Siirry sisältöön

Lobbausrekisteri ei koske kaikkea suhdetoimintaa

Istuin reilut 15 vuotta sitten illallisella ison saksalaisen yhtiön suurehkon johtajan kanssa. Tapaamisemme oli antoisa. Yksi sen aiheista oli, miten Saksan silloin vielä suhteellisen tuore pääkaupungin siirtyminen Bonnista Berliiniin oli vaikuttanut yhtiön eri toimintojen sijoittumiseen Saksassa.

Seuralaiseni näkemys yhtiön vaikuttamistoimintojen sijainnista oli hyvin selkeä. Hänen mielestään niiden kaikkien ei edes pitäisi seurata maan poliittista ja virkamiesvaltaa uuteen pääkaupunkiin. Hänestä yhtiö ei saanut mitään lisäarvoa siitä, että sen asiantuntijoiden lapset kävivät samassa päiväkodissa tai koulussa viranomaisten tai muiden päättäjien lasten kanssa. Eikä siitä, että he olivat perhetuttavia keskenään. Se saattoi pikemminkin haitata yhtiön asioiden hoidon läpinäkyvyyttä. Siksi osa yhtiön vaikuttamistoiminnoista sijaitsi edelleen Bonnissa.

Tuo näkemys haastoi omaa ajatteluani, sillä tulin maasta, jossa melkein kaikki tunsivat toisensa ja joka muistutti ulkopuolelta tarkasteltuna pikemminkin isoa kerhoa kuin selkeiden ja samanlaisina toistuvien prosessien ohjaamaa demokratiaa.

Suomi on pääosin sellainen vieläkin. Myös henkilökohtainen suhdetoiminta on meillä edelleen korkeassa arvossa.

ILLALLINEN palasi mieleeni, kun luin joulun välipäivinä parlamentaarisen ohjausryhmän ja asiantuntijaryhmän ehdotusta avoimuusrekisteriä koskevaksi lainsäädännöksi (Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja: 2021:39). Se ehdottaa yhteiskuntavaikuttamiseen liittyvän rekisterin käyttöönottoa Suomessa jo reilun vuoden kuluttua.

Luin ehdotusta tarkasti useasta eri syystä. Ensimmäinen syy oli se, että olen suhtautunut ajatukseen lobbausrekisteristä varsin skeptisesti. Toinen syy oli, että ehdotus oli tammikuun loppuun saakka jatkuvalla lausuntokierroksella. Ja kolmas, että mietinnön mukainen raportointivelvoite tulee vaikuttamaan myös siihen, miten tarkasti eri vaikuttamistoimet ja niihin käytetyt henkilö- ja muut resurssit tulee jatkossa dokumentoida oman työpaikkani arjessa.

Pidämme toki työpaikallani kirjaa tavoitteistamme ja tapaamisistamme jo nyt. Ja pyrimme tekemään työmme niin, että voimme kertoa siitä tarpeen vaatiessa myös sanomalehden etusivulla.

Kirjaamisen tarkkuuteen liittyvät vaatimukset kuitenkin kasvavat, koska uuteen avoimuusrekisteriin pitää aikanaan ilmoittaa kaikki pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen vaikuttamistoiminnan aiheet, kohteet ja pääasialliset yhteydenpitotavat.

Jotta tuo jälkikäteen tehtävä ilmoitus olisi mahdollisimman luotettava, reaaliaikaisen sisäisen raportoinnin pitää kattaa tapaamisten ohella myös kuhunkin lobbausaiheeseen liittyvät puhelut, sähköpostiviestittelyt ja muut niihin rinnastettavat yhteydenpitotavat. Muutoin pääasiallisen yhteydenpitotavan ja lobbaukseen käytettyjen henkilö- ja muiden resurssien arvioiminen voi olla liian kaunisteltua tai ainakin sattumanvaraista.

