Suomalainen työeläkejärjestelmä on hallinnoltaan hajautettu. Se tarkoittaa sitä, että työeläkevakuuttajia on useita, niin tyypeiltään kuin lukumäärältään. Tässä tietopaketissa keskitytään suomalaisen työeläkevakuuttamisen hajautettuun toteutustapaan. Hajautus liittyy kiinteästi työeläkejärjestelmän perustehtävään, jossa työeläkevakuuttaja kerää työeläkemaksut, hallinnoi niitä, sijoittaa osan maksuista ja maksaa eläkkeet. Päätehtävä on näillä toimenpiteillä turvata eläkkeet sekä nykyisille että tuleville eläkkeensaajille.

  1. Miksi tarvitaan monta työeläkevakuuttajaa?
  2. Miten Suomen työeläkejärjestelmä on muotoutunut sellaiseksi, että toimeenpano on hajautettu?
  3. Mikä merkitys hajautetulla mallilla on työeläkevarojen sijoittamisen kannalta?
  4. Mitä tarkoittaa yhden toimijan malli?
  5. Miten yhden toimijan malli vaikuttaisi sijoittamiseen?
  6. Mitä vaikutuksia yhden toimijan mallilla olisi kertyneistä eläkkeistä kannettuun vastuuseen?
  7. Mitä vaikutusta sillä on, että työeläkevarat ovat erillään valtion budjetista?
  8. Miten työnantajat asiakkaina hyötyvät hajautetusta järjestelmästä?
  9. Hyötyvätkö vakuutetut työntekijät hajautuksesta?
  10. Miten työeläkevakuuttajat kilpailevat, kun kaikkien tarjoama tuote on sama?
  11. Onko hajautuksesta jotain haittaa?

1. Miksi tarvitaan monta työeläkevakuuttajaa?

Työeläkejärjestelmän perustehtävä on turvata nykyisten ja tulevien eläkkeensaajien eläkkeet. Tavoitteena on hoitaa tehtävä mahdollisimman alhaisilla työeläkemaksuilla, jotta työeläkkeiden kustannukset olisivat maksajille eli työntekijöille, työnantajille ja yrittäjille mahdollisimman matalat.

Työeläkevaroja rahastoidaan ja sijoitetaan niin, että varoille pyritään saamaan mahdollisimman suuri tuotto sallitulla riskillä. Tuottojen ansiosta eläkemaksut ovat matalammat kuin ne muuten olisivat. Hajautetussa mallissa sijoittamisen riskejä hallitaan paremmin, kun varojen sijoittamisessa ei olla vain yhden toimijan näkemyksen varassa.

Usean toimijan mallissa yksityisen alan työeläkevakuuttajat kilpailevat keskenään. Kilpailun tavoitteena on tehostaa toimeenpanoa ja parantaa palveluja sekä sijoitustoiminnan tuottoja.

Suomalaisessa työeläkejärjestelmässä eläkevarat ovat pääosin erillään valtion budjetista, toisin kuin monissa muissa maissa. Tällöin työnantajilta, yrittäjiltä ja työntekijöiltä kerättyjä eläkevaroja ei myöskään voida käyttää muuhun - esimerkiksi valtion ja kuntien talouden tasapainottamiseen - kuin eläkkeiden maksuun.

Suomen hajautetussa mallissa on huolehdittu siitä, että eläkkeensaaja ei kärsi, vaikka yksittäinen toimija epäonnistuisi tehtävässään. Nykyisessä mallissa eläkkeet on turvattu työeläkevakuuttajan mahdollista konkurssia vastaan vakuuttajien yhteisvastuulla. Jos yksi toimija joutuisi taloudellisiin vaikeuksiin, muut yksityisalojen työeläkevakuuttajat kantaisivat vastuun.

2. Miten Suomen työeläkejärjestelmä on muotoutunut sellaiseksi, että toimeenpano on hajautettu?

Jo 1800-luvulla perustettiin avustuskassoja tehtaiden yhteyteen ja tietyille ammattiryhmille, muun muassa virkamiehille, omia avustuskassoja. Osa niistä myönsi myös eläkeavustuksia.

