Siirry sisältöön

Tuore artikkeli tarkastelee julkisen talouden kestävyyttä eri sukupolvien näkökulmasta

Suomalaiset ikääntyvät nopeaan tahtiin, ja vanhusväestön suhde työikäiseen väestöön jatkaa kasvuaan myös lähitulevaisuudessa. Vaikka Suomessa on valmistauduttu väestön vanhenemisesta johtuviin julkisten menojen kasvuun, ei julkinen taloutemme silti ole kestävällä tolalla.

Mutta miten julkisen talouden kestävyys suhteutuu eri ikäluokkiin: mitkä ikäluokat ovat nettosaajia ja mitkä nettomaksajia? Tätä kysymystä pohtivat johtava ekonomistimme Risto Vaittinen ja Keskuskauppapakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki tuoreessa artikkelissaan, joka on julkaistu Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa.

Sukupolvitilinpito auttaa ymmärtämään eri tarkasteluryhmien, tässä tapauksessa ikäluokkien, toiminnan vaikutusta julkiseen talouteen. Jos ikäluokkakohtaiset menot (esim. koulutusmenot, terveydenhuolto ja hoivapalvelut) ovat elinkaaren aikana suuremmat kuin julkiselle taloudelle tilitetyt tulot (verot), sukupolven tili on miinuksella. Vastaavasti elinkaaren aikaisten tulojen ollessa menoja suuremmat, ryhmän tili jää plussan puolelle.

– Sukupolvitilinpidon menetelmää hyödyntämällä arvioimme julkisen talouden kestävyysvajeeksi 3-5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Jos asiaa katsoo tästä hetkestä eteenpäin, nettomaksajiksi jäävät vuosina 1976-2005 syntyneet ikäluokat. Käytännössä he siis tuottavat yhteiskunnalle enemmän tuloja kuin mitä itse käyttävät yhteiskunnan tuottamia palveluita ja tulonsiirtoja, kertoo Vaittinen.

Kotamäki ja Vaittinen käsittelevät eläkejärjestelmää muita sektoreita yksityiskohtaisemmin, sillä se kattaa noin kaksi kolmasosaa ikäsidonnaisista rahamääräisistä tulonsiirroista.

– Eläkejärjestelmän automaattisilla vakauttajilla, eli elinaikakertoimella ja eläkkeiden indeksoinnilla on suuri vaikutus tuloksiin. Jos esimerkiksi verrataan nykyistä työeläkeindeksiä puhtaaseen ansiotasoindeksiin, kestävyysvaje olisi noin viisi prosenttiyksikköä suurempi, Vaittinen huomauttaa.

Kotamäen ja Vaittisen artikkeli on luettavissa tänään julkaistussa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa: