Työmarkkinakonkari Lasse Laatunen: Hallituksen giljotiini uhkaa yhteiskunnallista luottamusta

Elinkeinoelämän keskusliiton pitkäaikainen lakiasiain- ja työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen uskoo, että Petteri Orpon hallitus on käyttämässä ”poliittista korttia” väärissä asioissa. Vajaat 10 vuotta sitten eläköityneen Laatusen mukaan hallitusohjelman keskeinen virhe on se, että työmarkkinapoliittisesti herkkiin asiakohtiin on kirjattu tarkka lopputulos.

– Tavallaan giljotiini. Se on erittäin huono tapa neuvotella. Toiselta osapuolelta voi hävitä neuvotteluintressi. Yhteistyö pitää hakea luottamuksen kautta, eikä tällaisilla salaperäisillä kirjauksilla, jotka hävittävät luottamuksen heti alkuunsa, Laatunen sanoo.

Yhteiskuntavaikuttamisen päällikkömme Janne Pelkonen haastattelee Laatusta Salaisuuksien jäljillä -videosarjamme uusimmassa jaksossa. Video on katsottavissa alla ja YouTube-kanavallamme. Artikkeli jatkuu videon jälkeen.

Hallitusohjelmassa sanotaan myös, että yksityistä työeläkesektoria pitää sopeuttaa yli sen oman tarpeen – muun julkisen talouden hyväksi. Tähän hallitus on kirjannut myös keinon, niin sanotun sääntöpohjaisen vakautusjärjestelmän. Lisäksi hallitus aikoo tehdä eläkeuudistuksen itse, jos työmarkkinajärjestöt eivät saa sovittua asiasta nopealla aikataululla, reilussa vuodessa.

– Tässä näkyy valtiovarainministeriön halu ottaa ote työeläkejärjestelmästä. Ei tämä ole ensimmäinen kerta. Valtiovarainministeriö yritti sitä jo 1990-luvulla. Mutta se on myös ministeriön näkökulmasta paha virhe.

Laatunen muistuttaa, että myös työeläkejärjestelmän intressissä on vahva ja hyvin toimiva valtiontalous. Ja toisin päin: valtion ja kansantalouden intressissä on hyvin toimiva työeläkejärjestelmä.

– Mutta päätöksentekoja ei pidä sotkea ristiin keskenään. Neljän vuoden sykli työeläkepolitiikassa on aivan liian lyhyt. Ei järjestelmää kovin hyvin tarvitse tuntea sen ymmärtääkseen. Pienessä kansantaloudessa pitää pystyä luottamuksellisen yhteistyöhön yli intressirajojen.

Laatusen mukaan työeläkeuudistus sinänsä on kehitysennusteiden valossa välttämätön. Mutta valtiovarainministeriö ei kuulu eläkepolitiikassa kuskin paikalle, vaan uudistus on maksajiensa edustajien eli työmarkkinajärjestöjen velvollisuus.

– Yksityinen työeläkevakuutus on yksityinen vakuutus. Ei se ole valtiontaloutta eikä mitään muutakaan julkista taloutta, sanoo Laatunen, joka oli työurastaan työnantajakeskusliittojen johtotehtävissä yli 30 vuotta.

Onko auringon alla jotain uutta?

– Ei ole vaikea sanoa, kumpi neuvotteluprosessi toimii paremmin, Laatunen sanoo.

Hänen mukaansa nykyinen hallituspohja luo työnantajille ja yrittäjille suuren kiusauksen käyttää poliittista korttia.

– Nyt pitäisi käyttää järkeä ja lähteä rakentamaan luottamusta ammattiyhdistysliikkeeseen. Syksyn kuluessa on muissa työmarkkinakysymyksissä tulossa jo hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen yhteenotto. Sen jälkeen eläkepolitiikan neuvottelut ovat entistä vaikeammassa jamassa.

Eläkeuudistusten onnistumiset alkoivat Kuudanyön sopimuksesta

Lasse Laatunen on neuvotellut työeläkesopimuksia yli kolmekymmentä vuotta. Käännekohtana Laatunen pitää vuotta 1991. Esko Ahon hallitus oli vallassa ja Suomi pahassa lamassa. Aho pyysi pankinjohtaja Kalevi Sorsaa tekemään ratkaisuehdotuksen sisäiseksi devalvaatioksi. Aikaa oli runsas vuorokausi.

