Pinnalla: Vakuutuslääkärin ja hoitavan lääkärin roolit pidettävä selkeinä

14.12.2017

Vakuutuslääkärit ja heidän roolinsa työkyvyttömyys- ja tapaturmaeläkkeiden myöntämisessä puhuttavat julkisuudessa aika ajoin. Hämmennystä aiheuttaa usein hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin toisistaan poikkeavat roolit. Järjestimme 29.11. teemasta keskustelutilaisuuden yhteistyössä Finanssialan, Tapaturmavakuutuskeskuksen ja Vakuutuskeskuksen kanssa. Tilaisuudessa alustanut Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki kertoo, miksi hoitava lääkäri ei voi tehdä päätöstä ihmisen pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä ja miten hoitavien lääkärien osaamista voitaisiin parantaa

Miksi hoitava lääkäri ei voi tehdä päätöstä ihmisen työkyvyttömyyseläkkeestä?
Kuva: Kati Myllymäki
Kati Myllymäki, Lääkäriliiton toiminnanjohtaja

Hoitava lääkäri ei yleensä tunne potilaan työolosuhteita ja esimerkiksi työnantajan mahdollisuuksia tarjota vaihtoehtoisia työtehtäviä tai vaikkapa etätyötä. Hoitava lääkäri haastattelee, tutkii, toteaa ja dokumentoi sairaudet, vammat ja niiden aiheuttamat toiminnalliset rajoitukset sekä kirjaa lääketieteelliset havainnot ja löydökset. Työkyvyttömyys on parempi arvioida työterveyshuollossa, joka suhteuttaa sairauden aiheuttamat rajoitteet työn sopeuttamismahdollisuuksiin ja ammatillisen kuntoutuksen tarpeeseen. Mitä nuorempi henkilö on kyseessä, sitä tärkeämpi on arvioida kuntoutuksen ja/tai uudelleen koulutuksen mahdollisuudet. Näiden asioiden selvittely ei ole terveyskeskuslääkärin tai sairaalaspesialistin ydinosaamista.

Jos hoitava lääkäri tekisi samalla myös vakuutuspäätöksen, pystyttäisiinkö varmistamaan päätösten tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus?

Vaihtelu potilastapauksesta ja lääkäristä toiseen olisi todennäköisesti huomattavan suurta. Joissakin maissa myös katsotaan, että taloudellisten etuuspäätösten liittäminen kliinikon työhön vaarantaisi potilas-lääkärisuhteen. Lääkäri voisi olla altis toimimaan potilaan toiveiden mukaisesti tai sitten hoitavan lääkärin tekemä kielteinen päätös romuttaisi hoitosuhteen.

Mitä lisäosaamista ja lisäresurssia erikoislääkärit sitten tarvitsisivat?

Jos tällaiseen hoitavan lääkärin valtuuttamiseen mentäisiin, niin käytännössä kaikkien kliinistä työtä tekevien lääkärien (pois lukien lastenlääkärit) tulisi saada samanlainen jatkokoulutus kuin nykyisin vakuutuslääkärien. Tämä ei olisi tarkoituksenmukaista.

Jos taas nykyjärjestelmän vakuutuslääkärien pitäisi itse tutkia vakuutetut, niin käytännössä vakuutusyhtiöihin tarvittaisiin kaikkien erikoisalojen poliklinikat. Tämäkään ei ole realistinen vaihtoehto.

Hoitavan lääkärin ei tulisi ottaa vakuutusroolia eikä esimerkiksi luvata potilaalle eläkettä tai korvausta. Hoitava lääkäri ei kuitenkaan yleensä ole vakuutusehtojen asiantuntija, eikä hänellä välttämättä ole käytettävissään esimerkiksi työpaikkaan liittyviä tietoja. Hoitava lääkäri arvioi toimintakykyä ja vakuutusyhtiö tämän lisäksi myös syy-seuraussuhteita ja sitä, kuuluuko tapaus ylipäänsä kyseisen vakuutuksen korvattavaksi.

Miltä osin hoitavien lääkäreiden osaamista vakuutuslääketieteestä ja työkyvyttömyyseläkeprosesseista pitäisi mielestäsi kehittää?

Yksi merkittävä parannus olisi, jos hoitava lääkäri (kuten myös potilas) saisi ymmärrettävässä muodossa vakuutusratkaisun perustelut, eli palautteen miksi ratkaisussa päädyttiin ko. johtopäätökseen.

Jo lääkärien peruskoulutuksessa tulisi lisätä vakuutuslääketieteen osuutta. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää sairauskertomusmerkintöjen täsmällisyyteen. Lääkärinlausuntojen laatua voidaan myös parantaa. Kuntoutuksen pirstaleisuus ja odotusajat vaikeuttavat hyvään tulokseen pääsemistä, eli palvelujärjestelmässäkin on vielä kehitettävää.

Mitkä ovat tärkeimmät keinot omasta työkyvystä huolehtimisessa?

Vanhana yleislääkärinä lähden perusasioista: terveelliset ja säännölliset elintavat, lisää liikuntaa ja sosiaalisia suhteita. Ja työpaikoilla parempaa johtamista.