Eläkeikä

Julkisessa keskustelussa ehdotetaan aika ajoin eläkeiän nostamista. Vanhuuseläkeikä on monissa elä-keuudistuksissa ollut yksi merkittävä asia, kun työmarkkinakeskusjärjestöt ovat neuvotelleet työeläkejärjestelmän kehittämisestä. Tuoreimmassa, vuoden 2025 tammikuussa sovitussa eläkeuudistuksessa ei tehty muutoksia eläkeikään. Vanhuuseläkeikä nousee parhaillaan edellisessä, vuoden 2017 eläkeuudistuksessa sovitun mukaisesti.

1. Miten eläkeikä määräytyy Suomessa?

Työeläkkeissä ei ole yhtä ainutta vanhuuseläkeikää, vaan joustava vanhuuseläkeikä, joka määrittelee alimman mahdollisen eläkeiän ja vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan:

• Vanhuuseläkeiän alaraja: Vanhuuseläkkeelle voi jäädä aikaisintaan oman ikäluokan alimmassa vanhuuseläkeiässä. Syntymävuosi määrittää siis sen, milloin eläkkeelle voi jäädä.
• Vanhuuseläkeiän yläraja eli vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja: Työskentelyä voi jatkaa alimman eläkeiän jälkeen. Aina ylimpään vanhuuseläkeikään asti työ kerryttää lisää työeläkettä ja siihen asti työnantajalla on velvollisuus järjestää työntekijän eläkevakuutus. Myös tämä yläikäraja vaihtelee syntymävuoden mukaan. Ala- ja yläikärajan välinen ero on noin viisi vuotta. Eläkettä maksetaan loppuelämän ajan.
• Lisäksi kullakin ikäluokalla on oma tavoite-eläkeikänsä, joka on hieman korkeampi kuin vanhuuseläkkeen alaikäraja. (Tästä tarkemmin kysymyksessä 5.)

Alin vanhuuseläkeikä nousee työeläkejärjestelmässä parhaillaan asteittain. Se nousi kolme kuukautta kerrallaan vuonna 1955 syntyneistä alkaen ja on vuosina 1962–1964 syntyneille 65 vuotta. Tämän jälkeen syntyneillä vanhuuseläkeikä sidotaan elinajanodotteeseen. Jokaisella ikäluokalla on oma eläkeikä.

Täyden vanhuuseläkkeen lisäksi työeläkkeissä on olemassa osittainen vanhuuseläke, joka antaa mahdollisuuden nostaa osan kertyneestä työeläkkeestä ennen täydelle vanhuuseläkkeelle siirtymistä. Sen ikärajat ovat vuonna 1963 ja sitä ennen syntyneille 61 vuotta, vuonna 1964 syntyneille 62 vuotta, ja vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneet voivat hakea osittaista vanhuuseläkettä aikaisintaan kolme vuotta ennen omaa alinta vanhuuseläkeikää.

Vanhuuseläkeiässä on historiassa ollut eroja alan ja eläkelain mukaan, mutta eläkeiät ovat sittemmin yhtenäistyneet. Myös Kelan maksaman vanhuuseläkkeen ikäraja on lähtenyt seuraamaan työeläkkeen ikärajoja. Eri alojen sekä kansan- ja takuueläkkeen ikärajoista tarkemmin kysymyksessä 3.

Oman eläkeikänsä voi tarkistaa työeläke.fi:n Tarkista eläkeikäsi -laskurista.

2. Miten elinajanodote tarkalleen vaikuttaa eläkeikään ja milloin oma eläkeikä varmistuu?

Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa alin vanhuuseläkeikä sidottiin elinajanodotteeseen vuonna 1965 syntyneistä alkaen. Eläkeiässä huomioidaan elinajanodote ja työssäoloaika, mutta ei täysimääräisesti. Alimman vanhuuseläkeiän tarkistamiseen on kirjattu lakiin sääntö, jonka tarkoituksena on säilyttää työssäoloajan ja eläkkeellä oloajan suhde vuoden 2025 tasolla.

