Yksityisalojen työntekijöiden työeläkkeet maksetaan työnantajien ja työntekijöiden maksamilla työeläkevakuutusmaksuilla. Maksun suuruus määritetään etukäteen kullekin kalenterivuodelle. Maksu koostuu erilaisista osista, joiden suuruuden tarvetta arvioidaan vakuutusmatemaattisilla laskelmilla. Laskelmien perusta tulee lainsäädännöstä.

  1. Mikä on työeläkevakuutusmaksu?
  2. Paljonko maksu on?
  3. Mihin kerätyt maksut päätyvät?
  4. Miten maksun suuruus määräytyy?
  5. Mistä osista maksu koostuu?
  6. Miten eri osien suuruus määräytyy?
  7. Miksi työeläkemaksut eivät täsmälleen vastaa menoja, vaan niistä kertyy ylijäämää eli puskureihin varoja?
  8. Kun työkyvyttömyyseläkemaksun keräämisen ja eläkkeiden alkamisen välillä on aikaviivettä, mitä varoille tapahtuu tuolla väliajalla?
  9. Miksi työeläkemaksun työkyvyttömyysmaksuosa määräytyy eri tavoin pienillä ja suurilla työnantajilla?
  10. Miksi työnantajilta on joinain vuosina peritty enemmän työkyvyttömyysmaksuja kuin mitä tarvittiin todellisten työkyvyttömyyseläkkeiden rahoittamiseksi, mikä johti myös ja puskureiden kasvuun?
  11. Miten maksujen perusteet lasketaan?
  12. Miten jatkossa varmistetaan, että työkyvyttömyyseläkemaksua peritään oikea määrä?

1. Mikä on työeläkevakuutusmaksu?

Suomen työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa työnantajien, työntekijöiden ja yrittäjien maksamilla vakuutusmaksuilla. Eri alojen eläkkeiden rahoituksesta määrätään eri eläkelaeissa. Valtio tukee lisäksi osittain joidenkin eläkelakien mukaisia eläkkeitä (muun muassa yrittäjien, maatalousyrittäjien ja merimiesten eläkkeitä).

Lakisääteistä työeläkevakuutusmaksua peritään työntekijöiden palkkoihin perustuen ja sillä katetaan suomalaisten työeläkkeitä. Maksun maksavat yksityisten ja julkisten alojen työntekijät ja työnantajat yhdessä. Yrittäjät ja maatalousyrittäjät maksavat eläkevakuutusmaksut työtulojensa perusteella.

2. Paljonko maksu on?

Vuonna 2018 työntekijän eläkelain (TyEL) mukainen keskimääräinen maksu on yhteensä 24,4 prosenttia palkasta, josta työnantajan maksama osuus on keskimäärin 17,75 prosenttia ja työntekijän keskimäärin 6,65 prosenttia.

Työntekijältä perittävä maksuosuus vaihtelee iän mukaan; alle 53-vuotiaiden ja 63 vuotta täyttäneiden työntekijöiden maksama maksu on 6,35 prosenttia ja 53-62-vuotiaiden 7,85 prosenttia.

3. Mihin kerätyt maksut päätyvät?

Osa kerättävistä maksuista rahastoidaan tulevia eläkkeitä varten (eläkkeen rahastoitu osa) ja osalla maksua rahoitetaan suoraan kunkin vuoden eläkemenoja (eläkkeen tasausosa). Rahastoidusta osasta ja sen hoidosta vastaavat jokainen työeläkevakuuttaja erikseen, tasausosa on eläkevakuuttajien yhteisellä vastuulla.

Osittainen rahastointi koskee yksityisten ja julkisten alojen työntekijöiden eläkkeitä. Yrittäjä- ja maatalouseläkkeitä ei rahastoida.

4. Miten maksun suuruus määräytyy?

Työeläkevakuutusmaksu määritetään vakuutustoiminnan yleisen käytännön mukaisesti etukäteen kullekin vuodelle. Työmarkkinakeskusjärjestöt edustavat työeläkemaksujen rahoittajia, työnantajia ja työntekijöitä. Ne neuvottelevat kunkin vuoden yksityisalojen työeläkemaksun keskimääräisestä tasosta joko yhdeksi tai useammaksi vuodeksi kerrallaan.

Neuvottelutuloksen pohjalta työeläkeyhtiöiden vakuutusmatemaatikkojen yhteinen työryhmä, Telan laskuperustejaos, tekee sosiaali- ja terveysministeriölle hakemuksen seuraavan vuoden maksuista ja ministeriö vahvistaa maksut.