Nykymuotoisen hajautetun toimeenpanon taustalla ovat 1950-luvun lopun yleispoliittiset ristiriidat maatalousväestön ja palkansaajien välisestä tulonjakokiistasta. Eläkejärjestelmää tuolloin suunnitellut komitea totesi, että eläketurva tulisi toteuttaa hajautetun organisaation varaan.

Työntekijäin eläkelaki tuli voimaan 1962, ja siinä säädettiin, että työnantaja voi hankkia työeläkevakuutuksen perustamalla eläkesäätiön tai -kassan tai hankkimalla työeläkevakuutuksen eläkeyhtiöstä. Ensimmäiset työeläkeyhtiöt perustettiin henkivakuutusyhtiöiden yhteyteen.

Vuonna 1991 tehtiin hallinnonuudistus, jolla työeläkeyhtiöt itsenäistyivät vakuutusyhtiöistä ja niille muodostettiin oma itsenäinen hallinto. Työmarkkinaosapuolille tuli niiden hallintoon keskeinen rooli, joka vahvistettiin lainsäädännössä.

Eriyttämisen tarve liittyi Suomen EU-jäsenyyteen. Suomi oli jo Euroopan talousalueen ETA:n jäsen ja neuvotteli EU:n täysjäsenyydestä. Komissio edellytti, että yksityisten työeläkeyhtiöiden oli oltava selkeästi itsenäisiä toimijoita, jotka hoitavat ainoastaan lakisääteistä työeläkevakuuttamista. Muuten Suomen työeläkejärjestelmää ei olisi saatu pitää kansallisena järjestelmänä.

3. Mikä merkitys hajautetulla mallilla on työeläkevarojen sijoittamisen kannalta?

Hajautettu malli auttaa hallitsemaan sijoittamisen riskejä. Työeläkevakuuttajien sijoitusstrategiat poikkeavat toisistaan, kuten myös niiden eri aikoina hankkimat tuotot. Etukäteen ei ole selvää, mikä sijoitustyyli tuottaa parhaiten kunakin aikana.

Työeläkevarat on lain mukaan sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Sijoituksille tavoitellaan mahdollisimman hyvää tuottoa sallitulla riskillä. Mikäli luotettaisiin vain yhden organisaation sijoitusnäkemykseen, epäonnistumisen riski koko järjestelmän tasolla kasvaisi.

Työeläkevakuuttajien sijoitusten onnistumista voi suhteuttaa esimerkiksi Eläketurvakeskuksen (ETK) laskelmiin, jotka arvioivat eläkkeiden rahoituksen kestävyyttä pitkälle tulevaisuuteen. ETK:n laskelmissa reaalituotto-olettama on tästä eteenpäin 3–3,5 prosenttia. Viimeisen noin 20 vuoden aikana työeläkevakuuttajien reaalinen tuottoprosentti on ollut keskimäärin 4,3 prosenttia.

Yksityisaloilla vakavaraisuuslainsäädäntö luokittelee eri sijoitusinstrumenttien riskejä ja sääntelee niihin sijoittamista. Työeläkevakuuttajilla on kuitenkin paljon vapautta sijoitusstrategioiden muodostamisessa, ja vakuuttajat painottavat salkuissaan eri tavoin eri sijoitusinstrumentteja ja maantieteellisiä alueita.

Työeläkevakuuttajan vakavaraisuuden aste vaikuttaa siihen, miten paljon riskiä sijoitustoiminnassa voi ottaa. Julkisilla aloilla eläkevakuuttajien hallintoelimet ohjaavat sijoitustoimintaa.

4. Mitä tarkoittaa yhden toimijan malli?

Aika ajoin keskustellaan siitä, että työeläkevakuuttamista hoitaisi monen toimijan sijaan vain yksi laitos. Tarkempia ajatuksia mallin toteutustavasta ei yleensä esitetä, ja vaikutusten arvioimiseksi pitäisi ensin päättää, mitä mallilla tarkemmin tarkoitetaan.