Kunkin ikäluokan alinta vanhuuseläkeikää muutetaan siten, että työssäoloajan (ikäväli 18 vuodesta alimpaan vanhuuseläkeikään) ja eläkkeellä oloajan (elinajanodote alimmassa vanhuuseläkeiässä) suhde säilyy vuoden 2025 tasolla. Eläkeikä voi kuitenkin nousta enintään kaksi kuukautta vuodessa vuodesta 2030 alkaen. Lopputulemana alin vanhuuseläkeikä kasvaa noin 70 prosenttia alimmassa vanhuuseläkeiässä lasketusta elinajan kasvusta, eli noin 70 prosenttia eliniän kasvusta lisätään eläkeikään kasvattamaan aikaa, jonka olemme töissä, ja loput 30 prosenttia kasvattaa aikaa, jonka vietämme vanhuuseläkkeellä. Vanhuuseläkeiän noususta huolimatta vanhuuseläkkeellä vietetty aika siis kasvaa eliniän kasvaessa.

Julkisuudessa esitetyt eläkeiät ovat 1965 syntyneistä alkaen elinajanodotteeseen perustuvia arvioita. Elinajanodote tarkoittaa Tilastokeskuksen kuolleisuustilastojen perusteella laskettua jäljellä olevan eliniän arviota. Ikäluokan alin vanhuuseläkeikä määrätään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella hieman ennen kuin ikäluokka täyttää 62 vuotta.

Ensimmäinen tällainen vanhuuseläkeiän tarkistus tehdään vuonna 2027, ja se koskee vuonna 1965 syntyneitä. Heidän eläkeikänsä täyttyy aikaisintaan vuonna 2030.

Oman eläkeikänsä voi tarkistaa työeläke.fi:n Tarkista eläkeikäsi -laskurista.

3. Onko vanhuuseläkeiässä eroja alan mukaan ja poikkeaako Kelan vanhuuseläkkeen ikäraja työeläkkeenä maksettavan vanhuuseläkkeen ikärajasta?

Vanhuuseläkeiässä on historiassa ollut eroja alan ja eläkelain mukaan, mutta eläkeiät ovat sittemmin yhtenäistyneet.

Julkisella sektorilla joissakin ammateissa työskentelevillä voi olla vielä voimassa ammatillisia tai henkilökohtaisia eläkeikiä tai eroamisikiä, esimerkiksi opettajilla ja poliiseilla. Tietyissä ammateissa eläkeikään liittyy erityisiä säädöksiä tai iästä on sovittu työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa, kuten Suomen Kansallisbaletin tanssijoilla. Näistä ammattiryhmistä tarkemmin eläkevakuuttaja Kevan sivuilla. Myös merenkulkijoilla on ollut mahdollisuus alempaan eläkeikään, mutta vuodesta 2025 merenkulkijoiden eläkeikä määräytyy yleisen vanhuuseläkeiän mukaan.

Kansaneläkkeessä on osin oma ikäraja. Kelan maksaman kansaneläkkeen ikäraja on ennen vuotta 1965 syntyneillä 65 vuotta. Tätä myöhemmin syntyneillä ikäraja on sama kuin työeläkejärjestelmän alin vanhuuseläkeikä, eli se on sidoksissa elinajanodotteeseen. Ennen vuotta 1962 syntyneet voivat ottaa eläkkeensä varhennettuna jo 64-vuotiaana. Kelan maksamaa kansaneläkettä voi saada, jos ei saa lainkaan työeläkettä tai työeläke jää pieneksi.

Kelan maksama takuueläke turvaa vähimmäiseläkkeen, jos muut eläketulot jäävät alle laissa määritellyn rajan. Takuueläkkeen ikäraja on sidoksissa kansaneläkkeen ikärajaan.

