Voidaanko työeläkevakuuttajien sijoitustuottoja parantaa vakavaraisuussääntelyä muuttamalla?
Työeläkevakuuttajien sijoitustoiminnan uudistamista pidetään yhtenä keskeisenä keinona saavuttaa pääministeri Orpon hallitusohjelmassa kuvattu työeläkejärjestelmälle asetettu tavoite julkisen talouden vahvistamiseksi. Sijoitustoimintaan liittyy kiinteästi riskinottoa rajoittava vakavaraisuussääntely, jonka muuttaminen voisi olla yksi osa sijoitusuudistusta.
Eläkeuudistuksesta neuvotellaan parhaillaan työmarkkinakeskusjärjestöjen kesken, ja järjestöjen esityksen odotetaan valmistuvan tammikuussa 2025.
– Ottaen huomioon työeläkevaroille saatavien sijoitustuottojen merkityksen eläkkeiden rahoituksessa, on tuottojen parantamiseen tähtäävien keinojen etsiminen perusteltua, sanoo analyysitoimintojen johtajamme Jari Sokka.
Sijoitustuottojen parantamiseen tähtäävät keinot jakautuvat karkeasti kahteen kategoriaan: työeläkevakuuttajien vastuiden laskennassa käytettävän tekniikan muuttamiseen ja vakavaraisuusvaatimuksissa käytettyjen laskentaperusteiden muokkaamiseen.
– Työeläkevakuuttajien vakavaraisuudella tarkoitetaan niiden kykyä selviytyä eläkevakuutustoiminnan kohtaamista riskeistä. Vakavaraisuutta koskevalla sääntelyllä määritellään työeläkesijoittamisessa sallittu riskitaso ja siten myös raamit sijoitustoiminnassa tavoiteltaville tuotoille, Sokka taustoittaa.
Vakavaraisuussääntely koskee vain yksityisalojen työeläkevakuuttajia eli työeläkeyhtiöitä, eläkekassoja ja -säätiöitä sekä Merimieseläkekassaa. Julkisilla aloilla sijoitustoimintaa ohjataan työeläkevakuuttajien päätöksentekoelimissä tehdyillä päätöksillä siitä, miten sijoitukset voivat kohdistua eri sijoituslajeihin. Eräitä yksityisalojen vakavaraisuussääntelyyn liittyviä sijoitusten hajauttamista ja hallinnointia koskevia pykäliä sovelletaan myös Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen.
Nykyistä tehokkaampi riskinotto parantaisi tulevia tuottoja
Työeläkevakuuttaja varautuu sijoitus- ja muihin riskeihin vakavaraisuuspääomallaan.
Jotta työeläkevakuuttajan toiminta olisi vakavaraista, tulee sen vakavaraisuuspääoman ylittää vakavaraisuusraja. Vakavaraisuusraja on työeläkevakuuttajan sijoituskannan rakenteen perusteella laskettu arvo, johon vakavaraisuuspääomaa verrataan. Pääsääntönä on, että mitä riskillisempiä sijoituksia työeläkevakuuttajalla on, sitä suurempi on myös säädösten siltä vaatima vakavaraisuusraja.
Nykyisen sääntelyn mukaan työeläkevakuuttajan vakavaraisuusraja lasketaan sen sijoitussalkun perusteella niin, että vakavaraisuuspääomaa on vuoden kuluttua jäljellä 97 prosentin todennäköisyydellä.
–Työeläkealan mielestä tätä vakavaraisuusrajan laskennan turvaavuustasoa olisi mahdollista alentaa esimerkiksi 95 prosenttiin. Tämä loisi työeläkevakuuttajille mahdollisuuden käyttää vakavaraisuuspääomiaan nykyistä tehokkaammin riskinottoon ja siten tulevien tuottojen parantamiseen, Sokka kertoo.
Turvaavuustason alentaminen tarkoittaisi yksittäisen toimijan konkurssimahdollisuuden lievää kasvua, mutta Sokka ei pidä tätä ongelmallisena.
– Sijoitusuudistuksen keskeinen teema on joka tapauksessa työeläkevakuuttajien riskinottomahdollisuuksien kasvattaminen. Lisäksi ottaen huomioon työeläkejärjestelmän erittäin pitkä sijoitushorisontti ja konkurssiyhteisvastuu, on vakavaraisuuden turvaavuustason maltillinen lasku alan mielestä varteenotettava keino sijoitustuottojen parantamiseen, Sokka toteaa.
Sokka kertoo vakavaraisuussääntelyn mahdollisista muutoksista myös oheisella videolla:
Sijoitusuudistus osana eläkeuudistusta
Lue myös Sokan muut haastattelut, joissa hän kuvaa sijoitustuottojen parantamiseen liittyvää toista keinoa eli työeläkevakuuttajien vastuiden laskennassa käytettävän tekniikan muutosta sekä velkavivun käyttöä osana työeläkesijoittamista.
#eläkeuudistus