkin eläkelaitoksen järjestelmässä olisi hoidettava yhtä monen työnantajan, yrittäjän ja palkansaajien eläkevakuutusasiat kuin nykyisinkin. Palveltavien määrä ei siitä supistuisi.

- Toimintaa on tietysti aina mahdollista tehostaa, mutta hajautuksen tehokkuuden arvioinnissa olisi otettava huomioon myös toimeenpanon tulokset, ei pelkästään kustannukset.