Eläkejärjestelmän avulla varaudutaan aina riskeihin, jotka ovat kulttuurista riippumattomia: pitkäikäisyys, työkyvyttömyys ja perheenhuoltajan kuolema. Eri puolilla maailmaa näitä riskejä on kuitenkin ratkottu hyvin erilaisilla tavoilla. Eläketurva on luotu jokaisen maan omista lähtökohdista ja sen periaatteet ovat juurtuneet syvälle maan kansantalouden, työmarkkinoiden ja ylipäänsä kulttuurin rakenteisiin.

kuvituskuva

Kansainväliset eläkejärjestelmävertailut osoittavat, että on olemassa monia hyvin erilaisia tapoja järjestää eläketurva. Eläkkeet voivat olla täysin lakisääteisiä tai valtaosin työsuhteisiin perustuvia ammatillisia eläkkeitä. Myös yksityisellä säästämisellä voi olla joissain maissa suuri rooli. Eräs eläkkeiden suuri trendi viime vuosilta on se, että luovutaan luvatuista eläkkeistä ja mennään kohti eläkkeitä, joiden taso riippuu eläkemaksuille saaduista sijoitustuotoista tai koko eläkejärjestelmän rahoitustasapainosta. Suomen malli eli työuran aikaisiin ansioihin perustuva, etukäteen määritetty, luvattu ja koskematon eläke on harvinaistumassa OECD-maissa.

Suomen eläkemallissa monia erityispiirteitä

Merkittävin Suomen eläkejärjestelmän esimerkiksi muista EU-maista erottava piirre on, että Kelan hoitamien vähimmäiseläkkeiden rinnalla myös työeläke on osa sosiaaliturvaa. Suomalainen työeläke on oikeudelliselta muodoltaan lakisääteinen ja pakollinen vakuutus. Se kuuluu kaikille työntekijöille ja yrittäjille.

Sosiaaliturvaluonteen takia Suomen työeläkemallilla on vakiintunut ja tunnustettu EU-oikeudellinen asema. Työeläkejärjestelmämme on EU:n vakuutusalaa koskevan rajat ylittävän kilpailun ja sitä sääntelevän henkivakuutuslainsäädännön ulkopuolella. Työeläkevakuuttajat keskittyvät vain lakisääteiseen työeläkevakuuttamiseen, ja vaikka ulkomainen toimija voi perustaa Suomessa työeläkevakuutusyhtiön tai hankkia sellaisen, ei työeläkevakuutusta ole avattu rajat ylittävälle kilpailulle sen enempää kuin muutakaan suomalaista sosiaaliturvaa.

Suomalaisen työeläkejärjestelmän keskeisiä periaatteita ovat ansioperusteisuus, etuusperusteisuus ja koskemattomuus. Suomessa eläkejärjestelmästä haluttiin sellainen, että se tuo vakautta ja turvaa haavoittuvaan elämänvaiheeseen, jossa mahdollisuudet vaikuttaa omiin tuloihin ovat heikentyneet. Ansioihin perustuva, etukäteen määritetty ja omaisuudensuojan turvaamalla työeläke täyttää nämä kriteerit. Koska työeläke on vakuutus, sillä myös jaetaan ja tasataan pitkäikäisyyteen ja työkyvyttömyyteen liittyviä riskejä.

Eläkkeiden rahoitus on Suomessa järjestetty kahden lähteen varaan. Joka vuosi työeläkkeisiin tarvittavat varat katetaan pääosin työeläkemaksuilla, joita maksavat työnantajat ja työntekijät. Osa kunakin vuonna perityistä työeläkemaksuista kuitenkin rahastoidaan tulevia vuosia varten, ja rahastoidut varat sijoitetaan rahoitusmarkkinoille.

Suomen työeläkejärjestelmän toimeenpanomalli eroaa muista EU-maista. Hallinto on hajautettu usealle työeläkevakuuttajalle. Lakisääteistä eläketurvaa hoitavat työeläkeyhtiöt, eläkesäätiöt- ja kassat, jotka kilpailevat keskenään. Julkisen sektorin eläketurva hoidetaan sen omissa työeläkelaitoksissa. Eläkkeet on turvattu työeläkevakuuttajan mahdollista konkurssia vastaan vakuuttajien yhteisvastuulla. Yhteisvastuun periaatteen mukaisesti muut yksityisalojen työeläkevakuuttajat kantaisivat vastuun ongelmatilanteessa, jos yksi toimija joutuisi taloudellisiin vaikeuksiin.

