Valtiovarainministeriön ehdottama automaattinen vakauttaja ei ratkaisisi sukupolvikysymystä
Valtiovarainministeriö pyrkii luomaan liikkumavaraa kokonaisveroasteeseen leikkausehdotuksilla työeläkemenoihin ja -maksuihin. Järein keinoista on niin sanottu automaattinen vakauttaja, joka sopeuttaisi työeläketurvan tulot ja menot. VM perustelee ideaa sukupolvien välisellä oikeudenmukaisuudella, mutta ehdotuksen todellisten vaikutusten pohdinta on jäänyt tekemättä.
Suomessa on käyty vain vähän julkista keskustelua työeläkejärjestelmän muutoksista vuonna 2017 voimaan tulleen eläkeuudistuksen jälkeen.
Vaalien alla tunnelmaa tiivistävät valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuorot (2022, 2023), joissa ehdotetaan työeläkemallin uudistamista osana julkisen talouden tasapainottamista. Puheenvuorojen ideana on jopa alentaa työeläkemaksuja, jotta veronkorotusvaraa syntyisi muuhun julkiseen talouteen.
Työeläkkeitä on historiassa uudistettu kolmikantaisesti isojenkin rakenteellisten muutosten kautta, mutta perusperiaatteita kyseenalaistamatta. VM:n puheenvuorojen mallissa työnantajien ja työntekijöiden lisäksi myös eläkkeellä jo olevat ihmiset kantaisivat rahoitusriskejä. VM myy automaattista tulojen ja menojen sopeutusta sukupolvien välisellä oikeudenmukaisuudella (aiheesta Taloussanomissa).
Ruotsin mallin kokemukset eivät vakuuta
Vain kourallinen valtioita Euroopassa on siirtynyt lakisääteisissä eläkejärjestelmissä automaattiseen tulojen ja menojen tasapainotukseen. Ruotsissa indeksitarkistus voi olla negatiivinen eli leikata jo maksussa olevaa eläkepääomaa.
Isoja järjestelmätason uudistuksia ei yleensä kumota, mutta niissä on kuitenkin mahdollista peruuttaa. Niin on tehty toistuvasti myös Ruotsissa: automaattisen sopeutuksen aiheuttamaa eläkkeiden vaihtelua on lievennetty poliittisin päätöksin. Se on vähentänyt automaattisen vakauttajan tehoa. Myös eläkkeiden verotukseen on puututtu ja uusi eläkelisä on tehty parantamaan suhteellisen pieniä eläkkeitä.
Suomenkin eläkejärjestelmää vuonna 2013 arvioinut julkistalouden professori (LSE) Nicholas Barr on läpivalaissut Ruotsin eläkemallin. Barr huomautti, että Ruotsin malli kohtelee eri ikäluokkia sattumanvaraisesti. Esimerkki ei ole erityisen kannustava.
Ikäluokkien välisen riskinkannon sattumanvaraisuutta on vaikea välttää
Eläkejärjestelmien automaattisia vakauttajia on monenlaisia, joissa on kuitenkin kantavana ideana jonkinlainen riskienjako maksajien ja edunsaajien välillä. Valikoiduilla vakautuksen parametreillä on iso merkitys lopputulokselle sukupolvien välisessä tarkastelussa. Ruotsin mallissa tulonjakovaikutukset ovat olleet lopulta sattumanvaraisia ja riippuvaisia siitä, millaisia talouden suhdannevaihtelut ovat olleet kunkin ikäryhmän eläkeaikana.
Automaattisia vakauttajia myydään usein väestön ikääntymiseen sopeutumisella. Käytännössä on hyvin vaikea välttää sitä, että eläkkeitä sopeutetaan myös aivan normaaliin lyhyen aikavälin taloussuhdanteiden vaihteluun. Lisäksi automattisten vakauttajien mekaniikka koskisi tietysti aikanaan myös nyt nuoria ikäluokkia eli tulevia eläkeläisiä.
Kenellä on riskinkantokykyä eläkeiässä?
