Ruotsin lakisääteinen yleinen eläkejärjestelmä: yksilöllinen eläketili

Ruotsissa lakisääteinen yleinen eläke jakautuu takuueläkkeeseen, ansioeläkkeeseen ja rahastoeläkkeeseen. Lisäksi eläkeajan toimeentulo koostuu muun muassa työmarkkinasopimuksiin perustuvista lisäeläkkeistä sekä valtion tukemasta yksityisestä eläkesäästämisestä.

1. Miten Ruotsin eläkejärjestelmä eroaa Suomen eläkejärjestelmästä?

Ruotsissa lakisääteinen yleinen eläke jakautuu takuueläkkeeseen, ansioeläkkeeseen ja rahastoeläkkeeseen (premiepension). Lisäksi eläkeajan toimeentulo koostuu muun muassa työmarkkinasopimuksiin perustuvista lisäeläkkeistä sekä valtion tukemasta yksityisestä eläkesäästämisestä. Työmarkkinaeläkkeiden merkitys ihmisten eläketurvassa on Ruotsissa huomattavasti isompi kuin Suomessa.

Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa on lakisääteisessä työeläkkeessä maksukatto, jonka ylimenevästä palkasta työntekijä ei maksa eläkemaksuja eikä hänelle kerry eläkettä. Työnantaja maksaa eläkemaksua myös maksukaton ylittävästä osasta, joka siirtyy valtion talouteen. Maksukatto on vuonna 2025 noin 4 900 euroa/kk. Tämä eläkekatto ei kuitenkaan koske ruotsalaisten lisäeläkkeitä.

Suomessa lakisääteinen työeläke on luonteeltaan etuusperusteinen, kun taas Ruotsin työeläkejärjestelmässä on käytössä sen tulot ja menot tasapainottava automaattinen vakauttaja, joka tekee siitä osin maksuperusteisen. Vakauttaja sopeuttaa taloustilanteen muuttuessa maksettavien eläkkeiden ja työssäkäyvien eläkepääoman indeksitarkistuksia eläkemaksun pysyessä samana.

Myös Ruotsissa osa työeläkemenoista maksetaan rahastoinnin tuloilla, mutta Ruotsissa nämä puskurirahastot ovat valtion omistuksessa, kun taas Suomessa varojen hallinnointi on hajautettu yksityisille ja julkisille toimijoille. Rahastoeläke sisältää niin ikään maksuperusteisuutta ja sen taso riippuu maksuista ja niille saaduista sijoitustuotoista, jotka riippuvat yksilön omista valinnoista.

2. Kuinka suuri osuus lakisääteisistä maksuista ohjataan rahastoeläkkeeseen?

Lakisääteiset eläkemaksut ovat ansiokattoon saakka 18,5 prosenttia, josta työntekijä maksaa 2,5 prosenttiyksikköä rahastoeläkkeeseen ansiokattoon saakka sekä ansioeläkettä noin seitsemän prosenttiyksikköä palkasta ansiokattoon asti. Myös sosiaalietuuksista maksetaan eläkemaksuja.

Työnantajan lakisääteinen eläkemaksu on noin kymmenen prosenttiyksikköä. Tähän päälle melkein kaikki työnantajat maksavat myös maksuja työmarkkinoiden lisäeläkkeistä. Ruotsin kokonaismaksutaso eläkkeissä jäi Eläketurvakeskuksen vertailussa vuonna 2022 vain hieman Suomea matalammaksi, kun työmarkkinoiden lisäeläkkeet otetaan huomioon. Työnantajan maksuosuus kokonaiseläketurvasta on lisäeläkkeiden takia hieman korkeampi kuin Suomessa.

Rahastoeläkkeisiin kertyneet varat olivat Fondtorgsnämndenin mukaan kasvaneet noin 200 miljardiin euroon vuoden 2022 lopussa.

3.Mikä Ruotsin lakisääteisen eläkejärjestelmän yksilöllinen rahastoeläke on?

