Työeläke tasaa toimeentuloa elinkaarella

08.05.2013

Huhtikuussa julkaistiin kattava kirja eläketaloudesta. Teos antaa monipuolisen kuvan eläkejärjestelmien perusteista ja kotimaisen järjestelmän toiminnasta kansantalouden sekä kansalaisten ja eläkejärjestelmien talouden näkökulmasta. Eläketalous-kirjan ovat toimittaneetEläketurvakeskuksen ekonomistit Sanna Tenhunen ja Risto Vaittinen. Artikkelien kirjoittajat ovat työeläkealalla työskenteleviä ja alan tutkijoita. Telan analyysitoimintojen johtaja Reijo Vanne on kirjoittanut lakisääteisen eläkejärjestelmän pääpiirteistä kansalaisen ja vakuutetun näkökulmasta.

Suomalaisen työeläkejärjestelmän yksi peruselementeistä on pakollisuus. Pakollisuuden ansiosta hyvin monenlaiset riskit voidaan tasata niin, että ne eivät jää yksilön yksinään kannettaviksi. Samalla varmistetaan se, että keneltäkään ei jää vanhuuden toimeentulo järjestämättä.

Reijo Vanne
- Työeläkejärjestelmä sisältää kollektiivisen vastuun, jolloin kaikille kuluttajille taataan kohtuullinen elintaso. Eläke maksetaan tasaisesti kuolemaan saakka. Tämä poistaa tarpeen arvioida, paljonko itse pitäisi säästää pitkän eliniän varalle, Reijo Vanne toteaa.

Pitäisikö säästää vanhuuden varalle?

Eläketalous-kirjassa on käsitelty myös yksilöllistä varautumista.
- Yksilölliseen säästämiseen perustuvassa varautumisessa on aina mitoitusongelma, Vanne sanoo. On mahdotonta tarkkaan arvioida sitä, milloin eläkettä alkaa tarvita ja milloin tarve päättyy. Säästösummien pitäisi olla suuria jo työuran alkuvaiheessa työkyvyttömyysriskin takia.

Elämässä tapahtuu yllättäviä käänteitä, jotka vaikuttavat eläkeaikaan varautumiseen. Näitä voivat olla esimerkiksi työttömyys, sairastuminen, palkkakehitys ja odottamattomat kulutustarpeet, jotka vaikeuttavat säästämistarpeen arviointia. Lisäksi yksilöllisessä säästämisessä tarvitaan muun muassa sijoitustietoa ja ennakointia talouden kehittymisestä.

Osa yksilölliseen säästämiseen liittyvistä ennakointiongelmista voidaan ratkaista vakuutusmuotoisella varautumisella.
- Suomessa lakisääteiset eläkkeet huolehtivat varautumisesta kansalaisen puolesta. Lakisääteinen eläke ei välttämättä anna kaikille kansalaisille heidän näkökulmastaan parasta toimeentulon tasausta elinkaarella. Näissä tilanteissa yksilölliset ratkaisut voivat täydentää lakisääteistä turvaa, Reijo Vanne sanoo.

Miten eläkettään voi arvioida?

Suomalaisessa mallissa eläke-etuus määräytyy ennalta ja sen perusteena käytetään muun muassa työuran pituutta ja palkkahistoriaa. Tulevaa eläkettään arvioidessa kannattaa aloittaa jo kertyneestä eläkkeestä. Nämä tiedot voi tarkistaa omasta työeläkeotteestaan.
- Myöhemmin kertyvä eläke riippuu tulevista työtuloista ja työuran pituudesta, joita ei varmuudella pysty arvioimaan. Työuraan saattaa tulla katkoksia. On hyvä huomata, että monista sosiaalivakuutus- ym. etuuksista kertyy myös eläkettä, kuten ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta, opinto- sekä lastenhoitoajalta. Jos työeläke jää pieneksi, kansaneläke ja takuueläke takaavat perusturvan.

Lakisääteisyys tekee eläkejärjestelmästä osittain kankean, mutta takaa kohtuullisen toimeentulon vanhuuseläkkeelle siirryttäessä tai työkyvyttömyystilanteissa. Järjestelmän tavoitteena on tasata kansalaisten kulutusta heidän elinkaarensa aikana. Pyrkimyksenä on myös lieventää vanhuusajan köyhyyttä.
- Joustavan vanhuuseläkeiän puitteissa voi punnita omaa eläkkeelle jäämisen ajankohtaa ja ottaa siinä huomioon ratkaisun vaikutus eläkkeeseen. Järjestelmä on kannustava ja joustaa myös, jos haluaa jatkaa pidempään töissä, Vanne sanoo.

Eläketalous avaa eläkejärjestelmää monesta näkökulmasta. Siinä pureudutaan mm. talouden perusasioihin, kuten eläkemaksujen määräytymiseen ja eläkevakuuttajien vastuisiin. Kirjassa käsitellään myös väestön ikärakenteen muutosta ja merkitystä järjestelmän kestävyydelle. Lisäksi kerrotaan sijoitustoiminnasta.

Lisätietoja Eläketalous-kirjasta