Pinnalla: Yrittäjän eläkelakia halutaan uudistaa vastaamaan työelämän muutoksiin

23.05.2017

Uudet työnteon muodot, ja etenkin yrittäminen, jossa yrittäjän työmäärät ja ansiot vaihtelevat paljon vuoden mittaan, ovat nykypäivää. Millaisia muutostarpeita tämä kohdistaa yrittäjän eläkelakiin? Miten voidaan huolehtia siitä, että lainsäädäntö pysyy työelämän muutoksen mukana?

Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitetään yrittäjäeläkkeiden uudistamistarpeita. Millaisia muutostarpeita on tullut esille, Eläketurvakeskuksen lakiasioiden johtaja Riitta Korpiluoma?
Kuva: Riitta Korpiluoma
Riitta Korpiluoma on Eläketurvakeskuksen lakiasioiden johtaja.

Yrittäjän työeläketurvan perusperiaatteet ovat vuodelta 1970, vaikka toki yrittäjän eläketurvaa on myös kehitetty useaan otteeseen lain voimaantulon jälkeen. Työeläketurva on haluttu järjestää yrittäjille, joiden yritystoiminta on ainakin jossain määrin vakiintunutta. Siksi vakuuttamisen edellytyksenä on, että yritystoiminta jatkuu vähintään neljä kuukautta yhdenjaksoisesti. Myös yrittäjän ansiotulolle on asetettu vähimmäismäärä.

Viime vuosina on kuitenkin yleistynyt ansiotyö muutoin kuin työsuhteessa lyhyissä jaksoissa, jotka saattavat lomittua työsuhteiden väliin tai niiden rinnalle. Ministeriössä selvitetään, tulisiko YEL-vakuutuksen ehtoja muuttaa siten, että työeläketurvaa kertyisi myös tällaisesta lyhytkestoisesta ansiotyöstä, jota ei tehdä työsuhteessa. Ongelma on noussut julkiseen keskusteluun erityisesti laskutuspalveluyritysten asiakkaiden työeläkevakuuttamiseen liittyneiden epäselvyyksien vuoksi.

Suomalainen lainsäädäntö ja työeläkevakuutus erottaa kaksi työntekomuotoa, palkansaajan ja yrittäjän. Itsensätyöllistäjät vakuutetaan yrittäjän eläkevakuutuksen (YEL) mukaisesti. Miksi näin?

Työeläkelainsäädäntö samoin kuin työtapaturmavakuutus ja työttömyysturvalainsäädäntö ovat osa työoikeudellista lainsäädäntöä. Näissä laeissa nojataan työsuhteen käsitteeseen, joka määritellään työsopimuslaissa. Työsopimuksen osapuolille työnantajalle ja työntekijälle asetetaan työlainsäädännössä moninaisia velvollisuuksia ja oikeuksia. Työntekijän eläkelaissa säädetään työnantajalle velvollisuus järjestää ja kustantaa työntekijälleen työeläketurva. Myös työntekijä osallistuu laissa säädetyllä määrällä, työntekijän työeläkevakuutusmaksulla, työeläketurvan kustannuksiin. Mutta olennaista on, että työntekijän työeläketurvan järjestämisvelvollisuus on työnantajalla.

Jos työtä tehdään muutoin kuin työsuhteessa, työoikeudellinen lainsäädäntö ei tule sovellettavaksi. Työeläketurvan järjestämisvelvollisuus on silloin työn suorittajalla itsellään, ja tällöin työhön ja sen tekijään sovelletaan yrittäjän eläkelakia, jos laissa säädetyt työn kestoa ja vähimmäisansiota koskevat edellytykset täyttyvät. Kaikki yrittäjän eläkelain piiriin kuuluvat ansiotyötä tekevät henkilöt eivät kuitenkaan miellä olevansa oikeita yrittäjiä, vaikka eivät olekaan työsuhteessa työn teettäjään. Näin on varmaan useimmiten silloin, kun henkilö tekee työtä pääasiassa yhdelle toimeksiantajalle tai kun toiminta on muutoin sen luonteista, että sitä ei mielletä yritystoiminnaksi.

Eläkejärjestelmässä rajanveto on kuitenkin selkeä: vain työsuhteessa olevat työntekijät voidaan vakuuttaa työntekijän eläkelain mukaan ja vakuuttamisvelvollinen on työsuhteen toinen osapuoli eli työnantaja.

Miten voidaan huolehtia siitä, että lainsäädäntö pysyy työelämän muutoksen mukana?

Nykyisellään yrittäjän eläkelaki taipuu huonosti ”pätkäyrittämiseen” tai ”kevytyrittämiseen”, jossa yrittäjän työmäärät, työskentelyjaksojen kestot ja työstä saadut ansiot vaihtelevat paljon vuoden mittaan. Lakiin sisältyvien jäykkyyksiin kuuluu myös työtulon vahvistamismenettely. Tämä ohjaa käytännössä siihen, että yrittäjä mitoittaa työtulonsa mieluiten alakanttiin. Näin yrittäjä pyrkii varmistamaan, että hän pystyy suoriutumaan vakuutusmaksuista silloinkin, kun yritystoiminnassa menee huonommin. Nyt ministeriössä tarkastellaan, voitaisiinko yrittäjän eläkelakia muuttaa nykyistä joustavammaksi, nimenomaan vastaamaan työelämän muutoksiin.

Työeläkelait ovat koko historiansa ajan eläneet ajassa ja niitä on muutettu työelämän muuttuessa. Joskus yksimielisyyden löytäminen muutosten sisällöistä vie enemmän aikaa, joskus muutoksia on tehty ripeästikin, kun epäkohtia on tullut esille. Työelämässä uudet ilmiöt yleistyvät yleensä vähitellen. On aina arvionvaraista, missä vaiheessa jokin uusi ilmiö on yleistynyt riittävästi, jotta lainmuutokset ovat tarkoituksenmukaisia.

Lue lisää

Nikolas Elomaa Tela-blogissa: Laskutetaan työstä - yrittäjä vai työntekijä?