Rahastoeläke karttuu työuran aikana yksilöllisille eläketileille, ja se on nimensä mukaisesti täysin rahastoitu. Sijoitettava pääoma kertyy eläketilille maksettavasta eläkemaksun osasta. Eläkesäästäjä eli työntekijä saa itse valita useiden rahastovaihtoehtojen väliltä, mihin hän rahansa sijoittaa. Sijoitusten tuotto vaikuttaa henkilöiden tulevan eläkkeen suuruuteen, joskin vaikutus kokonaiseläkkeeseen on suhteellisen pieni, koska sijoitettava pääoma on rajattu 2,5 prosenttiin henkilön eläkettä kerryttävistä ansioista.

Rahastoeläkejärjestelmä on perustettu 90-luvun puolessa välissä ja kansalaiset ovat voineet sijoittaa varojaan vuodesta 2000 alkaen. Eläkesäästäjä voi valita korkeintaan viisi eri rahastoa, mutta rahastoja on mahdollista myös vaihtaa. Jos eläkesäästäjä ei itse halua tehdä mitään valintoja, rahastoeläkkeen osuus ohjataan valtion hallinnoimaan AP7 Såfa -rahastoon.

Lakisääteisiä vanhuus- ja perhe-eläkkeitä hallinnoi ja laittaa maksuun eläkeviranomainen (Pensionsmyndigheten). Eläkeviranomainen hallinnoi myös rahastoeläkkeitä ja välittää maksut vakuutetun valitsemiin rahastoihin. Rahastotorilautakunta (Fondtorgsnämden) on uusi viranomainen, jonka tehtävänä on osaltaan varmistaa laadukkaat ja turvalliset rahastovaihtoehdot, joista eläkesäästäjät voivat valita sijoituskohteitaan.

4. Kuka kantaa sijoitusriskit rahastosäästämisen eri vaiheissa?

Ruotsin yksilöllinen eläketili on yhdistelmä yksilöllistä riskinkantoa ja osittain myös kollektiivisuutta. Se ei ole puhtaasti yksilön vastuuseen perustuva eläkesäästämisen malli, eivätkä siihen kertyneet varat esimerkiksi periydy omaisille.

Rahastoeläkkeen kertymävaiheessa henkilö kantaa yksilöllisen riskin siitä, mihin rahasto-osuus eläkkeestä sijoitetaan. Enemmistö ruotsalaisista on ohjannut rahansa valtiolliselle oletusrahastolle ilman omaa valintaa. Sijoitusvaiheessa ei missään vaihtoehdossa ole kollektiivista turvaa vaan maksut voi epäonnistuneilla valinnoilla menettää jopa kokonaan.

Rahastoeläkkeen nostovaiheessa mukaan tulee kollektiivisia elementtejä. Eläkesäästäjällä on vielä tässäkin vaiheessa mahdollisuus vaikuttaa eläkkeen kehitykseen. Käytännössä rahastoeläkkeestä muodostetaan aina kuukausittainen eläke, jonka voi valita tasasuuruisena tai rahastojen kehitykseen ja elinajanodotteeseen kytkettynä vaihtelevana etuutena. Takuuindeksointia inflaation varalle ei kuitenkaan ole.

5. Mitä ongelmia Ruotsissa on ollut rahastoeläkkeen kanssa?

Alkuun rahastoja oli valittavana merkittävästi enemmän kuin nykyään ja niiden valvonta osoittautui puutteelliseksi. Valitettavasti rahastoeläkkeitä tarjoaviin tahoihin oli päässyt mukaan myös epärehellisiä toimijoita, joiden mukana osa ruotsalaisista rahastoeläkesäästäjistä ovat menettäneet pääomansa. Toisaalta rahastovarallisuus on keskimäärin kehittynyt positiivisesti pitkällä aikavälillä.

Erinäisten skandaalien jälkeen valittavana olevien rahastojen määrää on vähennetty ja rahastontarjoajiin kohdistuvaa valvontaa on lisätty. Uusi rahastotorilautakunta eli Fondtorgsnämnden perustettiin vuonna 2022. Sen tehtävänä on arvioida rahastonhoitajia ja rahastoja, jotta säästäjät pysyvät valitsemaan sijoitusvaihtoehtonsa turvallisesti.