Työeläkevakuuttajien vakuutusmatemaatikot tekevät myös työmarkkinajärjestöjen neuvottelujen pohjaksi laskelmia ja tutkimuksia tulevista eläkemenoista, jotta voidaan arvioida, paljonko maksuja tarvitaan menojen kattamiseen.

5. Mistä osista maksu koostuu?

Maksu koostuu vanhuuseläkeosasta, työkyvyttömyyseläkeosasta, tasausosasta ja muista kuluista. Maksua pienentää eläkeyhtiöiden asiakkailleen antamat asiakashyvitykset. Kunkin osan suuruus määritellään erikseen ja niistä yhdessä koostuu keskimääräinen eläkevakuutusmaksu.

6. Miten eri osien suuruus määräytyy?

Eri osien suuruuden tarvetta arvioidaan vakuutusmatemaattisilla laskelmilla. Laskelmien perusta tulee lainsäädännöstä.

Maksun vanhuuseläkeosan osuus rahastoidaan tulevia vanhuuseläkkeitä varten. Vanhuuseläkeosa määritellään sen suuruiseksi, että siitä saatu tulo riittää keskimäärin kattamaan kunkin maksuvuoden aikana kertyneiden vanhuuseläkkeiden rahastoidut osat.

Työkyvyttömyysosana kerätään maksu, joka käytetään työkyvyttömyyseläkkeiden rahastointiin. Maksuosan taso määritetään niin, että siitä saatu tulo riittää kattamaan puolet siitä tulevasta eläkemenosta, joka aiheutuu kahden seuraavan vuoden eläketapahtumista. Eläketapahtuma tarkoittaa käytännössä sellaista sairastumista, jonka perusteella henkilölle myöhemmin myönnetään työkyvyttömyyseläke. Maksua määrätessä on tarkkaan tiedossa vasta muutaman vuoden takaiset menot, joiden perusteella tulevat menot pitää arvioida. Sekä pienten että suurten työnantajien työkyvyttömyysmaksuosan pohjana on sama arvioitu maksu, mutta suurilla työnantajilla maksuun vaikuttavat myös omat työkyvyttömyyseläketapaukset.

Tasausosana kerätään maksu, jolla katetaan maksuvuonna työeläkevakuuttajien yhteisellä vastuulla oleva rahastoimaton eläkemeno. Tätä osaa nimitetään tasauseläkemenoksi. Tasausosalla säädellään eri maksuosien suhdetta niin, että kokonaismaksu on kunakin vuonna sovitun mukainen.

Tasausosan puskurin tulee kattaa aina vähintään 20 prosenttia seuraavan vuoden tasauseläkemenosta. Puskuriin kerätään varoja myös vakuutusmaksun nousun tasoittamiseksi tulevaisuudessa. Puskurista voidaan lain mukaan siirtää varoja vastaisuuden varalle vanhuuseläkerahastoihin.

Maksun loppuosa kertyy työeläkkeiden hoitokustannuksista eli työeläkevakuuttajien toimintakuluista, erilaisista lakisääteisistä maksuista sekä maksutappioista.

7. Miksi työeläkemaksut eivät täsmälleen vastaa menoja, vaan niistä kertyy ylijäämää eli puskureihin varoja?

Lainsäädännön mukaan vakuutusmaksut on määritettävä turvaaviksi ja kohtuullisiksi. Kerättävät vakuutusmaksut on aina mitoitettava niin, että maksettavaksi tulevat korvaukset varmasti pystytään kattamaan. Tämän vuoksi kerättävistä maksuista kertyy tyypillisesti ylijäämää, joka siirretään puskureihin. Kohtuullisuusperiaatteen mukaan liian suureksi kertynyttä ylijäämää on palautettava mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla.

Suomalaisten tulevia eläkkeelle jäämisiä ja siten maksettavien eläke-etuuksien suuruutta on mahdotonta tarkalleen tietää etukäteen. Siksi määrien vaihteluun pitää varautua näillä rahapuskureilla. Jos eläkkeitä tulee maksuun enemmän kuin on arvioitu, ylimenevä osuus otetaan puskurista. Vastaavasti jos eläkkeitä tulee maksuun oletettua vähemmän, yli jäävä osuus varastoidaan puskuriin. Työeläkevakuuttajakohtaiselle rahastoitavalle osalle ja yhteisvastuulla olevalla, maksuun menevällä osalla on omat puskurinsa.

8. Kun työkyvyttömyyseläkemaksun keräämisen ja eläkkeiden alkamisen välillä on aikaviivettä, mitä varoille tapahtuu tuolla väliajalla?