4. Mikä vanhuuseläkeikä on eri-ikäisille ja kuinka nopeasti alin eläkeikä nousee?

Alin vanhuuseläkeikä nousee työeläkejärjestelmässä parhaillaan asteittain. Se lähti nousemaan 63 vuodesta ja on vuosina 1962–1964 syntyneille 65 vuotta. Tämän jälkeen syntyneillä vanhuuseläkeikä sidotaan elinajanodotteeseen. Jokaisella ikäluokalla on tästä eteenpäin elinajanodotteeseen sidottu oma eläkkeen alaikäraja. Eläkeiät ovat arvioita 1965 syntyneistä alkaen ja tarkentuvat kullekin ikäluokalle sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella hieman ennen kuin ikäluokka täyttää 62 vuotta. Ikäraja nousee vuosittain enintään kahdella kuukaudella vuodesta 2030 alkaen. Ennusteiden mukaan nousu on hieman yli vuosi kymmenessä vuodessa.

Alin vanhuuseläkeikä nousee nykyisten ennusteiden mukaan seuraavalla tavalla (tieto vuodelta 2025):

Syntymävuosi	Alin vanhuuseläkeikä
1975	66 vuotta 2 kk
1985	67 vuotta 1 kk
1995	68 vuotta 0 kk
2005	68 vuotta 9 kk

5. Mitä tarkoittavat työeläkkeen alin vanhuuseläkeikä, tavoite-eläkeikä ja ylin vanhuuseläkeikä?

Työeläkkeenä maksettavaa vanhuuseläkettä voi alkaa saada aikaisintaan alimmassa vanhuuseläkeiässä, joka riippuu syntymävuodesta. Vakuuttamisvelvollisuus ja uuden työeläkkeen karttuminen päättyvät ylimpään vanhuuseläkeikään. Eläkkeeseen tulee lykkäyskorotusta siihen asti, kunnes vanhuuseläkkeen ottaa maksuun.

Näiden ala- ja ylärajojen lisäksi kullakin ikäluokalla on oma laskennallinen tavoite-eläkeikänsä. Se on hieman korkeampi kuin eläkeiän alaraja. Käytännössä kysymys on siitä, että mitä pidempään työskentelee ja myöhentää eläkkeelle siirtymistä, sitä suuremman työeläkkeen saa.

Tavoite-eläkeiän tarkka merkitys avautuu termien elinaikakerroin ja lykkäyskorotus kautta. Elinaikakerroin leikkaa eläkettä, mutta vaikutuksen voi kumota työskentelemällä tavoite-eläkeikään saakka. Tällöin saa lykkäyskorotusta. Tavoite-eläkeikä on siis laskennallinen ikä, jossa lykkäyskorotus on kasvattanut eläkettä yhtä paljon kuin elinaikakerroin pienentää sitä. Jos jää eläkkeelle tavoite-eläkeiässä, eläkettä saa sen suuruisena kuin sitä olisi alimpaan vanhuuseläkeikään mennessä karttunut ilman elinaikakertoimen vaikutusta.

Elinaikakerroin on ollut käytössä vuodesta 2010. Jokaiselle ikäluokalle laskettava elinaikakerroin ottaa huomioon ikäluokan odotettavissa olevan elinajan ja sopeuttaa eläkkeen suhteessa siihen. Kyse on siitä, että elinikien pidentyessä eläkemenoa voidaan hallita. Eläkkeelle päästään myöhemmin ja eläkepotin on ikään kuin riitettävä yhä pitemmälle ajalle. Elinaikakertoimen soveltaminen lievenee, kun alin vanhuuseläkeikä sidotaan elinajanodotteeseen vuodesta 2027 alkaen.

Vanhuuseläkeiän yläraja tarkoittaa käytännössä vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaa. Aina ylimpään vanhuuseläkeikään asti työ kerryttää lisää työeläkettä ja siihen asti työnantajalla on velvollisuus järjestää työntekijän eläkevakuutus. Ala- ja yläikärajan välinen ero on noin viisi vuotta. Eläkettä maksetaan loppuelämän ajan.