Haasteeksi Ruotsissa on koettu myös se, että ihmiset eivät ole käyttäneet kylliksi valinnanvapauttaan, mikä oli aikanaan yksi peruste koko rahastoeläkkeen perustamiselle. Ruotsin eläkeviranomainen on järjestänyt kampanjoita, neuvontaa ja tiedottanut asiasta, mutta varsinkin uusien järjestelmään tulevien säästäjien näyttäisi olevan helpompi laittaa rahansa oletusrahastoon.

6. Miten valinnanvapaus toimii Ruotsin mallissa?

Ihmiset eivät ole lopulta käyttäneet täysimääräisesti valinnanvapauttaan, kuten alun perin odotettiin. Lähes perustamisesta saakka viranomaisten haasteena on ollut saada ihmiset tekemään aktiivisia valintoja rahastoeläkkeensä suhteen. Suurin osa ruotsalaisista ei tee aktiivisia valintoja, vaan raha ohjataan valtiolliseen AP7 Såfa – oletusrahastoon.

Toisaalta AP7 Såfa ei ole tilastojen valossa huono valinta, sillä se on alusta alkaen tarjonnut keskimääräistä korkeammat sijoitustuotot ja matalammat hallintokulut kuin järjestelmässä tarjolla olevat muut rahastot. Rahastovarallisuuden kasvu noin 200 miljardiin euroon on merkittävässä määrin ollut juuri AP7 Såfa -oletusrahaston markkinaosuuden ja sijoitustoiminnan menestyksen ansiota.

Uusista eläkesäästäjistä juuri kukaan ei tee aktiivista valintaa – aktiivisuus vaihtaa rahastoja kasvaa kuitenkin iän myötä. Säästäjistä yli puolet ja pääomista 44 prosenttia oli sijoitettu AP7 Såfaan vuonna 2020. AP7 Såfalla on ollut myös keskimäärin korkeammat sijoitustuotot kuin muilla rahastoilla (2001–2023).

AP7 Såfassa osake- ja korkosijoitusten osuus mukautuu vakuutetun iän mukaan niin sanotun elinkaarimallin mukaisesti. Jos eläkkeelle jäämiseen on pitkä aika, osakeosuus on 100 prosenttia eli myös riski on suurempi. Osakepainotteisuutta eli riskiä aletaan laskea, kun vakuutettu lähestyy eläkeikää.

7. Onko yksilöllinen sijoittaminen pakollista vai vapaaehtoista?

Ruotsin lakisääteinen rahastoeläkemalli on pakkosäästämistä, jolloin eläkesäästäjä ei voi vaikuttaa säästettävään rahamäärään. Eläkemaksuja maksetaan 18,5 prosenttia, josta 2,5 prosenttiyksikköä menee rahastoeläkkeeseen. Mikäli eläkesäästäjä ei tee valintaa, rahastoeläkevarat sijoitetaan valtiollisen Sjunde AP-fondenin hoitamaan AP7 Såfa -rahastoon.

Valinnanvapautta on kuitenkin siinä, minkä tyyppisiin rahastoihin rahansa haluaa sijoittaa. Täydellistä vapautta erilaisten arvopaperien valintaan ei kuitenkaan ole, vaan käytössä oleva rahastoalusta sisältää rajattuja vaihtoehtoja. Myöskään kertyneen rahastovarallisuuden nosto ei ole vapaavalintaista, vaan siinä on alaikäraja ja könttänostot eivät myöskään ole mahdollisia.

8. Mitä vaihtoehtoja sijoittamiselle on?

Rahastoja voivat tarjota sellaiset rahastonhoitajat, jotka ovat saaneet siihen erillisen eläkerahastoviranomaisen luvan.  Valittavana olevien rahastojen määrä on laskenut 2000-luvun alusta noin 900 rahastosta noin 450 rahastoon. Valtion suunnitelmissa on mahdollisesti vähentää edelleen valittavina olevien rahastojen määrää.

Eläkesäästäjä voi valita korkeintaan viisi eri rahastoa, mutta hän voi myös vaihtaa rahastoja vuosittain. Mikäli eläkesäästäjä ei tee valintaa, rahastoeläkevarat sijoitetaan valtiolliseen AP7 Såfa -rahastoon. Vuoden 2024 raportin mukaan AP7 Såfassa oli yli 130 miljardia euroa varoja.

