12.10.2021

Sukupolvikeskustelusta puuttuu tärkein – tulevaisuuden ääni

Eläkejärjestelmän luonteenomaisena piirteenä on voimakas ylisukupolvisuus. Tähän ajatukseen sisältyy merkittävä yhteiskunnallinen vastuu, jokaiselle sukupolvelle vuorollaan. Tämän ylisukupolvisen vastuun toteuttaminen käytännössä vaatii aina navigointia sakean sumun läpi kohti tulevaa.

Työeläkejärjestelmässä maksussa olevat eläkkeet rahoitetaan suurelta osin eläkemaksuilla. Tämä tekee eläkejärjestelmästä vahvasti ylisukupolvisen, sillä kukin ikäluokka vuorollaan rahoittaa edeltäjiensä eläkkeitä samalla, kun kerryttää omia eläkkeitään. Rahoitusmallin takia eläkepäätöksenteon on oltava pitkäjänteistä ja ennakoivaa.

Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen

Eläkejärjestelmä kehittämistä pohditaan Suomessa tukeutuen Eläketurvakeskuksen (ETK) riippumattomiin laskelmiin. Ennusteet ja laskelmat ulottuvat tällä hetkellä jopa 2080–luvulle asti. Useimmat eläkkeitä koskevista haasteista ovat seurausta laskelmien ja ennusteiden taustalla olevien ennakko-oletusten muuttumisesta ajan myötä.

1960–luvulla luodussa järjestelmässä on ollut historiansa aikana monia oletuksia, jotka on kenties myöhemmin huomattu kestämättömiksi, ja siksi työeläkejärjestelmän rukkaamista tehdään keskimäärin vuosikymmenen sykleissä. Jatkuva muutos kertoo siitä, että harvoin asiat maailmassa toteutuvat lineaarisesti ennustemallien mukaisesti olipa kyse sitten talouskasvusta, työllisyydestä, syntyvyydestä tai rahastoitujen eläkevarojen tuotoista.

Erityisesti Suomessa väestön huoltosuhde on heikentynyt ennustettua nopeammin. Tämä johtuu ennusteita nopeammasta syntyvyyden alenemisesta. Syntyvyyden lasku 2010-luvulla oli poikkeuksellisen nopea ja voimakas.

Silti tulevaisuuden ennustamista tarvitaan, jotta parhaalla mahdollisella tavalla voidaan saada lakisääteinen eläketurva kulkemaan sukupolvelta toiselle.

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku

Yleisessä keskustelussa nousee aika ajoin esiin ajatuksia ja väitteitä, jotka on aika sysätä syrjään tai ainakin niitä olisi syytä tarkastella kokonaan uudella tavalla.

Yksi ajatuksista koskee tämän päivän nuorten aikuisten pelkoa siitä, että he eivät saa tulevaisuudessa riittäviä eläkkeitä, vaikka maksavat eläkemaksuina palkastaan merkittävän siivun. Vuoden 2021 Eläkebarometrissa 49 prosenttia 25–34-vuotiaista uskoi, että eläkkeet pystytään maksamaan tulevaisuudessa.

Kaikesta huolimatta työeläkkeiden rahoitustasapaino on nykyisellä maksutasolla turvattu 2050-luvulle asti, jos ennusteet siis pitävät paikkaansa. Eikä eläkkeiden rahoitus todella lopu silloinkaan kuin seinään. Rahoitusvajetta on, mutta vain ratkaistavissa olevin määrin.

Eläkejärjestelmää on sitä paitsi uudistettu usein ennenkin. ETK:n osastopäällikkö Ismo Risku esitteli aiemmin lokakuussa, että miten eläkemeno olisi kehittynyt ilman vuosien 2005 ja 2017 uudistuksia. Työeläkemenon taso olisi ollut kestämätön jo lähitulevaisuudessa. Tästäkin selvittiin, kun päätöksiin oltiin valmiita.

Nuoruus tulee vain kerran elämässä

Toinen ajatus koskee ikäluokkien kokoja. Historiaa on sodan jälkeen syntyneiden ikäluokkien asema väestötilastojen kärkipaikoilla ja se muuttaa yhteiskunnallista dynamiikkaa. Väestö ikääntyy ja niin ikääntyvät nuoret aikuisetkin.

Suomen tämän hetken kahdeksan suurimman syntymäkohortin joukossa, Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan, ovat koon mukaan seuraavat ikäluokat 1983, 1982, 1990 (oma syntymäkohorttini), 1984 ja 1992. Mukaan kärkikahinoihin ovat nousemassa maahanmuuton myötä myös vuosien 1991, 1988 ja 1989 kohortit.