6. Missä iässä todellisuudessa jäädään eläkkeelle?

Työntekijä voi siirtyä alimmasta vanhuuseläkeiästä alkaen vanhuuseläkkeelle tai sitä ennen työkyvyttömyyseläkkeelle. Eläkkeellesiirtymisen kehitystä työeläkejärjestelmässä mitataan eläkkeellesiirtymisiän odotteella, joka kuvaa miten tarkasteluvuonna 25-vuotiaan odotetaan siirtyvän eläkkeelle tarkasteluvuoden ikäluokittaisien eläkkeelle siirtymien perusteella laskettuna. Tällä mittarilla laskettuna vuonna 2024 eläkkeelle siirryttiin 63,1-vuotiaana. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen tavoitteeksi asetettiin, että eläkkeellesiirtymisikä olisi 62,4 vuotta vuoteen 2025 mennessä. Tavoite siis ylitettiin etuajassa. Vanhuuseläkeiän alarajan nousu, varttuneiden työllisyys ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrän kehitys ovat vaikuttaneet kehitykseen.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen päättää työuria ennen aikaisesti. Tämä laskee eläkkeellesiirtymisiän odotetta. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden lukumäärä on pysytellyt lähes samoissa lukemissa 2020-luvun aikana, mutta pitkällä aikavälillä määrä on vähentynyt. Alle 60-vuotiaiden kohdalla työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrät ovat vähentyneet alle puoleen 2000-luvulla. Yli 60-vuotiaiden joukossa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrät ovat kasvussa. Vuonna 2024 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä lähes 40 prosenttia oli yli 60-vuotiaita, reilut 30 prosenttia 50–59-vuotiaita ja vajaat 13 prosenttia 40–49-vuotiaita.

Suurin eläkkeelle siirtyminen tapahtuu vanhuuseläkeiän alarajalla tai heti sen jälkeen. Vuonna 2024 työeläkejärjestelmän vanhuuseläkkeelle siirtyi reilut 40 000 (luku ei sisällä varhennettuja vanhuuseläkkeitä). Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 17 500 henkilöä.

Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmissa eläkkeellesiirtymisiän odotteen ennakoidaan nousevan niin, että se ylittää 65 vuotta 2050-luvun alussa.

Lähteet:

• Eläketurvakeskus: Eläkkeellesiirtymisiän nousu jatkuu ripeänä
• Eläketurvakeskus: Suomalaisia työkyvyttömyyseläkkeelle yhä vähemmän

7. Miten eläkeikää on muutettu Suomen viimeisimmissä eläkeuudistuksissa?

Eläkeikä on jollakin tavalla ollut osa vuosien 2005 ja 2017 työeläkeuudistuksia suomalaisten eliniän pitenemisen takia. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen tavoitteena oli lykätä keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää 2–3 vuodella. Tuolloin käytettyjen väestöennusteiden mukaan 62-vuotiaiden elinajanodotteen arvioitiin kasvavan vuoteen 2050 mennessä reilulla 3 vuodella silloisesta noin 80 vuodesta. Lisäksi eläkejärjestelmään luotiin elinaikakerroin, jonka avulla oli tarkoitus sopeuttaa eläkejärjestelmää elinajan kasvuun.

Elinajanodote kuitenkin kasvoi jo pian ennakoitua nopeammin. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen tausta ulottuu vuoden 2009 alkuun, jolloin Suomessa alkoi keskustelu eläkeiän nostosta. Myös eläkkeellesiirtymisiän odote nähtiin liian alhaiseksi. Työmarkkinajärjestöt ja valtiovalta sopivat tavoitteesta nostaa eläkkeellesiirtymisiän odotetta kolmella vuodella (62,4 vuotta) vuoteen 2025 mennessä. Varsinaisia eläkeneuvotteluja edelsi vuoden 2011 hallitusohjelmakirjaus sekä työurasopimus ja työllisyys- ja kasvusopimus. Varsinaiset neuvottelut työmarkkinajärjestöjen kesken käytiin vuosina 2013 ja 2014 siten, että sopimus eläkeuudistuksesta allekirjoitettiin syyskuussa 2014.

Vuoden 2017 alusta voimaan tulleessa eläkeuudistuksessa vanhuuseläkkeen alaraja nostettiin ja sidottiin elinajanodotteeseen. Keskeisiä tavoitteita oli pidentää työuria ja turvata eläkejärjestelmän taloudellinen kestävyys ja eläkkeiden riittävyys elinajan pidentyessä.