9. Mitä vakuutettu hyötyy siitä, jos sijoitukset tuottavat hyvin? Entä jos ne tuottavat huonosti?

Rahastoeläke määräytyy pohjimmiltaan kertyneiden vakuutusmaksujen ja niille saadun tuoton mukaan. Ruotsin lakisääteinenkin eläkejärjestelmä sisältää siis yksilöllistä riskiä, joskin rahastoeläkkeen osuus kokonaiseläketurvassa on melko pieni. Rahastoeläkkeen nostamisen vuonna 2025 aloittaneet saivat rahastoeläkettä keskimäärin noin 270 euroa kuukaudessa.

Yksilön vastuuta korostavissa malleissa eläketurva kytkeytyy tavalla tai toisella itse valittujen erilaisten arvopaperien riski- ja tuotto-odotuksiin. Ruotsin mallissa voi myös menettää kaikki rahasto-osuuden säästöt eli siihen ei sisälly kertymisvaiheessa minkäänlaista takuuta tai turvaa valtion puolesta.

Valinnanvapaudella on hintansa niiden osalta, joilla rahastot tuottavat oletettua huonommin. Ruotsin eläkevirasto arvioi tuottotavoitetta. Tavoite täyttyy 89,6 prosentilla vakuutetuista: 97,2 prosentilla oletusrahaston valinneista ja 83,6 prosentilla niistä vakuutetuista, jotka ovat tehneet oman rahastovalintansa (2022).

Eläkerahaston pääomasta peritään hallintomaksua. Rahastoyhtiöt perivät asiakkailtaan myös hoitokuluja, jotka vaihtelevat rahastoittain ja rahastotyypeittäin. Ruotsin eläkeviranomainen (Pensionsmyndigheten) tekee aktiivista viestintää kulurakenteen merkityksestä sijoitustuotoille. Rahastotoriviranomainen (Fondtorgsnämnden) tarkkailee ja valvoo kuluja.

10. Periytyykö rahastoeläke?

Periytymisen osalta Ruotsin malli on enemmän kollektiivinen kuin yksilöllinen. Jos rahastoeläkettä säästänyt henkilö kuolee ennen eläköitymistä, kertynyt rahastopääoma jaetaan muiden samana vuonna syntyneiden eläkesäästäjien kesken.

Rahastoeläke ei siis periydy, mutta lopulliseen kuukausieläkkeeseen voi valita sisältyväksi perhe-eläkkeen, jolloin leski saa oikeuden kertyneisiin varoihin. Perhe-eläke voidaan valita vain siinä vaiheessa, kun rahastoeläkkeen nostamista haetaan ensimmäistä kertaa. Eläkesäästäjä voi kuitenkin vielä halutessaan siirtää kertyneen rahastoeläkemaksun vuosittain puolisolle.

11. Miten rahastoeläkejärjestelmän hallinto rahoitetaan?

Rahastoeläkejärjestelmän hallinto rahoitetaan Pensionsmyndighetenin hoitokulumaksulla ja rahastojen hallinnointipalkkioilla. Hoitokulumaksua veloitetaan rahastoeläketilin arvosta kulukattoon saakka, vuonna 2024 hoitokulumaksu oli 0,12 prosenttia arvosta. Rahastojen hallinnointipalkkio on laskenut uuden sääntelyn myötä. Vuonna 2021 se oli keskimäärin 0,21 prosenttia.

12. Miten rahastoeläke maksetaan eläkesäästäjälle?

Rahastoeläkettä voi alkaa nostaa alimman vanhuuseläkeiän ylityttyä (vuonna 2025: 1961 ja 1962 syntyneet 63 vuotta, 1963 syntyneet 64 vuotta). Sen henkilökohtainen ja euromääräinen kertynyt pääoma maksetaan nostovaiheessa henkilöille kuukausittaisena summana, joten se ei ole puhdas yksilöllinen säästötuote eikä sitä voi nostaa kerralla. Rahastoeläke sisältää siis kollektiivisuutta, kun rahastoeläkettä maksetaan ulos. Eläkesäästäjän kuollessa jäljelle jääneet varat jaetaan muiden järjestelmään jääneiden kesken.

