Raportti pohjustaa eläkeuudistusta

06.11.2013

Valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarisen johtaman asiantuntijaryhmän raportti julkistettiin 31.10. 2013 Eläketurvakeskuksen julkaisusarjassa. Ryhmän työskentely on osa työmarkkinajärjestöjen sopimaa eläkeuudistuksen valmistelua. Asiantuntijaryhmän tehtävänä oli arvioida vuoden 2005 eläkeuudistusta ja sellaisten lisätoimien tarpeellisuutta, joilla eläkejärjestelmä pysyy taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävänä väestön keskimääräisen elinajan pidentyessä. Raportti julkistettiin etuajassa, sillä ryhmän määräaika päättyy 31.12.2013. Eläkeuudistuksen on sovittu tulevan voimaan viimeistään vuoden 2017 alussa.

Ryhmä tarkastelee raportissaan nykytilaa tulkitsemalla tutkimustuloksia ja tilastoja sekä käsittelee eläkejärjestelmää koskeneiden arvioiden ja uudistusten historiaa. Raportti sisältää monipuolisen katsauksen lakisääteisen eläkejärjestelmän talouteen, julkiseen talouteen kokonaisuudessaan, eläkejärjestelmän ja työmarkkinoiden yhteyksiin sekä eläkkeensaajien taloutta kuvaaviin tunnuslukuihin. Nykytilan kuvaus sisältää myös äskettäin julkaistut arviolaskelmat tulevista eläkemenoista, -maksuista ja -tasoista, joihin nykysäännöksillä päädytään.

Eläkejärjestelmä ei ole kriisissäKuva: Reijo Vanne

Asiantuntijaryhmä toteaa, että eläkejärjestelmä ei ole kriisissä.
- Ongelmalistassa on kuitenkin monta kohtaa, ja uudistus näyttää niiden valossa enemmän kuin tarpeelliselta, toteaa analyysitoimintojen johtajamme Reijo Vanne.

Työmarkkinaosapuolet ja hallitus ovat sopineet yhteisymmärryksessä, että vuoteen 2025 mennessä eläkkeelle siirtymisiän odotteen tulisi nousta 62,4 vuoteen. Eläketurvakeskuksen ja asiantuntijaryhmän arvion mukaan tästä jäädään jälkeen kuitenkin noin vuoden verran, vaikka toteutunut kehitys onkin ollut oikeansuuntaista.

Yksityisalojen palkansaajien työeläkevakuutusmaksu pitäisi nykysääntöjen vallitessa nostaa arviolta 25 prosenttiin palkoista noin vuoteen 2020 mennessä.
- Tällä maksulla tosin voitaisiin toimia yli kolmekymmentä vuotta. Maksu on tänä vuonna 22,8 prosenttia ja ensi vuonna 23,6 prosenttia, Reijo Vanne sanoo.

Lakisääteinen työeläkejärjestelmä on kansantalouden tilinpidossa julkista taloutta. Julkisessa taloudessa on alijäämää ja kestävyysvajetta. Työeläkejärjestelmä kuitenkin vähentää alijäämää nykyisin noin 2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan lakisääteisten työeläkkeiden osuus noin 5 bkt-prosenttiyksikön kestävyysvajeesta on noin kymmenesosa.
- Eläkkeelle siirtymisvauhdilla on kuitenkin vaikutusta muiden julkisyhteisöjen talouteen. Pitemmistä työurista kertyy enemmän verotuloja, Vanne mainitsee.

Nykyisen elinaikakertoimen ja eläkkeelle siirtymisvalintojen arvioidaan johtavan pitemmän päälle nykyistä matalampiin eläkkeisiin suhteessa kansantalouden keskipalkkoihin. Elinaikakertoimen, joustavan eläkeiän ja kannustinkarttumien yhdistelmän arvioidaan toisin sanoen ohjaavan ansiotulonsaajia eläketason kannalta liian varhaiseen eläkkeelle jäämiseen.

Ratkaisumalleja eläkeneuvottelijoille

Eläkkeelle jäämisen myöhentyminen olisi osaratkaisu kaikkiin edellä lueteltuihin ongelmiin ja luontevaa, jos elinaikakin pitenee. Tässä tarkoituksessa asiantuntijaryhmä on hahmotellut ja arvioinut eläkeneuvottelijoille muutamaa ratkaisumallia suosittelematta mitään niistä erikseen. Työpanoksen ja työtulojen kasvu johtaisi suurempaan työeläkemaksukertymään ja verotuloihin, ja liikkumavaraa voitaisiin ohjata myös eläkkeisiin.

Ryhmän esittelemissä malleissa ratkaisua haetaan alimman vanhuuseläkeiän sitomisesta elinajan toteutuneeseen kehitykseen. Lisäksi tuloksia etsitään joustavassa vanhuuseläkeiässä (nyt 63–68 vuotta) sovellettavien eläkkeiden karttumaprosenttien, varhennusvähennysten ja lykkäyskorotusten yhdistelmistä.

Työttömyysturvaan ja osa-aikaeläkkeisiin liittyvien ikärajojen määräytymisellä on myös merkitystä työurien kannalta vanhuuseläkeiän muuttuessa. Asiantuntijaryhmän mukaan ikärajoilla on jo sinänsä ihmisten urasuunnitelmia ohjaavaa vaikutusta. Tämä tulisikin ottaa huomioon uran loppupäähän vaikuttavaa lainsäädäntöä kehitettäessä.