Kannustinloukkutyöryhmän raportti
Annoimme lausunnon sosiaali- ja terveysministeriölle koskien kannustinloukut-työryhmän raporttia ”Kannustinloukut – Työkyvyttömyyseläkkeen ja ansiotulojen yhteensovittaminen sekä lineaarinen malli”.
Työryhmän tehtävänä oli selvittää keinoja työkyvyttömyyseläkkeen ja ansiotulon kannustinloukkujen vähentämiseen. Lisäksi sen tuli selvittää työkyvyttömyyseläkkeen ja ansiotulojen yhteensovittamista niin sanotun lineaarisen mallin mukaisesti.
Lausuntomme pääkohtina toteamme seuraavaa:
- tulorekisterin on oltava käytössä lineaarista mallia toimeenpantaessa
- toimeenpanon kustannukset ja hallinto on pidettävä alhaisina
- lineaarista mallia tulisi vielä kehittää joiltakin osin mahdollisten epäkohtien poistamiseksi.
Kannatamme esitystä – tulorekisterin oltava käytössä
Kannatamme esitystä lineaarisen mallin käyttöönotosta osatyökyvyttömyyseläkkeen ja työtulojen yhteensovittamiseksi. Mallin tavoitteena on parantaa työn teon kannustimia sekä vakuutetun edellytyksiä hyödyntää omaa työkykyään toimeentulonsa parantamiseksi sekä työmarkkina-asemansa vahvistamiseksi. Lineaarisen mallin käytännön toteutuksen osalta pitäisi välttää hallinnollisesti tai kustannuksiltaan raskaan järjestelmän luomista. Hyvin toteutettuna lineaarinen malli voi helpottaa toimeenpanoa.
Toimeenpanon näkökulmasta on keskeistä, että lineaarinen malli toteutetaan vasta, kun tulorekisteri on käytössä.
Jotta toimeenpanon kustannukset pysyisivät hallittuina, edellyttää lineaarisen mallin toimivuus käytännössä korkeaa automaatioastetta, eli eläke-etuuden tason muutos ja ennakkopäätösten anto tulee olla täysin automaattista. Raportin kansainvälinen vertailu toimeenpanosta osoittaa, että lineaarisen mallin implementointi ei ole ongelmatonta. Jatkotyössä olisi hyvä varmistaa eri tietojärjestelmien yhteensopivuus valitun mallin toimeenpanossa.
Työtulojen ja eläke-etuuden sovittelujakso voisi olla pidempi kuin yksi kuukausi. Tämä parantaisi edunsaajan edellytyksiä ennakoida etuuden tasoa sekä saattaisi vähentää perintätoimia. Esimerkiksi vähintään kolmen kuukauden sovittelujakso olisi yhtä kuukautta toimivampi (malli kolmen kuukauden sovittelujakso kolmen kuukauden välein).
Kuukausittain annettava valituskelpoinen päätös ei antaisi edellytyksiä kevyen ja kustannuksiltaan kohtuullisen järjestelmän toteutukselle. Jatkotyössä on myös mietittävä nykyisten etuudensaajien osalta, voidaanko lainvoimaisella päätöksellä ilmoitettua ansaintarajaa muuttaa yksipuolisesti jälkikäteen ja millaista siirtymäsäännöstä tarvitaan. Pohdinta on tarpeen erityisesti niiden osalta, joiden eläke käytännössä pienenisi uudessa lineaarisessa mallissa.
Eläkkeen maksun keskeytys ja työkyvyn määrittely
Kannatamme myös ansaintakattoehtomallia, jossa eläkkeen maksaminen lakkaa silloin, kun eläkkeen perusteena ollut aiempi vakiintunut ansiotaso saavutetaan. Tärkeää on myös pitää kiinni suojaosuudesta, joka turvaa kattomallissa sen, etteivät erityisesti pientä eläkettä saavat joudu aiempaa huonompaan asemaan.
Toimeenpanon näkökulmasta olisi tärkeää, että jatkotyössä tarkasteltaisiin vielä työkyvyn määrittelyä sekä työkyvyttömyyden kestovaatimusta, jotka ovat perusteita osa- ja työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiselle ja/tai jatkamiselle. Tällä hetkellä työkyvyttömyyden arviointiin vaikuttavat olennaisesti sekä lääketieteelliset seikat että työskentelystä saadut ansiot / niiden puuttuminen. Esitetyssä mallissa eläkepäätös tehtäisiin tiukoin kriteerein eikä myöntökuukauden jälkeen ansioilla ei enää olisi vaikutusta työkyvyn arvioinnissa.
Jatkotyössä olisi hyvä myös tarkastella osatyökyvyttömyyseläkkeen ja täyden työkyvyttömyyseläkkeen välistä dynamiikkaa. Yhteinen ansaintaraja Kelan ja työeläkevakuuttajien eläkkeissä on kannatettavaa. Järjestelmien yhteinen suojaosuus parantaa etenkin niiden eläkkeensaajien asemaa, joiden eläkkeen määrä on pieni.