Eläketurvaan vaikuttavissa muutoksissa on tapana käyttää siirtymäaikoja. Siirtymäaikojen avulla ihmisillä on aikaa sopeutua tuleviin muutoksiin. Vanhuuseläkkeen alaikärajan nosto toteutettiin vuoden 2017 uudistuksessa siirtymäajalla. Muutokset koskivat kaikkia vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneitä, ja alarajan nosto 65 vuoteen toteutettiin asteittain: vanhuuseläkeikä alkoi nousta kolme kuukautta per ikäluokka aina vuoteen 1962 syntyneisiin asti, joille alin vanhuuseläkeikä on 65 vuotta. Siirtymäajan kesto on siis useita ikäluokkia.

Alimman vanhuuseläkeiän nousu:

Syntymävuosi	Alin vanhuuseläkeikä
1954	63 vuotta
1955	63 vuotta 3 kk
1956	63 vuotta 6 kk
1957	63 vuotta 9 kk
1958	64 vuotta
1959	64 vuotta 3 kk
1960	64 vuotta 6 kk
1961	64 vuotta 9 kk
1962-1964	65 vuotta

Eläkeikä on 1962–1964 syntyneille 65 vuotta. Tämän jälkeen syntyneillä vanhuuseläkeikä sidotaan elinajanodotteeseen.

8. Kuinka kauan eläkkeellä ollaan suhteessa työurien pituuteen?

Eläkkeelläoloaika on pidentynyt vuosikymmenten aikana. Siinä missä päättyneiden vanhuuseläkkeiden kesto vuonna 2000 oli keskimäärin reilut 15 vuotta, se on 2020-luvulla noussut yli 18 vuoden.

Eläkejärjestelmässä on pyritty säilyttämään tasapaino työssäoloajan ja eläkkeelläoloajan välillä. Alimman vanhuuseläkeiän tarkistamiseen on kirjattu lakiin sääntö, jonka tarkoituksena on säilyttää tämä suhde vuoden 2025 tasolla. Eläkeikä voi kuitenkin nousta enintään kaksi kuukautta vuodessa vuodesta 2030 alkaen.

Käytännössä työssäoloaika tarkoittaa ikäväliä 18 vuodesta alimpaan vanhuuseläkeikään ja eläkkeellä oloaika elinajanodotetta alimmassa vanhuuseläkeiässä. Vuonna 2025 alimman eläkeiän saavuttavat vuonna 1961 syntyneet ja heidän alin vanhuuseläkeikänsä on 64 vuotta 9 kuukautta. Työssäoloaikaa kertyy siis 46 vuotta ja 9 kuukautta.

Tilastokeskuksen mukaan 65-vuotiaiden miesten elinajanodote vuonna 2025 (vuoden 2024 väestöennusteen mukaan) oli noin 19 vuotta ja 65-vuotiaiden naisten elinajanodote oli noin 22 vuotta. Naiset elävät keskimäärin pidempään kuin miehet, joten heidän eläkkeelläoloaikansa on keskimäärin pidempi. Eläkkeelläoloaikaa kertyy siis sukupuolesta riippuen 19–22 vuotta.

Vanhuuseläkeiän tarkistussääntö tarkoittaa käytännössä, että elinajan kasvaessa hieman yli kaksi kolmannesta (noin 70 prosenttia) eliniän kasvusta huomioidaan alimmassa vanhuuseläkeiässä eli se kasvattaa työssäoloaikaa ja hieman alle yksi kolmannes (noin 30 prosenttia) kasvattaa vanhuuseläkkeellä oloaikaa. Vanhuuseläkeiän noususta huolimatta vanhuuseläkkeellä vietetty aika siis kasvaa eliniän kasvaessa.