Sorsa teki esityksen, joka kulki läpi yön kestäneiden neuvottelujen. Laatunen muistaa poistuneensa aamuyöllä Suomen Pankista kohti Etelärantaa. Kelmeät katuvalot ja täysikuu valaisivat aavemaista Senaatintoria. Sorsa itse antoikin sopimukselle nimeksi Kuudanyön sopimus.

Vaikka Sorsan sopimus ei sellaisenaan mennyt SAK:n hallituksessa läpi, siitä jäi henkiin palkansaajien työeläkemaksu. Siihen asti työnantajat olivat maksaneet eläkemaksun. Lasse Laatusen mukaan se käänsi koko työeläkepolitiikan suunnan.

– Palkansaajille tuli aito intressi alkaa pitää huolta työeläkejärjestelmästä ja sen maksutasosta. Siitä alkoi 30 vuotta kestänyt sopimisen aikakausi, jossa on pystytty neuvottelemaan kerran kymmenessä vuodessa isoja eläkeuudistuksia, Laatunen sanoo.

Tausta: Miksi työmarkkinajärjestöt neuvottelevat työeläketurvan muutoksista ja rahoituksesta?

Työeläketurvan kehittämisestä neuvotellaan työmarkkinaosapuolten ja valtion muodostamassa kolmikannassa. Poimimme viisi näkökulmaa työeläkevallan jakoon ja sen historiaan SAK:ssa 35 vuotta sosiaali- ja eläkeasioiden asiantuntijana toimineen Kaija Kallisen Telalle tekemästä artikkelista.

• Työmarkkinaosapuolten neuvottelut työeläketurvasta ja sen rahoituksesta juontavat juurensa työntekijän eläkelain valmisteluun ja eduskuntakäsittelyyn 1960-luvun alussa. Mutkikkaiden vaiheiden jälkeen lopulta hyväksytyn lain syntyä edesauttoivat kansanedustajien ja työmarkkinavaikuttajien taustaneuvottelut. Kokemusten myötä nähtiin, että työmarkkinajärjestöjen on tarpeen jatkossakin etsiä ensin keskenään yksimielisyyttä työeläketurvaa koskevissa kysymyksissä.
• Työeläkkeiden maksajina ovat työntekijät ja työnantajat, ja työeläkemaksut otetaan huomioon työehtosopimusneuvotteluissa palkankorotusvaraan vaikuttavana tekijänä. Työeläketurvaa on kehitettävä, jotta se säilyy uskottavana. Eläketurvaan vaikuttavat lopulta myös muut työelämän kysymykset, sillä työurien eheys ja työkyky riippuvat niistä. Näistä syistä työmarkkinaosapuolet neuvottelevat sekä työeläketurvan sisällöstä että sen rahoituksen turvaamisesta.
• Työeläketurvan kehittämisessä nojataan tutkimukseen ja vaikutusarviointeihin. Niitä tuottaa ensi sijassa Eläketurvakeskus, joka on jatkuvaa seurantaa ja neuvottelua hoitavan eläkeneuvotteluryhmän (ENR) koollekutsuja. Lainsäädännön valmistelee sosiaali- ja terveysministeriö.
• Työeläkemaksut eivät ole veroja, mutta pakollisina vakuutusmaksuina ne lasketaan veroasteeseen. Valtio kustantaa osan yrittäjien ja myös maatalousyrittäjien ja merimiesten eläketurvasta. Siksi myös hallitukset ovat kiinnostuneita työeläkemaksujen kehityksestä.
• Viimeisimmän eli vuonna 2017 voimaan astuneen eläkeuudistuksen pohjatöitä tehtiin usean työryhmän ja työmarkkinaosapuolten sopimuksen muodossa jo 2000-luvun lopulta lähtien. Työmarkkinajärjestöt sopivat neuvottelevansa ratkaisun syksyyn 2014 mennessä. Tämän jälkeen hallitus toi osana rakennepoliittisen ohjelmansa toimeenpanoa neuvottelupöytään työeläkejärjestelmälle tavoitteen tukea osaltaan julkisen talouden kestävyysvajeen ratkaisemista.