Työeläkkeiden rahoitus on kahden lähteen varassa – kuinka niitä voi vahvistaa?

26.05.2021

Suomi ikääntyy ja talouden näkymät ovat epävarmat. Julkisessa keskustelussa ollaan huolissaan siitä, kuinka selviämme hoiva- ja eläkemenoista tulevina vuosikymmeninä. Väestön ja talouden kehityskulut vaikuttavat työeläkkeiden rahoitukseen, sillä se lepää kahden lähteen varassa – eläkemaksujen ja eläkerahastojen. Miltä yhtälö näyttää tulevina vuosikymmeninä? Kuinka sen muuttujiin voidaan vaikuttaa? Johtava ekonomistimme Risto Vaittinen kertoo.

– Suomi on jo ikääntynyt merkittävästi ja kehitys jatkuu voimakkaana seuraavat reilut kymmenen vuotta, muistuttaa Vaittinen heti alkuun. 2010-luvulla laskenut syntyvyys taas näkyy väestökehityksessä huomattavasti pitemmällä aikavälillä.

Infografiikkamme kertoo, kuinka syvästi erilaiset väestöön ja talouteen ja esimerkiksi eläkevarojen sijoitustuottoon liittyvät tekijät vaikuttavat työeläkkeiden rahoitukseen.

Rahastojen merkitys kasvaa

Yhtälö sinänsä on yksinkertainen, sillä työeläkkeillä on tasan kaksi rahoituslähdettä. Eläkkeiden maksamiseen vuosittain tarvittava rahasumma kasataan palkoista perittävillä työeläkemaksuilla sekä eläkevaroista ja niiden sijoitustuotoista. Eläkemaksut + Eläkevarat ja tuotot = Eläkemeno.

Eläkemaksut + Sijoitusvarat ja tuotot = Maksetut eläkkeet

Jo tapahtunut väestön ikääntyminen kertoo, millaiset roolit työeläkkeiden rahoituksen kahdella lähteellä on.

– Eläkeikäisten määrä on kasvanut voimakkaasti, ja samaan aikaan työeläkemaksu ei kuitenkaan ole noussut. Tämä kertoo rahastojen roolista paikkaajana ja turvaajana, kuvaa Vaittinen.

Työeläkerahastoilla ja niiden tuotoilla on vastattu eläkemenojen kasvuun. Varoja oli vuoden 2020 lopussa reilut 220 miljardia. Jo vuosia työeläkemaksut eivät ole riittäneet kattamaan menoja. 2010-luvulla eläkemenot kasvoivat suuremmiksi kuin mitä eläkemaksuina olisi saatu kerättyä eläkkeiden rahoittamiseksi. Erotus on katettu rahastoilla ja niiden tuotoilla.

Työeläkerahan kiertokulkukuvat kertovat, että vuonna 2020 eläkemeno oli 18,9 miljardia (ennakkotieto). Kerätyistä eläkemaksuista käytettiin 13,7 miljardia ja rahastoista ja niiden tuotoista 5,2.

Rahastojen osuus vuotuisen menon kattamisessa on vuosien mittaan hiljalleen kasvanut ja kasvaa edelleen. Nyt viidennes yksityisalojen eläkemenosta katetaan rahastoista, kymmenen vuoden kuluttua osuus on kasvanut ja on jo neljänneksen. Tällöin 25 senttiä jokaisesta eläke-eurosta tulee siis rahastoista.

Rahastointi palvelee sekä työntekijöitä että työnantajia:

– Kysymys on siitä, että sijoitustoiminnalla pystytään lieventämään painetta, joka kohdistuu eläkemaksuihin rahoituksena lähteenä. Sijoitustoiminnan ansiosta työeläkemaksu voidaan pitää alemmalla tasolla kuin mitä eläkemenot vaatisivat, Vaittinen kertoo.

Monta muuttujaa

Miten rahoituksen kahteen lähteeseen sitten pystytään vaikuttamaan? Vastaus ei ole kummankaan lähteen kohdalla yksioikoinen.

