Suomi–Ruotsi–USA-ottelu: Mikä maa vie voiton, kun kyse on työstä ja eläkkeistä?

13.06.2017

Jos eläkeshoppailu olisi mahdollista, mistä maasta eläke kannattaisi ottaa? Miten eri maat kohtelevat peruspalkansaajaa tai työnantajaa? Voitko tuudittautua siihen, että eläkkeesi on riittävä ja turvassa? Otimme vertailuun Suomen rinnalle Ruotsin ja Yhdysvaltojen eläkemallit. Niitä arvioi Telan erityisasiantuntija Janne Pelkonen.

Kuva Janne Pelkonen
"Suomen malli eli työuran aikaisiin ansioihin perustuva, etukäteen määritetty, luvattu ja koskematon eläke on harvinaistumassa OECD-maissa", Janne Pelkonen toteaa.

Eläkemalleja ei ole kahta samanlaista. Pelkonen kuvaa maailman eläke-ekosysteemiä häkellyttävän monimuotoiseksi.

– Eläkejärjestelmän avulla varaudutaan riskeihin, jotka ovat kulttuurista riippumattomia: pitkäikäisyys, työkyvyttömyys ja perheenhuoltajan kuolema. On hämmentävää, miten eri tavoilla näitä riskejä on eri puolilla maailmaa ratkottu, Pelkonen sanoo.

Euroopassa ensimmäiset eläkejärjestelmät (esimerkiksi Saksassa) sekä eri ammattiryhmiin perustuvat eläkkeet tulivat 1800-luvun toisella puoliskolla teollistumisen ja kaupungistumisen mukana. Jokainen maa valitsi oman polkunsa eläketurvan järjestämisessä. Tasapainoa haetaan edelleen yksilön vastuun ja yhteisen riskien jaon välillä.

Eläkkeiden trendinä yksilön vastuu

Suomessa työeläkettä kertyy automaattisesti kaikesta työstä, esimerkiksi palkansaajalle 17 ikävuodesta eteenpäin aina, kun ansiot ovat vähintään 60 euroa kuussa.

Monissa muissa maissa eläke koostuu useista lähteistä: lakisääteinen eläke voi olla pieni tai siinä on katto, jolloin sitä usein täydennetään erilaisilla lisäeläkejärjestelyillä. Ansioeläkkeen kertyminen saattaa riippua merkittävästi alasta, työnantajasta ja esimerkiksi työsuhteen pituudesta.

– Suomen malli eli työuran aikaisiin ansioihin perustuva, etukäteen määritetty, luvattu ja koskematon eläke on harvinaistumassa OECD-maissa, Pelkonen toteaa.

– Eräs eläkkeiden suuri trendi on se, että luovutaan luvatuista eläkkeistä ja mennään kohti eläkkeitä, joiden taso riippuu sijoitustuotoista tai rahoitustasapainosta.

Eläketermein puhutaan siirtymisestä etuusperusteisista järjestelmistä maksuperusteisempiin. Kun sijoitusriskiä siirtyy yksilölle ja kustannusriski esimerkiksi julkistaloudelle tai yrityksille vähenee, vanhuudentoimeentulo voi pahimmillaan jäädä Pelkosen mukaan turvattomammaksi kuin Suomen mallissa.

– Sijoitusriskien siirtäminen yksilöille on näkynyt ikävästi etenkin finanssikriiseissä, toisaalta kääntöpuolella on myös markkinoilla voittamisen mahdollisuus. Suomessa osa työeläkemaksuista säästetään ja sijoitetaan. Kaikki hyötyvät sijoitusten menestyksestä pienempinä eläkemaksuina, mutta yksilö ei kanna sijoitusriskejä.

– Eläkeaika on hyvin haavoittuva elämänvaihe. Mahdollisuudet vaikuttaa omiin tuloihin ovat heikentyneet. Terveys ei välttämättä riitä lisäansioiden hankkimiseen, Pelkonen muistuttaa.

Eläkettään kerryttävän työntekijän näkökulmasta Suomen mallin työeläke on tasavertainen. Lakisääteinen eläke kertyy ja säilyy riippumatta alasta, työsuhteen kestosta tai työpaikan vaihtamisesta. Puhtaasti työnantajan tarjoamissa lisäeläkkeissä pelisäännöt vaihtelevat.

Eläketurvan vahvuus: Suomi–Ruotsi 1–0?

Ruotsissa on suomalaisen kansaneläkkeen kaltainen peruseläke, joka turvaa jokaiselle maassa asuvalle vähimmäistoimeentulon.

Kummassakin maassa on työeläke. Maksussa olevat eläkkeet rahoitetaan pääasiassa työeläkemaksuilla, jotka kerätään pakollisina työssäkäyviltä.

Ruotsi kuitenkin valitsi Suomeen nähden hyvin erilaisen polun 1990-luvun lopulla. Ruotsissa päätettiin lukita työeläkemaksujen taso. Suomen malli toimii toisinpäin: luvatusta eläkkeestä ei tingitä, vaan eläkemaksuja voidaan korottaa.

Eläkeläisen pankkitilillä ero näkyy ennustettavuudessa suomalaisen eduksi. Ruotsissa eläkkeet joustavat rahoitustasapainon mukaan, käytössä on nk. indeksijarru tai -kaasu. Jos eläkkeiden rahoittamisessa on vaikeuksia, leikataan maksussa olevia eläkkeitä tai toisin päin. Suomalaisen työeläke on luvatun suuruinen loppuelämän. Eläke kuitenkin tarkistetaan vuosittain eläkeindeksillä, jotta sen ostovoima säilyisi.