Työkyvyttömyysmaksua peritään yleisen vakuutustoiminnan periaatteen mukaan ennakkoon. Maksu mitoitetaan niin, että maksulla saatu tulo riittää kattamaan puolet siitä menosta, joka aiheutuu kahden seuraavan vuoden eläketapahtumista. Menolla tarkoitetaan sitä koko rahamäärää, joka riittää kattamaan työkyvyttömyyseläkkeen maksamisen enimmillään vanhuuseläkeikään saakka. Eläketapahtuma tarkoittaa käytännössä sellaista sairastumista, jonka perusteella henkilölle myöhemmin myönnetään työkyvyttömyyseläke. Eläketapahtumasta eli sairastumisesta työkyvyttömyyseläkkeen alkamiseen voi olla on pitkä viive. Maksu mitoitetaan arvioimalla tulevien eläketapahtumien määrää ja niistä aiheutuvia kustannuksia.

Työkyvyttömyysmaksuna kerättyjä varoja tarvitaan myönnettyjen eläkkeiden rahoittamiseen siis vasta paljon myöhemmin, kuin mitä maksu on kerätty. Maksun keräämisen ja eläkkeen myöntämisen välisen ajan varat ovat tätä tarkoitusta varten erikseen muodostetuissa varausrahastoissa. Näiden varausten avulla maksut ja kustannukset pyritään jaksottamaan kohdalleen eri vuosille.

Varaukset pienenevät tai suurenevat sen mukaan, miten näkemys tulevien työkyvyttömyyseläkkeiden määristä ja kustannuksista muuttuu. Jos uusi arvio tulevista työkyvyttömyyseläkkeistä on pienempi kuin edellisen vuoden arvio, niin erotus siirtyy vakuutustoiminnan riskejä kattavaan puskuriin eli vakavaraisuuspääomaan. Päinvastaisessa tilanteessa taas syntynyt vaje katetaan samasta puskurista. Aiemmin tähän käyttöön tarkoitettu puskurirahasto oli nimeltään tasoitusmäärä, joka yhdistyi osaksi vakavaraisuuspääomaa vuoden 2017 alusta.

9. Miksi työeläkemaksun työkyvyttömyysmaksuosa määräytyy eri tavoin pienillä ja suurilla työnantajilla?

Pienet työnantajat maksavat kaikki saman verran työkyvyttömyysmaksua, suurilla yrityksillä maksu määräytyy maksuluokkien mukaan. Maksuluokkia on 11, ja jokaisessa luokassa on erisuuruinen työkyvyttömyysmaksu.

Yrityksen maksuluokka määritellään vuodeksi kerrallaan. Luokitusta varten yrityksen koko (pieni tai suuri) määritellään yrityksen kahden vuoden takaisten työntekijöiden palkkasumman perusteella. Jos palkkasumma ylittää noin 2 miljoonaa euroa, maksu määräytyy osin tai kokonaan maksuluokkien mukaan.

Maksuluokka määräytyy yritykselle työkyvyttömyyseläketapausten määrän perusteella lasketun riskin mukaan. Maksuluokat otettiin käyttöön vuonna 2006 kansainvälisen kirjanpitostandardin vuoksi, sitä ennen yritykset maksoivat maksun suoremmin työkyvyttömyystapausten määrien perusteella.

Työkyvyttömyysmaksun maksuluokat ovat liikennevakuutusten bonusjärjestelmään verrattavissa oleva käytäntö. Mitä enemmän yrityksessä on työkyvyttömyystapauksia, sitä isompi on maksu. Näin yritykset pystyvät omalla työkykyä edistävällä toiminnallaan vaikuttamaan maksun suuruuteen.

Pienillä työnantajilla työkyvyttömyysmaksu on kaikille sama, keskimääräisten työkyvyttömyystapausten määrän mukaan mitoitettu. Suurilla työnantajilla maksu pohjautuu samaan keskimääräiseen maksuun, mutta maksuluokan mukaan maksu voi alentua tai nousta keskimääräisestä. Maksuluokkamallin seurauksena suuret työnantajat kantavat itse osan työkyvyttömyystapauksiin liittyvästä riskistä. Työeläkevakuuttajan vastuulle jäävä riski on vastaavasti pienempi, ja sitä myötä tarvitaan pienempi riskipuskuri.

10. Miksi työnantajilta on joinain vuosina peritty enemmän työkyvyttömyysmaksuja kuin mitä tarvittiin todellisten työkyvyttömyyseläkkeiden rahoittamiseksi, mikä johti myös puskureiden kasvuun?

Puskureiden kasvu 2000-luvulla liittyi 1990-luvun lopulla tapahtuneeseen työkyvyttömyyseläkkeiden määrän voimakkaaseen laskuun. Tuolloin 90-luvulla kerättiin tarpeettoman paljon varoja suhteessa katettaviin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Työkyvyttömyysmaksua pyrittiin sittemmin alentamaan siten, että puskurirahastoa saataisiin pienemmäksi.