9. Julkisuudessa puhutaan eläkeiän nostosta ja työurien pidentämisestä. Tarkoittavatko ne samaa asiaa?

Työurien pidentäminen ei ole yhtä kuin vanhuuseläkeiän nosto vaan työurien pidentämiseen on useita keinoja. Vanhuuseläkeiän nostaminen on vain yksi keino, jolla työuria voidaan pidentää niiden loppupäästä. Sen lisäksi työurien pidentämiseen on useita muita keinoja, joista osa kohdistuu työuran alkuun, osa keskelle ja osa loppupäähän. Keinoja ovat esimerkiksi:

• nuorten opintoihin pääsyn nopeuttaminen
• opiskeluaikojen lyhentäminen
• vastavalmistuneiden työllistymisen helpottaminen
• osaamisen kehittäminen läpi koko työuran
• työllisyyden parantaminen kaikissa ikäluokissa
• työkyvyttömyyseläkkeiden vähentäminen ja niiden alkavuuden myöhentäminen työhyvinvointia ja työssä jaksamista kehittämällä sekä esimerkiksi työeläkekuntoutuksen keinoin
• osatyökykyisten työllistymisen parantaminen.

10. Mikä on eläkeiän rooli työeläkkeiden rahoituksen vahvistamisessa?

Mitä pitempään ihmiset elävät, sitä pitempään heille myös maksetaan eläkettä. Vuosina 2005 ja 2017 voimaan tulleissa eläkeuudistuksissa on reagoitu eliniän pidentymiseen nostamalla vanhuuseläkeikää ja ottamalla käyttöön elinaikakerroin.

Vanhuuseläkeiän alarajan nostaminen vaikuttaa työeläkkeiden rahoituksen kestävyyteen. Eläkeiän nousulla on kuitenkin erilaisia, erisuuntaisia ja eri aikajänteillä näkyviä vaikutuksia. Eläkeiän noston ja elinaikakertoimen kaltaisten automaattisten sopeutusmekanismien vaikutukset näkyvät viiveellä. Työeläkejärjestelmän näkökulmasta korkeampi eläkeikä merkitsee pidempiä työuria ja sitä kautta myös eläkemenon kasvua pitkällä aikavälillä. Toisaalta vanhuuseläkeiän nousu lisää työkyvyttömyyseläkkeiden määrää työurien loppupäässä. Vanhuuseläkeiän nosto vahvistaa kasvavan työnteon määrän kautta ennen kaikkea muun sosiaaliturvan rahoitusta ja julkista taloutta.

Vanhuuseläkeiän alarajan noston ohella olennaista on seurata, kuinka suuri osa työikäisestä väestöstä jatkaa työssä vanhuuseläkeikäänsä asti.

Työeläkejärjestelmän taloudellista kestävyyttä voidaan vahvistaa muillakin keinoilla. Väestökehitys (syntyvyys ja maahanmuutto), työllisyys, ansiotason kasvu ja eläkevarojen sijoitustuotot vaikuttavat kaikki eläkkeiden rahoitukseen eri aikajänteillä. Vuoden 2025 tammikuussa sovitussa eläkeuudistuksessa taloudellista kestävyyttä parannetaan sijoitustoiminnan uudistuksella, inflaatiovakauttajalla ja rahastointia vahvistamalla.

Työeläkkeiden rahoituksen kestävyydestä tarkemmin tietosivullamme Työeläkkeiden rahoituksen kestävyyteen vaikuttavat tekijät.

Lue lisää vuoden 2025 eläkeuudistuksesta Eläkeuudistus-teemasivullamme.

11. Kuinka hyvin suomalaiset tuntevat eläkeiän?

Eläketurvakeskuksen Eläkebarometrissa (2025) selvitettiin suomalaisten eläketietämystä. Hieman alle puolet (45 prosenttia) ajatteli virheellisesti, että vanhuuseläkeikä olisi kaikille sama. Hieman yli puolet (55 prosenttia) tiesi vanhuuseläkkeen ikärajan vaihtelevan. Barometrin mukaan parhaiten asian tunsivat 30–44-vuotiaat, ylemmät toimihenkilöt ja johtajat sekä ylemmän korkea-asteen koulutetut. Sen sijaan yli 70-vuotiailla, yrittäjillä ja maatalousyrittäjillä, eläkeläisillä sekä perusasteen koulutetuilla oli muita useammin virheellinen käsitys asiasta. Myös kotitalouden tulot vaikuttivat: eläkeiän tuntemus oli alemmissa tuloluokissa ylempiä tuloluokkia heikompaa.

