Viisi myyttiä työeläkejärjestelmästä

26.01.2016

Viimeaikaisissa työeläkejärjestelmää koskevissa keskusteluissa on vilissyt erilaisia vääriä uskomuksia esimerkiksi työeläkerahastojen käytöstä ja sijoittamisesta. Lähdemmekin nyt korjaamaan muutamia näistä yleisistä myyteistä.

1. VÄITE: Työeläkerahastoja ei käytetä eläkkeiden maksuun.

Eläkerahastoja käytetään koko ajan eläkkeiden maksuun. Yksityisalojen palkansaajina eläkettä ansainneiden ja nyt eläkkeellä olevien eläkkeistä osa maksetaan rahastoiduilla varoilla. Rahastointia on tehty alusta saakka. Vuonna 2016 varoilla rahoitusta tarvitaan yli 3 miljardia euroa.

Jokaisen sukupolven tulevia eläkkeitä varten on osa heidän eläkemaksuistaan säästetty eläkerahastoihin. Nyt työssä olevien ja heidän työnantajiensa eläkemaksuista rahastoidaan yksityisaloilla tänä vuonna noin 2 miljardia euroa.

Rahastoista otetaan yksityisaloilla nettomääräisesti yli miljardi tänä vuonna. Rahavirrat ovat yksityisaloilla olleet näin päin jo muutaman vuoden ajan. Julkisilla aloilla sama tilanne on edessä vuoden tai kahden päästä. Jatkossa eläkemenot kasvavat, ja yhä useampi eläke-euro maksetaankin rahastoista.

2. VÄITE: Työeläkevaroja sijoitetaan vain ulkomaille.

Eläkevaroista on sijoitettuna yli neljännes kotimaahan. Viime vuoden syyskuun lopulla määrä oli noin 48 miljardia euroa. Kotimaisten sijoitusten euromäärä kasvoi viime vuoden aikana.

Työeläkevarat on lain mukaan sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Sijoituksilta, niin kotimaisilta kuin ulkomaisiltakin, vaaditaan riskiin nähden riittävää tuottoa. Työeläkevaroille pyritään hakemaan tuottoja sieltä, mistä niitä on kulloinkin parhaiten saatavilla.

Sijoittaminen kotimaisiin kohteisiin tukee Suomen taloutta ja työllisyyttä. Kun työllisyys kotimaassa vahvistuu, myös eläkejärjestelmän tulot kasvavat palkkasummaan perustuvien eläkemaksujen kautta.

Työllisyyden vahvistuessa samalla kuitenkin kasvavat eläkevastuut: mitä enemmän suomalaisilla on työtä, sitä enemmän on tulevaisuudessa maksettavia eläkkeitä.

3. VÄITE: Työeläkejärjestelmän EMU-puskurissa on runsaasti ylimääräisiä varoja, joita ei tarvita eläkkeiden rahoittamiseen

Tulevassa eläkeuudistuksessa työeläkemaksu on tarkoitus vakauttaa vuosikymmeniksi 24,4 prosenttiin, ja tähän pitää käyttää nimenomaan myös työeläkejärjestelmässä olevaa EMU-puskuria. Puskurin käyttö on siis tällä hetkellä jo mukana rahoituslaskelmissa.

EMU-puskuri ja koko tasausvastuu, johon puskuri sisältyy, pienenevät minimitasoilleen vuoteen 2025 mennessä maksunvakautuksen seurauksena. Tämän päälle ei puskurissa siten ole muuta pelivaraa. Lisäalennukset jouduttaisiin myöhemmin rahoittamaan vakaan tason selvästi ylittävillä maksuilla.

Työeläkejärjestelmän toiminta on suunniteltu ja rahoituslaskelmat tehty niin, että eläkevarat riittävät juuri siihen mihin pitääkin: ikääntyvien suomalaisten eläkkeiden maksuun nyt ja tulevaisuudessa. Työeläkerahastoissa ei siis varastoida mitään ylimääräisiä varoja.

4. VÄITE: Työeläkeyhtiöitä on kymmenen.

Suomalainen työeläkejärjestelmä on hallinnoltaan hajautettu. Se tarkoittaa sitä, että työeläkevakuuttajia on useita, niin tyypeiltään kuin lukumäärältään. Yksityisillä aloilla työeläkevakuuttamista hoitavat yksityisoikeudelliset työeläkevakuutusyhtiöt, eläkesäätiöt ja eläkekassat.

Työeläkevakuutusyhtiöitä on Suomessa kuusi: Veritas, Etera, Ilmarinen, Elo, Varma ja Pensions-Alandia.

Lakisääteisiä työeläkkeitä hoitavia eläkesäätiöitä ja -kassoja on noin kaksikymmentä.

Merimiehillä ja maatalousyrittäjillä on omat erilliset eläkelaitoksensa. Julkisten alojen eli valtion, kuntien, kirkon ja Kelan työntekijöiden eläkevakuuttaminen järjestetään kootusti Kevassa. Eläkevarojen sijoittamista varten kullakin julkisten alojen sektorilla on kuitenkin oma eläkerahasto.

5. VÄITE: Työeläkevarojen sijoitustuotoilla on vaikutuksia maksettaviin eläkkeisiin.

Suomen työeläkejärjestelmä on etuusperusteinen, mikä tarkoittaa sitä, että eläkkeen suuruus on sovittu etukäteen. Eläke perustuu ansaittuun palkkaan tai yrittäjillä työtuloon. Näin ollen työeläkesijoitusten tuottojen kehitys ei vaikuta maksettaviin eläkkeisiin, eivätkä huonot sijoitukset pienennä työeläkkeitä. Työeläkeyhtiöiden toiminnasta ei siis seuraa eläkeläisten toimeentuloon suoranaisia vaikutuksia.

Sijoitustuotot vaikuttavat siihen, paljonko eläkkeiden rahoittamiseen pitää kerätä työeläkemaksuja työnantajilta ja työntekijöiltä.