Malleja pohdittaessa on hyvä huomioida, että riskinkantaminen ja -ottaminen tulisi kulkea käsi kädessä. Lainsäädäntö lähtee siitä, että työeläkevakuuttamiseen ja sijoittamiseen liittyvän riskinottamisen täytyy olla oikeassa suhteessa riskinkantamiseen liittyvään vastuuseen.

5. Miten yhden toimijan malli vaikuttaisi sijoittamiseen?

Eläkevaroja on yhteensä noin 200 miljardia euroa. Jos varat olisivat yhden toimijan hallussa, toimija olisi suuri taloudellisen vallan käyttäjä päättäessään sijoituskohteista. Sijoituskohteet todennäköisesti muuttuisivat nykyisestä riittävän hajautuksen takia. Luultavasti yksi toimija ei myöskään pystyisi sijoittamaan Suomeen samalla tavalla kuin nykyiset eläkevakuuttajat, koska yhden toimijan hyvä riskienhallinta vaatisi sijoitusten riittävää hajauttamista eri kohteisiin.

Esimerkiksi Norjan valtion suurelta eläkerahastolta on kokonaan kielletty Norjaan sijoittaminen. Ruotsissa ja Norjassa on myös käyty keskustelua eläkerahastojen hajauttamisesta ja keskittämisestä. Kummassakaan maassa ei ole keskitetty kaikkia eläkevaroja yhteen rahastoon. Varsinkin Norjassa varojen keskittäminen on koettu merkittäväksi riskiksi, koska yhdellä rahastolla olisi vain yksi sijoituskomitea tekemässä päätöksiä.

6. Mitä vaikutuksia yhden toimijan mallilla olisi kertyneistä eläkkeistä kannettuun vastuuseen?

Hajautetussa järjestelmässä yksityisalojen eläkevakuuttajat ovat kukin varoillaan vastuussa omien vakuutettujensa eläkkeiden rahastoidusta osasta, eli siitä osasta jota ei kateta vuosittaisilla eläkemaksuilla.

Eläkevakuuttajilla on myös yhteisvastuu kertyneistä eläkkeistä: jos yksi vakuuttaja menisi konkurssiin, varat ja eläkevastuut jaettaisiin jäljelle jääneiden kesken. Yhden toimijan mallissa vastuuta ei samassa mielessä voisi yhdellä eläkelaitoksella olla, koska sen toiminnan olisi joka tapauksessa jatkuttava, riippumatta siitä, minkälaisen osan eläkkeistä se pystyisi varoillaan kattamaan.

Yksityisen ja julkisen puolen eläkkeiden rahoitus on järjestetty eri järjestelmiin ja eri tavoin. Jos järjestelmät yhdistettäisiin, jouduttaisiin rahoituksen periaatteet arvioimaan ja suunnittelemaan uudelleen.

7. Mitä vaikutusta sillä on, että työeläkevarat ovat erillään valtion budjetista?

Työeläkevarat ovat meillä pääosin erillään valtion budjetista, toisin kuin monissa muissa maissa. Valtio kustantaa osan yrittäjien, valtion työntekijöiden, maatalousyrittäjien sekä merenkulkijoiden eläkkeistä. Pääosin eläkkeet katetaan työantajien, työntekijöiden ja yrittäjien maksamilla eläkemaksuilla.

Eläkevarat on tarkoitettu käytettäväksi vain eläkkeiden maksuun. Suomessa eläkkeen suuruus on etukäteen sovittu, ja jo ansaittua työeläkettä ei voi menettää. Talouskriisin aikana Euroopassa on eri maissa valtion toimin puututtu eläkevaroihin tilanteissa, joissa julkinen talous on ollut vaikeuksissa. Suomessa eläkevaroja ei voida käyttää esimerkiksi valtion tai kuntien velanmaksuun.

Suomessa ansaituilla kertyneillä työeläkeoikeuksilla ja maksussa olevilla eläkkeillä on perustuslain takaama omaisuudensuoja. Tämänkään takia nykyisten eläkevarojen siirtäminen esimerkiksi valtion omistukseen ei olisi mahdollista.