Lähes 70 prosenttia vastaajista tiesi oikein, että jos aloittaa vanhuuseläkkeen alarajan jälkeen, eläkettä korotetaan pysyvästi.

12.Miten eläkeikiä on uudistettu muualla Euroopassa?

Vanhuuseläkeikä on keskeinen asia eläkeuudistuksissa ympäri Eurooppaa. Nykyiset eläkeiät ja tulevaisuuden eläkkeisiin päätetyt ikärajat vaihtelevat jonkin verran maasta toiseen. Eläkeuudistuksissa käytetään pitkiäkin siirtymäaikoja, joiden avulla ihmisillä on aikaa sopeutua tuleviin muutoksiin.

65 vuoden eläkeikä alkaa olla kohtuullisen yleinen EU-maissa. Nykyisellään alimmat vanhuuseläkeiät löytyvät Ranskasta ja Slovakiasta. Korkeimmat iät yhden eläkeiän malleissa löytyvät esimerkiksi Hollannista ja Tanskasta. Joustavan eläkeiän malleissa ikärajahaarukat vaihtelevat alimpien eläkeikien ollessa 60 vuotta ja ylimpien 70 vuotta. Suomi kuuluu joustavalla, asteittain nousevalla eläkeiällään keskikastiin.

Monet maat ovat tehneet 2020-luvulla päätöksiä eläkeiän nostamisesta. Tällöin ikärajaa nostetaan siirtymäajalla. Esimerkiksi Tanskassa ikäraja nousee kolmella vuodella noin 15 vuoden siirtymäajalla.

Joissakin maissa, esimerkiksi Ranskassa, eläkeikä on politiikan kuumimpia perunoita. Päätöksiä eläkeiän nostosta on eri maissa myös peruttu. Lisäksi useissa maissa on käytössä myös erilaisia varhaiseläkejärjestelyjä, jolloin eläkkeelle jäädään tosiasiassa varhemmin kuin mitä lakisääteinen vanhuuseläkeikä antaa ymmärtää.

Yhä useammassa maassa eläkeikä on sidottu jatkossa elinajanodotteen kehitykseen. Suomen lisäksi tällainen mekanismi on käytössä muun muassa Hollannissa, Italiassa, Portugalissa, Tanskassa ja Virossa.

Joissain maissa on käytössä eri eläkeiät miehille ja naisille. Eläkeikien nousemisen yhteydessä sukupuolien eri eläkei’istä kuitenkin pääsääntöisesti luovutaan naisten eläkeikien noustessa miehiä vastaaviksi.

Työeläkkeiden alin vanhuuseläkeikä vuonna 2025 ja päätökset eläkeikien nostamisesta vaihtelevat maittain:

• Monissa maissa eläkeikä on 65 vuotta. Näitä ovat muun muassa Itävalta, Latvia, Puola ja Slovenia.
• Harvalukuisempia ovat maat, joissa työeläkkeiden eläkeikä jää alle 65 vuoden. Ranska ja Slovakia ovat nostamassa eläkeikiä 64 vuoteen.
• Esimerkiksi Hollannissa, Italiassa, Kreikassa ja Islannissa eläkeikä työeläkkeissä on 67 vuotta.
• Monissa maissa eläkeikä asettuu 65–67 vuoden väliin tai sitä nostetaan lähivuosina 67 vuoteen. Näihin lukeutuvat Belgia, Espanja, Portugali ja Saksa.
• Harva maa on päättänyt nostaa eläkeikiä yli 67 vuoden. Hollanti kolmella kuukaudella yli 67 vuoden vuoteen 2030 mennessä ja Iso-Britannia 68 vuoteen 2046 mennessä. Tanska on päättänyt nostaa eläkeiän 70 vuoteen 2030 mennessä.
• Joustava eläkeikä löytyy Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Kanadasta ja Yhdysvalloissa. Eläkkeen voi tällöin nostaa halutessaan ikärajojen sisällä.

Lähde: Eläketurvakeskus: Kansainvälistä vertailutietoa – Eläkeiät

Lisätietoa:

Eläkkeisiin liittyviä ennusteita voi tarkastella Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmista:

Päivitetty 30.10.2025