Eläkemaksutulon kohdalla asiaa voi lähestyä Vaittisen mukaan kahdesta suunnasta. Yhtäältä voidaan pyrkiä vaikuttamaan ”massaan”, josta maksuvirta kerätään. Tehtävä on kinkkinen, sillä kysymys on siitä, kuinka paljon Suomessa on työikäistä väestöä ja saavatko he töitä. Lisäksi virtaan vaikuttaa se, kuinka paljon palkkaa töistä maksetaan. Toinen suunta ja kysymys on se, minkä suuruista työeläkemaksua peritään.

Koska maksuista tulevaan virtaan vaikuttavat monet asiat, joihin ei voida työeläkejärjestelmässä vaikuttaa, katseet kääntyvät helposti eläkerahastoihin ja niiden sijoitustuottoihin. Eiköhän oteta niistä kaikki teho irti? Asia ei kuitenkaan ole yksioikoinen, sillä työeläkevakuuttajien sijoitustoiminnan riskinottoa säännellään – syystä.

– Turvaavuuden periaate sijoittamisessa kuuluu olennaisesti järjestelmään, jonka ensisijainen vastuu ovat nykyiset ja tulevat työeläkkeet. Koko järjestelyn tavoite on yhteinen riskien jakaminen, pyrkimys hallita eläkkeensaajan riskejä, sanoo Vaittinen.

Riskinoton teemaa ja vakavaraisuussääntelyä käsitellään tuoreessa Eläke is out there -vlogissamme. Asiantuntijamme Janne Pelkonen ja Kimmo Koivurinne arvioivat vlogissaan ja blogauksessaan, että tuottojen parantamista on hyvä pohtia, kuten on tehtykin selvitysten kautta.

– Juuri riskienjakamisen periaatteen takia rahoitusta ja siihen liittyvää uudistamista on aina tarkasteltava kokonaisuutena ja arvioitava myös tulevaisuuden eläkkeensaajien näkökulmasta, Vaittinen painottaa.

Aika toimia?

Vaittisen viesti on, että työeläkkeiden rahoituksessa ei ole akuuttia kriisiä, johon pitäisi välittömästi reagoida.

– Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon eläkemenojen kasvusta, mutta Euroopan komission ja Eläketurvakeskuksen tuoreimmat ennusteet näyttävät varsin maltillista muutosta vuosikymmenestä toiseen. Vaikka eläkemaksussa on nousupainetta 2050-luvulla, näkymä on kuitenkin pitkälle tulevaisuuteen vakaa, Vaittinen kertoo.

– Olennaista on, että meillä on hyvin aikaa pohtia ja valmistella eläkejärjestelmää koskevia uudistuksia – jos ja kun siihen alentuneen syntyvyyden vuoksi tarvetta näyttäisi olevan, sanoo Vaittinen.

Aiheesta lisää SuomiAreenassa

Järjestämme yhdessä Eläketurvakeskuksen kanssa kesän SuomiAreenassa keskustelutilaisuuden, jossa paneudutaan työeläkkeen tulevaisuudennäkymiin. Merkitse jo kalenteriin: tiistai 13.7. klo 13-13:45.

Fakta: Varat ja vastuut

  • Eläkevaroja oli viime vuoden lopussa reilut 220 miljardia.
  • Kokonaiseläkevastuita eli tulevaisuudessa maksettavia työeläkkeitä on noin 700 miljardia (3 % diskonttokorko). Luku pitää sisällään niin jo maksussa olevat eläkkeet kuin työelämässä olevien karttuneet eläkeoikeudet.
  • Suuri osa työeläkkeistä maksetaan tulevaisuudessakin vuosittain kerättävillä työeläkemaksuilla, mutta kasvava osuus kustannetaan eläkevaroista ja niiden tuotoista.

Lue lisää

Uutiskirjeen arkitteli: Syntyvyys, maahanmuutto, talous - työeläkkeiden rahoitus on monen tekijän summa

Tietopaketti: Kysymyksiä ja vastauksia työeläkkeiden rahastoinnista

Tela-blogi: Kadonneen tuoton metsästäjät

Eläke is out there -vlogi: Voiko työeläkerahastojen tuottoja parantaa nostamalla riskitasoa?