8. Miten työnantajat asiakkaina hyötyvät hajautetusta järjestelmästä?

Työnantajan vastuulla on ottaa työntekijöilleen työeläkevakuutus. Hajautetussa mallissa työnantajilla on enemmän valinnanvaraa päättää, missä muodossa eläkevakuutuksen järjestää (työeläkeyhtiö, eläkesäätiö tai –kassa) ja kenelle antaa hoitaakseen organisaationsa työeläkevakuuttamisen. Eri toimijat ovat myös erikoistuneet eri alojen työeläkevakuuttamiseen. Näin ne pystyvät tarjoamaan erityisasiantuntemustaan asiakkaille.

Yksityisillä aloilla työeläkevakuuttajat kilpailevat muun muassa sijoitustoiminnan tuotoista riippuvaisilla asiakashyvityksillä, sijoitustuotoilla ja palveluilla. Jos työeläkevakuuttaja pääsee keskimääräistä korkeampiin sijoitustuottoihin ja alempiin toimintakuluihin, sen asiakkaat maksavat keskimääräistä alempaa työeläkemaksua. Onnistuneet työhyvinvointipalvelut puolestaan alentavat työkyvyttömyyseläkemenoja.

9. Hyötyvätkö vakuutetut työntekijät hajautuksesta?

Työntekijät hyötyvät myös toimeenpanon tehokkuudesta matalampana työeläkemaksuna. Työntekijät saavat työeläkemaksuunsa alan keskimääräiseen asiakashyvitykseen perustuvan alennuksen.

Työntekijät ja eläkkeensaajat saavat myös eri aloille erikoistuneilta työeläkevakuuttajilta heille kohdennettua palvelua. Hajautettu malli monipuolistaa palveluvalikoimaa.

10. Miten työeläkevakuuttajat kilpailevat, kun kaikkien tarjoama tuote on sama?

Työeläkevakuuttajien toiminta on lakisääteistä ja sitä säännellään tarkasti. Tästä johtuen kilpailukeinoja on rajoitetusti. Toimijoiden välinen kilpailu ei saa koskaan vaarantaa työeläkejärjestelmän perustehtävää, joka on työeläkkeiden turvaaminen.

Yksityisalojen työeläkevakuuttajat kilpailevat asiakaspalvelun laadulla ja erilaisilla palveluratkaisuilla, toiminnan tehokkuudesta ja sijoitustoiminnan tuotoista riippuvaisilla asiakashyvityksillä sekä asiakkaille tarjottavan työhyvinvointitoiminnan palveluilla. Työhyvinvointipalveluiden tavoitteena on vähentää työkyvyttömyyseläkkeitä ja sitä kautta pidentää työuria ja alentaa eläkemenoja.

11. Onko hajautuksesta jotain haittaa?

Hajautuksen haittapuolena on pidetty suurempia kustannuksia suhteessa yhden toimijan malliin.

Suomessa toimeenpanokustannukset ovat kansainvälisen vertailun mukaan (Keith Ambachtsheer: Suomen eläkejärjestelmä, Instituutiorakenne ja hallinto, suomenkielinen käännös alkuperäisteoksesta) Pohjoismaiden halvimmat, kun otetaan huomioon kuinka kattavaa eläketurvaa järjestelmä tuottaa.

Yhden eläkelaitoksen mallin kustannuksista ei ole olemassa luotettavia arvioita. Työeläkevakuutusmaksulla rahoitettavat työeläkevakuuttajien toimintakulut ovat noin 500 miljoonaa euroa vuodessa ilman sijoitustoiminnan kuluja (rahoitetaan sijoitusten tuotoilla).

Työeläkevakuuttajat pyrkivät jatkuvasti tehostamaan toimintaansa ja hakemaan kustannussäästöjä toimeenpanokuluihin esimerkiksi it-järjestelmien osalta tehtävällä yhteistyöllä.

Sivua on päivitetty viimeksi 13.12.2017

Puuttuuko jotain?

Puuttuuko listalta mielestäsi jokin kysymys, johon haluaisit vielä vastauksen? Lähetä kysymys meille sähköpostitse osoitteeseen viestinta(at)tela.fi, niin lisäämme sen mukaan.