Lisäksi Ruotsin työeläkkeessä on rahasto-osa. Palkasta menee 2,5 % sivuun pakolliselle eläkerahastotilille ja itse saa päättää, mihin rahastoon summa sijoitetaan. Valinnat vaikuttavat suoraan aikanaan saataviin eläkkeisiin, voiton tai menetyksen mahdollisuudet ovat olemassa.

– Ruotsalaisten oma into sijoittaa on alun jälkeen lopahtanut. Sijoitettava summa on ehkä vaivaan nähden pieni, ja vaivattomin vaihtoehto eli valtion eläkerahasto on ollut tuottava, Pelkonen kuvaa.

Ruotsissa lakisääteisissä eläkkeissä katto korkeille eläkkeille. Työeläkkeen päälle tulee usein työnantajien tarjoamat lisäeläkkeet, jotka muodostavat merkittävän osan kokonaiseläkkeistä. Suomessa lisäeläkkeiden rooli on hyvin pieni.

Eläkkeen ”hinta”: Suomi–Ruotsi 0–1?

Jotta nähdään eläkkeiden koko kustannus ja todellinen taso, on tarkasteltava kokonaiseläkkeitä mukaan lukien lakisääteiset ja työnantajan lisäeläkkeet. Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan suomalaisen eläkkeen kustannus työnantajille ja työntekijöille on keskitasoa ja vain hieman korkeampi kuin Ruotsin. Työnantajat maksavat valtaosan eläkelaskusta kaikkialla.

– Suomalaisen vahvan eläketurvan kääntöpuolena on rahoituksen haasteet. Maksuperusteisuuden takia Ruotsissa ei ehkä aikanaan ole samanlaisia paineita korottaa työeläkemaksua rahoituksen kestävyyden pohjalta kuin Suomessa. Toisaalta eläkkeiden riittävyys voi kärsiä, Pelkonen sanoo.

Loppuuko amerikkalainen unelma eläkkeellä?

Suomessa työnteko vanhuuseläkeiän jälkeen on hiljalleen lisääntynyt. Raha ei useinkaan ole päämotiivi. Työhön kuitenkin kannustetaan esimerkiksi eläkekertymillä. Yrittäjät esimerkiksi jatkavat usein pitkään työssä.

Kun eläke jää pieneksi, sitä joutuu paikkaamaan työllä. Näin on Amerikassa, jossa moni ikäihminen joutuu töihin rahapulan takia.

Yhdysvalloissa kansaneläke on heikko. Pääpaino on ollut henkilökohtaisessa säästämisessä ja työnantajien maksamissa lisäeläkkeissä. Finanssikriisi toi mukanaan monia ongelmia. Moni työnantaja jättäytyi järjestelyistä kokonaan pois.

USA:ssa eläke myös riippuu alasta ja työmarkkinasektorista. Vahvat ammattiliitot, joilla on hyvä järjestäytymisaste ja neuvotteluasema pystyvät neuvottelemaan palkansaajille hyvät eläkkeet. Pakon ohella halu pitää kiinni osaajista on toinen yritysten motiivi tehdä lisäeläkejärjestelyjä.

Julkinen sektori painii eläkkeiden rahoitusongelmien kanssa, sillä eläkkeisiin ei monesti ole varauduttu rahastoimalla riittävästi. Julkisen sektorin työntekijöiden ansioeläkkeiden leikkauksia onkin puitu eri oikeusasteissa osavaltiotasolla.

Eläkesäästäminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Usein dollari nykykulutuksessa on arvokkaampi kuin dollari koroilla huomenna.

Yleinen hokema USA:ssa on, että eläkeikää varten pitäisi olla miljoona dollaria säästettynä. Todellisuudessa varautuminen on kuitenkin täysin riittämätöntä.

– Ihmisillä on taipumus alivarautua. Moni huomaa eläkkeelle siirtyessä, että eläke ja säästetyt varat ovat kaukana siitä mitä tarvitaan mukavan eläkeajan rahoittamiseen, Pelkonen sanoo.

– Eläkesäästäminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Usein dollari nykykulutuksessa on arvokkaampi dollari koroilla huomenna.

Pelkonen muistuttaa, että ylipäätään on vaikea tehtävä arvioida, kuinka paljon eläkepäiviä varten pitäisi olla säästössä. Jokaisen pitäisi kysyä itseltään kuinka pitkään aikoo elää?

USA:ssa yksityisten lisäeläkkeiden markkinointi on niin aggressiivista, että presidentti Obama pyrki loppukaudellaan tuomaan niiden myyntiin tiukempaa sääntelyä.

– Maassa on vahva itsepärjäämisen filosofia; jokainen järjestää lopulta omat eläkeasiansa, Pelkonen pohtii.

– Jos on ollut hyvässä asemassa, pystynyt säästämään ja sijoittanut onnistuneesti, voi edessä olla jopa aika leppoisat eläkepäivät, tosin epävarmuutta on aina.

Liian monen tarina Yhdysvalloissa on päinvastainen. OECD:n raportin (2015) mukaan yli 65-vuotiaiden köyhyysaste on 21,5 prosenttia, OECD-maiden keskiarvo on 12,6. Suomessa luku on 7,8.

– Suomessa eläkejärjestelmästä haluttiin sellainen, että se tasaa erilaisia riskejä ja tuo turvaa haavoittuvaan elämänvaiheeseen.