On selvää, että työkykyiset ja työikäiset ihmiset pystyvät kantamaan enemmän riskejä eläkejärjestelmän rahoituksesta kuin eläkeläiset. Tästä ei tietenkään pidä vetää johtopäätöstä, että eläkeläisillä ei olisi lainkaan riskinkantokykyä, sitä on vain huomattavasti vähemmän.
Eläkeläiset eivät ole yksi yhtenäinen 1,6 miljoonan ihmisen joukko, vaan sosioekonomiset erot eläkeläisten välillä voivat olla huomattavia. Iällä on merkitystä, esimerkiksi tänä vuonna eläkkeelle siirtyneellä 64-vuotiaalla ja eläkkeellä jo pitkään olleella 90-vuotiaalla ihmisellä on keskenään hyvin erilaiset kyvyt kantaa riskiä.
Keskitasoa pienempien työeläkkeiden leikkaus johtaisi ajan myötä myös kansaneläkemenojen kasvuun. Valtiovarainministeriön puheenvuoroista selviää, että oikeastaan vain takuueläke on virkamiesten suojeluksessa – senhän saakin Suomessa tekemättä päivääkään työtä.
Poliitikot eivät ole vaalien alla innostuneet päätösperäisistäkään indeksileikkauksista eläkkeisiin. Nyt on aikaa eläkejärjestelmän pitkäjänteiselle kehittämiselle, jossa myös tärkeistä arvovalinnoista on käytävä laajaa yhteiskunnallista keskustelua.
Fakta: Mikä automaattinen vakauttaja?
- Vakauttajia ovat esimerkiksi sopeutusmekanismit, joilla pyritään vakauttamaan järjestelmän rahoitus. Tällöin eläkkeiden ja/tai eläkemaksujen kehitys sidotaan rahoituksen näkymiin.
- Suomen eläkejärjestelmä sisältää jo nyt toisentyyppisiä automaattisia vakauttajia. Näitä ovat eläkeiän sitominen elinajanodotteeseen ja työeläkkeen määrään vaikuttava elinaikakerroin.
#eläke
”Keskitasoa pienempien työeläkkeiden leikkaus johtaisi ajan myötä myös kansaneläkemenojen kasvuun. Valtiovarainministeriön puheenvuoroista selviää, että oikeastaan vain takuueläke on virkamiesten suojeluksessa – senhän saakin Suomessa tekemättä päivääkään työtä.”
Juuri noin. Työtä tekemättä pärjää kohta eläkkeellä yhtä hyvin, kuin keskiverto työeläkettä saavat eläkeläiset, kun asumistuki lasketaan mukaan. Kannustaako tällainen malli työskentelemään tulevaa työeläkettä varten? Jo nyt moni työeläkeläinen joutuu kituuttamaan eläkkeellä ja eläkkeen heikennys ei ainakaan yhtään tilannetta paranna.
Oikeudenmukaisuudessa vedotaan aikaisempien sukupolvien eläkemaksuille saamaan isoon sisäiseen tuottoon. Halutaan käsitellä työeläkettä irrallaan muusta julkisesta sektorista, joka osoittaa tarkoitushakuisuutta. Keskustelussa ei haluta ottaa esille sitä, että tuolloin elintaso oli huomattavasti matalampi, joten iso tuotto pieneen eläkemaksuun tuottaa paljon huonomman lopputuloksen kuin pieni tuotto isoon eläkemaksuun. Eläketurvakeskuksen raportissa sanotaan, että vuoden 2015 rahassa 2000 luvulla syntynyt sukupolvi saa n. 2,5-kertaisesti rahaa käyttöön kulutukseensa verrattuna siihen, että mitä 1940-luvulla syntynyt saa. Kumman elintason itse valitsisit?
Lisäksi on hyvä muistaa, että 1950-luvun lopulta lähtien työeläkkeiden nettonykyarvo on ollut negatiivinen. Paljonko on varaa heikentää ilman, että usko koko järjestelmään romahtaa?