Rahastoeläkesäästöjä voi alkaa nostaa, vaikka eläkesäästäjä jatkaisi edelleen työelämässä. Myöskään yläikärajaa nostamisen aloittamiselle ei ole. Pääoma muutetaan eläkkeeksi vakuutusperiaatteiden mukaisesti, miehille ja naisille samoilla ehdoilla.

Vaihtoehtoja on rahastoeläkkeen nostovaiheessa kaksi. Joko sijoitukset jätetään edelleen omiin rahastoihin, jolloin tuotto vaikuttaa suoraan kuukausittaiseen eläkkeeseen. Toisessa vaihtoehdossa rahoja hallinnoi kollektiiviesti eläkeviranomainen (Pensionsmyndigheten), joka tarjoaa takuutuoton osalle rahastopääomasta, mikä tekee siitä hieman turvaavamman. Suurin osa ruotsalaisista on kuitenkin halunnut pitää pääomansa sijoitettuina rahasto-osuuksiin.

13. Voisiko Ruotsin yksilöllisen sijoittamisen malli toimia Suomessa?

Kaikissa yksilön vastuuta sisältävissä eläkemalleissa eläke-etuudet kytkeytyvät tavalla tai toisella itse valittujen sijoituskohteiden riski- ja tuotto-odotuksiin. Ruotsin mallissa voi myös menettää kaikki omat rahastoeläkkeen säästöt, mikä ei ole mahdollista Suomen etuusperusteisessa työeläkemallissa, jossa kaikki vakuutetut kantavat kollektiivisesti riskejä.

Rahastoinnin tarkoituksena Suomessa on saada työeläkkeet rahoitettua matalammalla työeläkemaksulla kuin ilman sitä. Vakuutetulla ei ole Suomen mallissa yksilöllisiä säästöjä, mutta saatavan etuuden näkökulmasta työeläketurva on ennustettava ja myös inflaatiosuojattu.

Rahastoeläke on ruotsalaisessa monikerroksisessa järjestelmässä vain pieni osa kokonaiseläkkeestä. Suomen eläkejärjestelmä on yksinkertaisempi ja nojaa työeläkkeeseen, joten siitä mahdollisesti lohkaistun yksilöllisen rahastoeläkkeen potentiaalisilla menetyksillä voisi olla Suomessa isompi vaikutus kokonaiseläketurvan tasoon.

Alkuperäinen tahtotila Ruotsissa oli, että eläkesäästäjä olisi kiinnostunut säästämisestä ja valinnanvapaudesta. Kiinnostus tehdä eläkesijoittamista koskevia päätöksiä on osoittautunut oletettua pienemmäksi. Uusista eläkesäästäjistä erittäin harvat tekevät aktiivisen valinnan – aktiivisuus vaihtaa rahastoja kuitenkin kasvaa jonkin verran iän myötä. Rahasto-osuus ei ole myöskään lisännyt ruotsalaisten kiinnostusta eläkeasioihin.

Julkisuudessa jotkut sijoittamisesta kiinnostuneet ja rahastoammattilaiset kannattavat vastaavan mallin tuomista Suomeen, jolloin eri tahoilla olisi mahdollisuus päästä sijoittamaan osaa kertyvästä eläkevarallisuudesta. Tätä perustellaan yksilöllisen valinnan mahdollisuudella ja kiinnostuksen lisääntymisellä sijoittamiseen ja eläkeasioihin. Huolimatta kampanjoista ja tiedottamisesta Ruotsissa säästäjät laittavat rahansa useimmiten valtiolliseen AP7 Såfa -oletusrahastoon. Toisaalta kyseisen rahaston tuotot ovat osoittautuneet hyviksi ja se huomioi riskitasossaan sijoittajan iän, joten rahojen pitäminen siellä voi olla myös tietoinen valinta.

Suomessa on toivottu myös mahdollisuutta suosia kotimaahan sijoittamista. On vaikea sanoa, onko rahastoeläke lisännyt kotimaahan sijoittamista Ruotsissa, kun ylivoimaisesti suosituin AP7 Såfa -oletusrahasto hakee tuottoja erityisesti ulkomaisista osakemarkkinoista.

Lähteet: Eläketurvakeskus, Fondtorgsnämnden, Pensionsmyndigheten, ap7.se

Päivitetty 12.6.2025