Maksun alentaminen ei kuitenkaan johtanut puskurin purkautumiseen toivotulla vauhdilla. Tämä johtui ennen kaikkea siitä, että työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrän ennustaminen on haastavaa. Siitä kun henkilö sairastuu, on pitkä viive siihen että työkyvyttömyyseläke myönnetään, ja eläköitymistieto näkyy työeläkevakuuttajan tilastoissa. Eläkemaksu joudutaan kuitenkin keräämään arvion pohjalta kollektiivisesti jo siinä vaiheessa, kun henkilö on vielä työelämässä.

Työkyvyttömyyseläkepuskurin pienentämiseksi pienten ja keskisuurten yritysten työkyvyttömyysmaksuja alennettiin vuosina 2002-2005. Lisäksi pk-yritysten työkyvyttömyys- ja työttömyysmaksuja alennettiin vuosina 2006-2011 yhteensä 1,2 miljardia euroa, mutta eri tekniikalla. Vuonna 2013 alennettiin kaikkien työnantajien työkyvyttömyysmaksua. Lisäksi vuonna 2016 maksua alensi eläkesopimuksen mukainen tilapäinen alennus.

Kun työkyvyttömyyseläketapausten määrä alentui ennakoitua nopeammin, niitä varten varatut puskurit eivät pienentyneet halutulla vauhdilla.

Työeläkeyhtiöiden vakuutusmatemaatikot tekivät vuonna 2013 selvityksen tasoitusmäärän suuruudesta ja riittävyydestä työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmän pyynnöstä. Tasoitusmääräselvitys on luettavissa kokonaisuudessaan sivuiltamme. Selvitystä käytettiin taustatietona sen jälkeen käydyissä työmarkkinajärjestöjen työeläkemaksuneuvotteluissa.

11. Miten maksujen perusteet lasketaan?

Laskelmia tekevät työeläkevakuuttajien vakuutusmatemaatikot. Vakuutusmatemaattisten laskelmien perusta tulee lainsäädännöstä.

Vakuutusmatemaattiset laskelmat perustuvat aina arvioihin, joissa tulevaisuutta pyritään ennustamaan historiassa tapahtuneen avulla. Vaikka laskelmat tehdään oikein ja arviot parhaiden käytössä olevien tietojen valossa, ei voida taata, että todellisuus lopulta noudattaa näitä arvioita.

12. Miten jatkossa varmistetaan, että työkyvyttömyyseläkemaksua peritään oikea määrä?

Työkyvyttömyysmaksusta päätetään osana työeläkemaksun kokonaisuutta. Työmarkkinaosapuolet neuvottelevat työeläkemaksun tasosta.

Työeläkevakuuttajat Telan laskuperustejaos teki vuonna 2013 tasoitusmääräselvityksen työkyvyttömyyspuskureiden riittävyydestä ja käytöstä. Työkyvyttömyyspuskurin oikeasta mitoituksesta on tehty aiemminkin säännöllisesti selvityksiä, edellinen on vuodelta 2006. Aiemmin tällä työkyvyttömyyspuskurilla tarkoitettiin tasoitusmäärää, joka yhdistyi osaksi vakavaraisuuspääomaa vuoden 2017 alusta.

Selvityksillä on saatu tarkempaa tietoa puskureista. Työmarkkinajärjestöt käyttivät selvityksiä tulevien, työeläkemaksua koskevien neuvottelujensa taustatietona.

Laskuperustejaokseen kuuluvat työeläkeyhtiöiden vakuutusmatemaatikot sekä asiantuntijoina Eläketurvakeskuksen, sosiaali- ja terveysministeriön ja Telan edustajat.

Työeläkemaksu ja työkyvyttömyysmaksu osana sitä määritetään muiden vakuutusmaksujen tapaan kullekin vuodelle ennakkoon. Näin ollen maksun tasosta päättäminenkin perustuu aina arvioihin, jotka tehdään tarkimman mahdollisen saatavilla olevan tiedon perusteella.

Ei kuitenkaan voida taata, että todellisuus aina välttämättä täsmälleen noudattaisi ennakoitua kehitystä ja että maksu siten jatkossakaan sataprosenttisesti vastaisi toteutuneita työkyvyttömyyseläketapauksia.

Sivua on päivitetty viimeksi 27.12.2017

Puuttuuko jotain?

Puuttuuko listalta mielestäsi jokin kysymys, johon haluaisit vielä vastauksen? Lähetä kysymys meille sähköpostitse osoitteeseen viestinta(at)tela.fi, niin lisäämme sen mukaan.