Kriittinen keskustelu on hyvä kirittäjä
Suomen lakisääteinen työeläkejärjestelmä on hyvin hoidettu ja maailmanlaajuisestikin läpinäkyväksi arvioitu. Luottamus eläkejärjestelmään on Eläketurvakeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan kuitenkin alentunut.
Myös mediassa nousee tämän tästä esiin erilaisia eläkkeisiin ja eläkevakuuttajien toimintaan liittyviä epäilyksen pilviä.
Miksi ihmeessä näin on, kun kaikki ei kuitenkaan ole pielessä?
***
Luulen, että yksi syy on työeläkejärjestelmän pakollisuudessa. Eläkevakuuttajia ja niiden hallussa olevia varoja on sen takia helppo ajatella jotenkin läpeensä ”valtiollisina”.
Yksityisen sektorin työeläkkeitä ei kuitenkaan rahoiteta verorahoilla vaan yksityisiltä työnantajilta ja työntekijöiltä perittävillä ja kunkin työntekijän omaan verolliseen ansioon sidotuilla, luonteeltaan pakollisilla maksuilla.
Yksityisellä sektorilla tehtävää työtä ei myöskään vakuuteta julkisoikeudellisissa laitoksissa vaan useassa keskenään kilpailevassa työeläkevakuutusyhtiössä. Yksityisellä työnantajalla on mahdollisuus vakuuttaa työntekijänsä tietyin edellytyksin myös omassa eläkesäätiössä tai -kassassa.
Koska vakuuttaminen on pakollista ja eläke kertyy kaikille työntekijöille samoilla ehdoilla, yksityisen sektorin eläkevarat lasketaan kuitenkin osaksi julkista sektoria kansantalouden tilinpidossa.
***
Uskon, että yksi eläkejärjestelmään kohdistuva perusjännite syntyy nimenomaan tästä yksityisen ja julkisen tiiviistä rinnakkainelosta.
Työeläkejärjestelmä ei ole puhtaasti julkista eikä puhtaasti yksityistä. Siksi sen kohdalla joudutaan tämän tästä keskustelemaan myös harmaan eri sävyistä.
Julkisen ja yksityisen toiminnan rajapinnassa esiintyy aina myös vahvoja arvoihin liittyviä erimielisyyksiä ja jännitteitä. Nekin vaikuttavat vahvasti työeläkkeisiin liittyvässä yhteiskunnallisessa keskustelussa.
***
Joidenkin mielestä mahdollisimman monen asian – tai ainakin kaiken pakollisen toiminnan – tulisi olla kokonaan julkisen sektorin hallussa. Jotkut toiset puolestaan kannattavat mahdollisimman vahvaa yksilön omaa vastuuta.
Yksi pitää kilpailua lähtökohtaisesti pahana asiana. Toinen haluaa sitä lisää likimain hinnalla millä hyvänsä -tai ainakin tarkoin säädellyillä ehdoilla.
Kumpikaan ääripää ei esiinny puhtaana työeläkejärjestelmässä, sillä se on lakisääteistä, mutta kilpailtua. Se on oman ansion mukaan kertyvää, mutta kuitenkin kaikille pakollista.
Vaikka kaikkien toimijoiden vakuutetuille tarjoama työeläketurva on täsmälleen samanlaista, ne voivat silti erottautua työnantajalle ja vakuutetuille tarjoamillaan palveluilla ja oman toimintansa tehokkuudella.
***
Työeläkkeiden nykyinen toimeenpanomalli on peräisin ajalta, jolloin yksityisen sektorin työntekijöillä ei ollut kaikille yhteistä ja samoin perustein kertyvää eläkettä. Sellainen saatiin aikaan yksityisten alojen työnantajien ja työntekijöiden yhteisen tahdon ja toiminnan avulla 1960-luvun alussa.
Aloite kaikille yhteiseen ansioeläkkeeseen ei siis tullut valtiolta vaan yksityiseltä sektorilta. Järjestelmän eräät erityispiirteet, mukaan lukien eläkevakuuttajien keskinäisen kilpailun salliminen tietyillä rajatuilla ehdoilla, ovat peräisin tästä syntyhistoriasta.
Tämä on hyvä muistaa myös kilpailun hyödyistä ja haitoista keskusteltaessa.
***
Työeläkevakuuttajien toimintaa saa ja pitää arvostella ja arvioida. Kritiikkiä pitää alalla myös sietää ja ymmärtää, sillä se on kaikessa toiminnassa hyvä kirittäjä.
Kritiikkiin liittyvien arvovalintojen esittämisessä on kuitenkin hyvä olla avoin ja selkeä.
Jos ei pidä työeläkevakuuttajien keskinäistä kilpailua hyvänä asiana, se kannattaa sanoa ääneen. Samalla on hyvä antautua avoimeen keskusteluun siitä, mitä vaikutuksia tällaisen arvovalinnan tekemisellä voisi työeläkkeiden hyvän hoidon kokonaisuudelle olla.
Itse ajattelen, että selkein pelisäännöin rajattu kilpailu on hyvä ja toivottava asia myös tulevaisuudessa. Selkeät, lailla säädettävät puitteet ovat tarpeen myös viime aikoina paljon tapetilla olleessa työhyvinvointitoiminnassa. Ala on sitä myös pitkään odottanut ja kaivannut (lausuntomme vuodelta 2012).
Onhan työhyvinvointitoiminta kuitenkin sinällään työeläkevakuutusjärjestelmän perimmäisen tarkoituksen mukaista. Siitä kuitenkin lisää seuraavassa blogissani!
Kommentit