HYVÄKSYN sen, että Suomeen tulee yhteiskuntavaikuttamista koskeva avoimuusrekisteri. Teen myös parhaani sen eteen, että oma työpaikkani voi aikanaan ilmoittaa rekisterin vaatimat tiedot riittävän huolellisesti ja luotettavasti. Olen silti skeptinen sen suhteen, mitä kaikkea rekisterin avulla voidaan avoimuuden osalta saavuttaa ja mitä se tulee yhteiskunnassamme muuttamaan.

Yksi skeptisyyteni peruste on se, että avoimuusrekisterin on ajateltu koskevan ainoastaan eduskuntaan ja ministeriöihin ja ehkä myös valtion virastoihin kohdistuvaa vaikuttamistoimintaa. Yksityishenkilöiden välinen toiminta, myös suhdetoiminta, tulee jäämään ulkopuolelle, samoin puoluetoiminta.

Uutta rekisteriä ei ole tarkoitus soveltaa myöskään puolueiden työntekijöihin tai luottamushenkilöihin kohdistuvaan lobbaukseen eikä vaaleissa ehdolla olevien henkilöiden tuki- tai valitsijayhdistyksiin.

”On outoa, jos suljemme silmämme siltä lobbaamiselta, jonka kohteina ovat puolueiden vaali- ja hallitusohjelmatavoitteet.”

Ymmärrän hyvin, että puoluetoiminnan tulee nauttia erityistä suojaa vapaassa ja demokraattisessa yhteiskunnassa. On silti outoa, jos suljemme silmämme siltä lobbaamiselta, jonka kohteina ovat puolueiden ohjelmat sekä niiden vaali- ja hallitusohjelmatavoitteet.

Niihin kaikkiin vaikutetaan hyvin ammattimaisesti, ja on vaikutettu jo vuosikymmenien ajan. Se on ollut yksi peruste myös yksittäisten ehdokkaiden vaalirahoituksen julkisuutta koskevalle sääntelylle.

Myös yksityishenkilöiden välinen ystävyys, tuttavuus ja tapaamiset ovat asioita, joita ei tule rekisteröidä eikä säädellä lailla. Siksi nekin on perustellusti rajattu pois rekisterin piiristä.
Jos henkilö harrastaa suhdetoimintaa omassa kodissaan tai muussa yksityiseksi tapaamiseksi luokiteltavassa tilaisuudessa, uuden avoimuusrekisterin mukaista ilmoitusvelvollisuutta ei synny siinäkään tapauksessa, että se olisi osa pitkäjänteistä ja suunnitelmallista vaikuttamista omalle organisaatiolle tärkeässä asiassa.

Tällainen kotiedustaminen alkoi olla katoavaa kansanperinnettä silloin, kun aloittelin lobbarina vuonna 2007. Aika näyttää, lisääntyykö sen ja muun epävirallisen vieraanvaraisuuden suosio Suomessa uudelleen tulevaisuudessa.

AVOIMUUSREKISTERILLE on varmasti paikkansa, sillä erilaiset päätöksenteon määrämuotoiset valmistelu- ja kuulemismuodot ovat olleet Suomessa jo pitkään laskusuunnassa. Ja joustavammat ja epävirallisemmat yhteistyömuodot puolestaan nousussa. Lakiin perustuva asiakirjajulkisuus koskee niistä vain ensin mainittuja.

Myöskään poliittisen avustajakunnan sidonnaisuuksien ilmoittamista ei meillä vaadita. Jos avoimuutta halutaan lisätä, tähänkin tarvittaisiin muutos.

Puolueiden toiminnan ja niiden kantoihin kohdistuvan sisällöllisen vaikuttamisen avoimuutta kannattaisi niin ikään jollain tavoin lisätä. Koska niistä on vaikeaa, jopa mahdotonta säätää lailla, asiassa kannattaisi edetä vapaaehtoisen itsesääntelyn pohjalta.

Pienetkin askeleet sillä suunnalla vahvistaisivat puolueisiin kohdistuvaa luottamusta. Se olisi suomalaisen demokratian kannalta hyvä asia.

Kommentit

Vastaa

Kirjoittaja

Suvi-Anne Siimes

Toimitusjohtaja

Alun perin julkaistu:

Kanava-lehti 1/2022