Meitä nuoremmat ikäluokat eivät ainakaan todennäköisesti jatkossa yllä ikäluokkien suuruuskisoissa mitalisijoille, sillä syntyvyys on todella laskenut. Hätkähdyttävästi me nuoret aikuiset olemme viidenkymmenen vuoden päästä ne uudet ”suuret ikäluokat”, joiden eläkkeistä, terveydenhuollosta ja vanhuuden hoivan menoista ollaan hyvin huolissaan, jos emme toisin päätä.

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin?

Suomen työeläkemalli on osoittautunut historiassaan hyvin toimivaksi, ja sen tulokset sijoittuvat hyvin kansainvälisessä vertailussa. Työeläkejärjestelmän vinkkelistä joissakin asioissa kehitys on ollut viime aikoina jopa kohti parempaa.

ETK:n pitkän aikavälin laskelmissa käytetty rahastoitujen eläkevarojen sijoitustuoton perusoletus on 2,5–3,5 prosenttia. Vuosina 2016–2021 (noin 5,5 vuoden periodilla) sijoitustuotto on ollut reaalisesti 5,7 prosenttia. Jos kehitys jatkuisi samansuuntaisena pitkään, niin korkeampi tuotto voisi tarkoittaa jopa 2 prosenttiyksikön eläkemaksupaineen alenemaa.

Työllisyydessä on myös tapahtunut positiivista kehitystä. Nettomaahanmuutossa ja syntyvyydessä nähtiin vuonna 2020 pieni positiivinen käänne, mutta nykyistä parempia uutisia kaivataan sekä koulutus- ja työperäisessä maahanmuutossa että suomalaisten lapsilukutoiveen saavuttamisessa ja myös työkyvyttömyyseläköitymisen alkavuuden kehityksessä. Mahdollisuus hyviin kehityskulkuihin on olemassa.

Tässä valossa työeläkejärjestelmän lopun aikojen julistaminen on aivan liian aikaista. Eikä hätiköinti ole koskaan omiaan vahvistamaan luottamusta.

Lämpimälle uuninpankolle ei ole silti varaa jäädä lepäilemään ja olettaa, että kaikki lopulta kävisi hyvin, mikäli eläkejärjestelmää ei kyetä pitkäjänteisin päätöksin uudistamaan. Seuraavien uudistuksien päätöksentekijöitä ovat nuoret aikuiset, joten vastuunkannon soihtu järjestelmän ylisukupolvisuudesta on omissa käsissämme.

Pitkän aikavälin kysymykset odottavat ratkaisuaan. Ratkaisemattomina ne tulevat muodostumaan monimutkaisemmiksi ja entistä vaikeammiksi ratkoa. Haasteiden edessä tarvitaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua, jossa pitää pyrkiä kuulemaan kaikkien ääntä. Pitkän tähtäimen uudistamissuunnitelman ja sukupolvivaikutusten huomioimisen puolesta otti kantaa myös professori Torben M. Andersen arviossaan Suomen eläkejärjestelmästä.

Katse tulee jo nyt kääntää kohti tulevaa ja riittävän pitkälle horisonttiin. Millaisen maailman ja yhteiskunnan jätämme seuraaville sukupolville?

Sillä vaikeinta päätöksenteossa on kuulla niiden ääntä, joiden ääni kuuluu heikoimmin. Silti maailmaa, Suomea ja eläkejärjestelmääkin kehitetään tärkeintä eli tulevaa varjellen.

P.S. Syksyn positiivisin talous- ja eläkekeskustelu tulossa!

Aiheista lisää keskustelutilaisuudessamme torstaina 28.10. klo 9–10.15! Järjestämme keskustelun livenä Sofia Helsingissä (Sofiankatu 4, Helsinki) sekä livestriiminä. Tervetuloa paratiisiin! -otsikon alla katsomme kerrankin kirkkaaseen tulevaisuuteen ja pysähdymme positiivisten väestöön ja talouteen liittyvien kehityskulkujen äärelle.

Paikan päälle voit ilmoittautua seuraavasta linkistä 20.10. mennessä: www.lyyti.in/Tervetuloa_Paratiisiin. Paikkoja on rajoitetusti ja rajaamme yleisön määrää koronatilanteen mukaan. Aamiaista on tarjolla 8:30 alkaen.

Striimin äärelle voi ilmoittautua aina H-hetkelle asti tällä linkillä: www.lyyti.in/paratiisi_2021.

Lue lisää tapahtumasivulta www.tela.fi/paratiisi.

Kommentit(0)

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on viisi plus viisi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.