Suuntana riskien siirtyminen yksilölle

Eläkejärjestelmiä kehitettäessä tasapainoa haetaan yhteisen riskien jaon ja yksilön vastuun välillä. Yhä useammassa maassa kallistutaan jälkimmäisen puolelle. Eläketermein puhutaan siirtymisestä etuusperusteisista järjestelmistä maksuperusteisempiin.

Kun etuusperusteisessa mallissa eläkkeen taso on määrätty etukäteen tai se määräytyy ansioiden mukaan, maksuperusteisessa mallissa eläkkeiden taso riippuu järjestelmään maksetuista eläkemaksuista ja niille saaduista sijoitustuotoista. Maksuperusteissa mallissa sijoitusriskiä siirtyy yksilölle ja kustannusriski esimerkiksi julkistaloudelle tai yrityksille vähenee. Vanhuudentoimeentulo voi kuitenkin pahimmillaan muuttua turvattomammaksi kuin Suomen mallissa.

Suomen malli on etuusperusteinen ja toimii niin, että luvatusta eläkkeestä ei tingitä, vaan eläkemaksuja voidaan korottaa. Rahastoitujen eläkevarojen sijoitustuotoilla tasataan eläkemaksujen nousupaineita ja varaudutaan tulevien eläkkeiden maksamiseen. Näin eläkemaksut jäävät pysyvästi alemmiksi kuin mitä ne olisivat ilman rahastointia. Myös työuria halutaan pidentää, jotta rahoitustasapaino ja riittävät eläkkeet voidaan turvata.

Esimerkiksi Ruotsissa on hyvin erilainen malli: työeläkemaksujen taso on lukittu, ja eläkkeet joustavat rahoitustasapainon mukaan. Jos eläkkeiden rahoittamisessa on vaikeuksia, leikataan maksussa olevia eläkkeitä. Jos rahoitus on vahvalla tolalla, eläkkeet voivat myös nousta.

Eläkekatto ja lisäeläkkeet monissa maissa suuremmassa roolissa

Monissa muissa maissa, kuten Ruotsissa, eläke koostuu useista lähteistä: lakisääteisessä eläkkeessä on katto eli sovittu euromääräinen yläraja. Tällöin lakisääteistä eläkettä usein täydennetään erilaisilla katottomilla lisäeläkejärjestelyillä. Suomessa lisäeläkkeiden rooli on hyvin pieni.

Lisäeläkkeet nähdään esimerkiksi Euroopan komission eläkepolitiikassa tärkeänä osana EU-kansalaisten eläketurvaa. Monissa EU-maissa ammatilliset lisäeläkkeet ja myös yksityiseen säästämiseen perustuvat eläkkeet ovatkin suuremmassa roolissa kuin Suomessa.

On kuitenkin vaikea nähdä, miten eläkkeiden riittävän tason näkökulmasta haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, kuten pätkätöissä olevat ja itsensätyöllistäjät, hyötyisivät lisäeläkkeiden edistämisestä. Esimerkiksi sukupuolten väliset eläke-erot ovat suuria maissa, joissa lisäeläkkeet painottuvat. Ihmisillä on myös taipumusta alivarautua itse säästettäessä. Lisäeläkkeet voivat mainiosti täydentää lakisääteistä eläketurvaa, mutta eivät korvata muun muassa laajaa kattavuutta ja maksupohjaa.

Suomen mallin työeläke on tasavertainen. Lakisääteinen eläke kertyy ja säilyy riippumatta alasta, työsuhteen kestosta tai työpaikan vaihtamisesta. Puhtaasti työnantajan tarjoamissa lisäeläkkeissä pelisäännöt vaihtelevat. Ansioeläkkeen kertyminen saattaa siis riippua merkittävästi alasta, työnantajasta ja esimerkiksi työsuhteen pituudesta.

Eläkejärjestelmien vertailuissa painavat monet eri tekijät

Kansainvälisiä eläkejärjestelmävertailuja on tehty jo pitkään. Esimerkiksi yhdeksättä kertaa ilmestyvässä Mercer Global Pension Index -vertailussa Suomi on noussut kärkikastiin muun muassa luotettavuuden ja läpinäkyvyyden ansiosta. Mercer-indeksissä eläkejärjestelmiä arvioidaan eläkkeiden riittävyyden, järjestelmän kestävyyden ja hallinnon luotettavuuden näkökulmasta. OECD vertailee eläkejärjestelmiä kattavasti muun muassa eläkevarojen ja eläkeuudistusten näkökulmasta. Myös EU:ssa vertaillaan eläkemalleja. Euroopan komissio tuottaa vertailutietoa säännöllisesti ilmestyvien raporttien muodossa ja antaa politiikkasuosituksia niiden pohjalta.

