Siirry sisältöön

Ansiosidonnaisen eläkekarttumasta luopuminen ei ole oikotie kenenkään onneen

Näin vaalikeväänä puhutaan paljon julkisen talouden kestävyydestä. Esiin pulpahtelee ajatus, että julkista taloutta voisi vahvistaa luopumalla eläkekarttumista, joita kertyy ansiosidonnaisista työttömyys- ja koulutusetuuksista. Mutta olisiko se kuitenkaan toimiva säästökeino? Ja mitä tai mistä sillä itse asiassa säästettäisiin?

Moni suomalainen ei välttämättä tiedä, että työeläkettä karttuu työnteon lisäksi myös ansiosidonnaisista työttömyys- ja koulutusetuuksista sekä muilta palkattomilta jaksoilta, kuten vanhempainvapaalta. Tätä on perusteltu sillä, että siten eläketurva kohtelisi eripituisia ja erilaisia työuria oikeudenmukaisesti, ja esimerkiksi työ- ja perhe-elämä ovat helpommin yhteensovitettavissa. Vielä harvempi tietää, kuinka nämä eläkekarttumat rahoitetaan.

Raha kiertää Työllisyysrahaston kautta

Se mistä etuudesta on ollut kyse, vaikuttaa siihen, miten siitä syntynyt eläkekarttuma rahoitetaan. Ansiosidonnaisten työttömyys- ja koulutuspäivärahojen sekä vuorotteluvapaan rahoituksesta vastaa Työllisyysrahasto, joka maksaa vuosittain työeläkevakuuttajille erän, joka on tarkoitettu samana vuonna karttuneiden eläkkeiden kustantamiseen.

Ansiosidonnaisilta työttömyysajoilta karttuva eläke muodostaa merkittävän osan Työllisyysrahaston työeläkejärjestelmään vuosittain maksamasta maksusta. Maksun määrä riippuu siitä, kuinka paljon kyseisenä vuonna on karttunut eläkkeitä ansiosidonnaisista työttömyys- ja koulutuspäivistä sekä vuorotteluvapaapäivistä. Vuonna 2021 työeläkejärjestelmään maksettava niin kutsuttu TR-osuus oli 798 miljoonaa euroa, joista suurin osa eli 738 miljoonaa (noin 92 %) oli karttunut ansiosidonnaisilta työttömyysajoilta. TR-osuus seuraakin läheisesti työttömyysasteen kehitystä ja sen määrä on vaihdellut viime vuosina vajaasta 600 miljoonasta reiluun 900 miljoonaan. Varat erän maksamiseen työeläkevakuuttajille Työllisyysrahasto saa keräämällä lakisääteistä työttömyysvakuutusmaksua työntekijöiltä ja työnantajilta.

Työllisyysrahaston maksamaa TR-osuutta ei rahastoida vaan se sisällytetään niin kutsuttuun tasausvastuuseen. Tasausvastuussa olevia varoja käytetään muun muassa eläkevakuuttajien yhteisellä vastuulla olevien eläkkeiden maksuun, joihin sisältyvät myös palkattomilta ajoilta aikanaan karttuneet eläkeosat. TR-osuus vaikuttaa siten alentavasti työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävään eläkemaksuun.

Entä jos karttumisesta luovuttaisiin?

Vaikka eläkkeen karttuminen Työllisyysrahaston osuudella rahoitettavista ansiosidonnaisista etuuksista lopetettaisiin tähän päivään, on jo aiemmin myönnettyjä eläke-etuuksia maksussa nykyisillä ja tulevilla eläkeläisillä vielä vuosikymmeniä. Työllisyysrahaston työeläkevakuuttajille tänä vuonna maksamalla erällä kustannetaan siten karttuneita eläkkeitä vielä hyvinkin yli 50 vuoden kuluttua.

Jos työeläkettä ei enää karttuisi ansiosidonnaisilta jaksoilta, Työllisyysrahaston ei tarvitsisi enää maksaa osuuttaan työeläkejärjestelmälle. Tämä vaikuttaisi sekä työeläkevakuutusmaksun että työttömyysvakuutusmaksun määrittämiseen. Työeläkejärjestelmän maksutulo pienenisi ja tämä aiheuttaisi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä työeläkejärjestelmän rahoituksen uudelleenarviointia. Käytännössä eläkemaksuun tulisi merkittävää nostopainetta, Eläketurvakeskus on arvioinut jopa 0,8 prosenttiyksikön nostotarvetta työeläkemaksuun alkuvuosille, tai jouduttaisiin harkitsemaan muita keinoja sopeuttaa rahoitusta.

Todella pitkällä aikavälillä vuosikymmenten kuluessa karttuman poiston aiheuttama rahoitushaaste häviäisi, koska ansiosidonnaisilta työttömyys- ja koulutusajoilta ei enää karttuisi eläkettä eikä sen kustantamiseksi tarvittaisi myöskään maksutuloa. Eläkkeen karttumisen päättyminen pienentäisi eläkkeensaajille maksettavaa eläkemenoa pitkällä aikavälillä.

On myös huomattava, että jos ansiosidonnaisilta työttömyys- ja koulutusajoilta ei enää karttuisi työeläkettä, jäisi palkansaajan eläke ansiosidonnaiselta jaksolta kertyneen karttuman verran pienemmäksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että erityisesti pidemmällä aikavälillä työeläketurvan taso heikentyisi ja työeläkkeen riittävyys vaarantuisi erityisesti henkilöillä, joilla on ollut useampia ansiosidonnaisia työttömyysjaksoja. Työeläketurvan heikentyessä pienituloisille maksettavien kansan- ja takuueläkkeiden määrät kasvaisivat, mikä puolestaan lisäisi julkisen talouden menoja.

Ansiosidonnaisista työttömyys- ja koulutusetuuksista karttuvasta eläketurvasta luopuminen ei ole kummankaan osapuolen, eläkkeensaajan tai julkisen talouden, näkökulmasta ongelmaton ratkaisu julkisen talouden menojen pienentämiseksi.

Kolme faktaa ansiosidonnaiselta karttuvista eläkkeistä:

  • Laskettaessa ansiosidonnaisilta työttömyysajoilta karttuvaa eläkettä otetaan huomioon 75 prosenttia päivärahan pohjana olevista ansioista eli työttömyysajalta karttuu eläkettä karkeasti ottaen noin neljännes vähemmän kuin varsinaisesta palkkatyöstä.
  • Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa maksetaan enimmillään noin 23 kuukauden ajan. Niin sanotut työttömyysturvan lisäpäivät poistuivat tämän vuoden alussa vuonna 1965 ja myöhemmin syntyneiltä.
  • Vuonna 2021 palkattomilta ajoilta karttuneita eläkkeitä maksettiin ulos 237,3 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi: kokonaisuudessaan työeläkkeitä maksettiin työntekijä- ja yrittäjäeläkkeet mukaan lukien 30,5 miljardia euroa.

Kommentit

1 vastaus artikkeliin

  1. 58 vuotiaana velvotetyös ale palkalla. Nyt vanha ansiosidonnainen jatkuu 500 päivää kuten ennenki. 55v loppu työt. 4kk sain töitä, vaikka Marinin hallituksen mukaan päivärahat ei kulunu.

Vastaa


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Kirjoittaja

Hanna Mäkinen

Matemaatikko

#eläke