Millaisena näyttäytyy eläkejärjestelmämme Amerikan malliin verrattuna?

29.08.2017

Miltä näyttää suomalainen eläkejärjestelmä ulkosuomalaisen silmin? Yhdysvalloissa asuva Anu Partanen kertoo videoraportissaan kokemuksiaan Amerikan eläkejärjestelmästä ja vertailee sen eroja Suomeen. ”Amerikan eläkemalli on kuin jazzia, joka vaatii kuuntelijaltaan paljon”, kommentoi yhteyspäällikkö Mika Vidlund Eläketurvakeskuksesta tuoreeltaan Partasen ajatuksia eläkealan tilaisuudessa SuomiAreenalla.

Näkökulmia ja huomioita Amerikan eläkemallista

Amerikan eläkemallista syntyy väistämättä vertauskuva samalta suunnalta lähtöisin olevaan jazziin. Sanotaan, että jazzissa on hienoa sen vapaus, arvaamattomuus ja kiehtova vaarallisuus. Nämä eivät ehkä kuitenkaan ole niitä ominaisuuksia, joilla eläkejärjestelmän soisi svengaavan. Tosin ei se eläketurva Yhdysvalloissakaan pelkän improvisoinnin varaan jää, vaikka Suomen järjestelmään verrattuna sille on enemmän tilaa.

Lakisääteisen eläkkeen korvaustaso 40 % keskipalkasta

Monella saattaa olla mielikuva siitä, että Yhdysvalloissa ei ole lakisääteistä työeläkejärjestelmää. Mielikuva ei kuitenkaan vastaa todellisuutta, sillä maan työeläke kattaa yksityisen sektorin palkansaajat ja yrittäjät sekä osittain myös julkisen sektorin työntekijät.

Mielikuviin vain vähimmäisturvan takaavasta eläkkeestä vaikuttaa työeläkkeen suhteellisen matala taso. Työeläkkeen karttumissäännöt on rakennettu siten, että mitä enemmän tienaat, sitä vähemmän kartutat eläkettä. Jo alle keskituloisella on kannustin hankkia täydentävää lisäeläketurvaa.

Lakisääteinen keskieläke on 1119 €/kk ja myönnettävä enimmäiseläke 2255 € /kk. Suomeen verrattuna olennainen ero eläkkeen riittävyyden kannalta syntyy julkisten palvelujen vähäisyydestä. Eläkkeellä tulee välttämättömien menojen lisäksi kattaa mahdollisesti hyvinkin hintavia terveyspalveluita tai on ostettava erillinen vakuutus sairastumisen varalta.

Lisäeläke kattaa vain puolet palkansaajista

Lisäeläkesäästäminen on keskeisessä asemassa. Anu Partanen kertoi miljoonan dollarin eläkepääomasta, joka on usein esille nostettu nyrkkisääntö. Sen mukaan 4 %:n reaalituotto-oletuksella voi vuosittain nauttia säästöjään 40 000 dollaria eli noin 3 300 dollaria kuukaudessa. Mikäli kuitenkin haluaa elää leveämmin, elääkin suunniteltua pidempään tai reaalituotto on matalampi, pitää potin olla suurempi. Esimerkiksi 3 %:n reaalikorolla eläkepotin pitää olla 1,3 miljoonaa edellä mainitun elintason takaamiseksi.

Kyseiset säästösummat jäävät kuitenkin monelle haaveeksi, sillä vain puolet palkansaajista on lisäeläketurvan piirissä ja tileillä on keskimäärin alle satatuhatta dollaria. Arviolta kolmasosa purkaa eläketilejä jo 60 vuoden iässä eli heti kun se on mahdollista ilman varhaiseläkevähennystä.

Osa eläkejärjestelmistä korvaa lakisääteisen eläkejärjestelmän, kuten Anun mainitsema opettajien tai vaikkapa elokuvista tutuksi tulleiden poliisien ja palomiesten eläkejärjestelmät. Nämä tarjoavat myös huomattavasti paremmat eläke-etuudet yleiseen lakisääteiseen järjestelmään verrattuna. Luvattu etuustaso ja videolla viitatut sijoitustoiminnan kulut mukaan lukien epäonnistuneet sijoitukset ovat näiden järjestelmien rahoitusvaikeuksien takana. Kattamattomat eläkevastuut eivät ole vain miljardeja dollareita, vaan puhutaan tuhatkertaisesta eli yli biljoonan dollarin vajeesta.

Yksilön vastuun lisääminen yleinen kehityssuuntaus

Omakohtainen varautuminen tuleviin eläkepäiviin on kuvaavaa juuri USA:lle, mutta yksilön vastuun lisääminen on myös osa monissa maissa meneillään olevaa kehityssuuntausta. Näin erityisesti lakisääteistä eläkettä täydentävissä lisäeläkeratkaisuissa, joissa suunta on luvatusta etuudesta kiinteän maksun perusteella kertyvään eläkkeeseen, ns. etuusperusteisesta maksuperusteiseen malliin. Tällöin eläke joustaa ja sen taso riippuu sijoitustoiminnan onnistumisesta.