Eläkejärjestelmien vertailu ei kuitenkaan ole helppoa. Eläkemallien eroavaisuudet tekevät vertailukelpoisen aineiston keräämisestä vaikeaa ja vaativat kansallisten työmarkkinarakenteiden ja instituutioiden ymmärtämistä. Vertailuissa vähälle huomiolle saattavat jäädä esimerkiksi suomalaisen työeläkkeen hyvät erityispiirteet, kuten kattavuus ja työeläkevakuuttajien yhteisvastuu yhden työeläkevakuuttajien joutuessa konkurssiin.

Suomi pärjää kansainvälisessä vertailussa hyvin

Kansainväliset vertailut ovat osoittaneet, että Suomi on eläkejärjestelmällä mitattuna hyvien maiden joukossa. Verrokeiksi nousevat useissa arvioinneissa muut Pohjoismaat ja esimerkiksi Hollanti.

Eläkejärjestelmien vertailua voidaan tehdä useammasta eri näkökulmasta, mutta usein huomio kiinnittyy eläkkeiden riittävyyteen ja rahoituksen kestävyyteen.

Eläkkeiden riittävä taso yhä enemmän esillä

Kun tarkastellaan eläkkeiden riittävyyttä, suomalainen eläketurva on eurooppalaista keskitasoa. Kun mitataan suhteellista köyhyyttä eli kuinka monen eläkeläiset nettotulot ovat alle 60 prosenttia väestön mediaanitulosta, Suomi asettuu keskikastiin Ruotsin ja Saksan rinnalle. Syvää eläkeläisköyhyyttä Suomessa ei ole juuri lainkaan.

Eläkeläisten köyhyys eri maissa

Tulevaisuudessa kaikkialla Euroopassa tarvitaan nykyistä pidempiä työuria, jotta riittäviin eläkkeisiin päästään. Taustalla on eliniän ja eläkeiän nouseminen monissa maissa. Eläkejärjestelmien tehtävä on osaltaan tukea työurien pidentämistä. Varhaiseläkereittejä on pyritty karsimaan. Merkittävä rooli on myös kuntoutuksella, jolla esimerkiksi Suomessa on vahva rooli työikäisten työkyvyn ylläpitäjänä ja palauttajana. Työeläkekuntoutuksella on saavutettu hyviä tuloksia ja kuntoutukseen osallistuneiden määrä on ollut jatkuvassa kasvussa.

Rahastointi kertoo eläkejärjestelmän taloudellisesta kestävyydestä

Euroopassa on useita maita, joissa eläkkeisiin ei ole varauduttu lainkaan rahastoimalla, vaan eläkerahat kerätään verotuksella. Talouskriisin oloissa monien EU-maiden eläkejärjestelmien kestävyys onkin ollut kovalla koetuksella etenkin, kun väestö ikääntyy ja eliniät samalla pitenevät.

Karkea jakolinja kulkee etelä‒pohjoinen-akselilla. Pohjoisessa eläkevarallisuutta on paljon, esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa sitä ei ole käytännössä lainkaan. Useissa EU-maissa sosiaaliturvaeläkkeiden kulut maksetaan vuosittain perittävillä veroilla ja maksuilla.

Eläkevarojen rahastoinnissa kärkisijoja pitävät Hollanti, Tanska ja Norja. Suomessakin eläkevarojen koko, lähes 200 miljardia, kertoo, että väestön vanhenemiseen on varauduttu hyvin. Pitemmällä aikavälillä noin neljännes suomalaisten eläkkeistä kustannetaan rahastoista ja niiden tuotoista. Eläkevaroja suhteessa bruttokansantuotteeseen on Suomessa noin 90 prosenttia. Hollannissa ja Tanskassa luku on noin kaksinkertainen.

Eläkevarat OECD-maissa 2014, % BKT:sta

Eläkejärjestelmien vertailu pähkinänkuoressa:

  • On olemassa monia hyvin erilaisia tapoja järjestää eläketurva. Eläkejärjestelmiä kehitettäessä tasapainoa haetaan yhteisen riskien jaon ja yksilön vastuun välillä. Yhä useammassa maassa kallistutaan jälkimmäisen puolelle.
  • Suomalaisesta työeläkkeestä erityisen tekee sen luonne osana sosiaaliturvaa. Muita keskeisiä periaatteita ovat ansioperusteisuus, etuusperusteisuus, koskemattomuus, rahastointi ja hajautettu toimeenpano.
  • Eläkejärjestelmien vertailuissa huomio kiinnittyy eläkkeiden riittävyyteen ja rahoituksen kestävyyteen.