USA:ssa maksuperusteiset eläketilit, joista yleisin on verolain koodin mukainen ns. 401k-järjestelmä, ovat vapaaehtoisia. Keskustelua järjestelmien uudistamisesta siten, että ne kannustaisivat ihmisiä oikeasti säästämään eläkettään varten, on käyty pitkään ja myös siihen suuntaan, että ne voisivat olla pakollisia. Yhtä kaikki, takuuta tulevasta eläkkeestä ei ole.

Suomen mallin ehdottomia valtteja ovat järjestelmän kattavuus ja turvaavuus

Moniin muihin maihin verrattuna Suomessa on vähemmän vaihtoehtoja eläkesäästämiselle, mutta työeläketurvan piiriin kuuluvat käytännössä kaikki työssä ja yrittäjänä olevat. Ennen kaikkea työeläketurva on pakollista säästämistä ja riskien jakamista. Tämä tarkoittaa vähemmän väliinputoajia ja ikäviä yllätyksiä vakuutetuille ja eläkeläisille. Suomessa ei myöskään työpaikan vaihto aiheuta muutosta eläketurvaan. Eikä tarvitse mennä Ruotsia pidemmälle, missä näin voi käydä työmarkkinaeläkesopimuksesta riippuen.

Monissa muissa maissa vakuutetun on oltava valveutuneempi ja nähtävä enemmän vaivaa eläketurvansa eteen. Jotkut tekevät sen taitaen, mutta suurella osalla eläke siintää niin kaukana tulevaisuudessa, että sen suunnittelemiseen ei välttämättä ole resursseja eikä halua. Myös järjestelmän kokonaisvaltaisen kehittämisen kannalta erilliset järjestelmät tekevät kokonaisuuden yhteensovittamisesta aina työläämpää. Suomessa kolmikantainen päätöksentekomalli tuo kaikki toimijat saman pöydän ääreen, joka on etu yhtenäisen eläkepolitiikan kehittämisen kannalta.

Maat jakavat yhteisen huolen syntyvyyden vähenemisestä ja väestön ikääntymisestä.

Viime vuosina yksi maa toisensa jälkeen ilmoittanut vanhuuseläkeiän nostamisesta ja yhä useampi on sitonut sen elinajanodotteeseen tavalla tai toisella. Yhdysvallat oli OECD-maista ensimmäinen, joka päätti vanhuuseläkeiän nostosta asteittain 65:stä 67:ään jo vuonna 1983. Tosin pitkän siirtymäajan takia tuo tavoite saavutetaan vasta 2027.

Vanhuuseläkeiän nostaminen on yksi keskeisistä keinoista työurien pidentämiseksi ja edelleen riittävän eläketurvan takaamiseksi kaikissa maissa oli kyseessä sitten yksityinen tai julkinen ja etuusperusteinen tai maksuperusteinen järjestelmä, vaikka se oman haasteensa työssä jaksamiselle asettaakin. Vastapainona piteneville työuravaatimuksille ovat nousemassa joustavat eläkeikäratkaisut sekä mahdollisuudet siirtyä osittaiselle eläkkeelle. Pohjoismaat ovat tässä suunnannäyttäjinä, joita esimerkiksi Viro ja Sveitsi ovat seuraamassa. Puola sen sijaan ui vastavirtaan alentamalla eläkeikää sekä poistamalla osaeläkkeen.

Teksti: Mika Vidlund, yhteyspäällikkö Eläketurvakeskus

Eläkejärjestelmällä suomalaisten vahva tuki

Eläkeala järjesti heinäkuussa SuomiAreenalla keskustelutilaisuuden Ottaisitko anopin teille asumaan? Suomalaisen työeläkemallin keskeisimmistä periaatteista ja vaihtoehtoisista visioista näkemyksensä esittivät varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi, toimittaja Teemu Muhonen, Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Juho Saari ja Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes. Tilaisuuden juonsi Aller Median toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä, jonka kanssa lavalla hyöri koko kansan anoppi Irma Rönkkö.

EläkeAreenan yhteydessä julkaistiin kyselytutkimuksen tulokset siitä, miten suomalaiset suhtautuvat eläkejärjestelmään. Tulosten mukaan valtaosa suomalaisista kannattaa eläketurvan periaatteita eli ansiosidonnaisuutta, koskemattomuutta ja sukupolvien väliseen yhteisvastuuseen pohjautuvaa rahoitusta.

Lisätietoja:

EläkeAreena: Ottaisitko anopin teille asumaan? (videotallenne)

Kysely: Nykyisellä eläkejärjestelmällä on suomalaisten vahva tuki