Mitä kaikkea tapahtuisi, jos vanhuuseläkeikä nostettaisiin 70 vuoteen?

Helsingin Sanomien jutussa esiteltiin laskelma, jonka mukaan eläkeiän nosto 70 ikävuoteen vahvistaisi julkista taloutta 10 miljardia euroa. Laskelma perustui tupakka-askin kanteen tehtyyn analyysiin, josta kuitenkin puuttui muutamia reaalimaailman tekijöitä, kuten esimerkiksi muutoksen vaikutukset työkyvyttömyyteen, etuusmenoon, maksutuloon ja julkiseen talouteen.

Jos laskelmat tekee tarkemmilla laskentamalleilla, niin julkisen talouden säästö on selvästi vähemmän. Tässä esitellyssä laskelmassa julkinen talous vahvistuisi noin 2 miljardia euroa. Alimman eläkeiän nostolla on monia ristikkäisiä ja erisuuntaisia vaikutuksia, joita HS:ssä esitetyissä laskelmissa ei ole otettu huomioon:

• Ihmiset eivät automaattisesti jatkaisi töissä uuteen korkeampaan eläkeikään. Yhä useampi jäisi työuran lopulla työkyvyttömyyseläkkeelle. Niiden maksamiseen kuluu rahaa.
• Osa ihmisistä tekisi pidempään töitä. Se kasvattaa julkisen talouden saamia tuloja mutta myös, että pidempään työskennelleille kertyisi enemmän eläkettä, joka pitää sekin myöhemmin maksaa.

Ensinnäkin on erotettava kaksi asiaa: Vanhuuseläkeiän alaraja on yksi asia, ja aivan toinen on se, missä iässä suomalaiset tosiasiassa jäävät eläkkeelle. Jälkimmäistä mitataan niin kutsutulla eläkkeellesiirtymisiän odotteella. Eläkkeellesiirtymisiän odote mittaa sitä, minkä ikäisenä 25-vuotias henkilö jäisi eläkkeelle, jos ikäluokittaiset siirtymät eläkkeelle olisivat tarkasteluvuonna mitatulla tasolla. Odotetta laskee työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen (ks. tarkemmin tietopaketistamme). Käytännössä toimittaja Juha-Pekka Raesteen jutussaan peräänkuuluttama eläkkeellesiirtymisiän odotteen kasvu seitsemällä vuodella edellyttäisi paitsi vanhuuseläkeiän merkittävää nostamista, mutta myös työkyvyttömyysalkavuuden rajua laskua.

Lähdetään selvittämään, millaisia vaikutuksia olisi, jos alin vanhuuseläkeikä nostettaisiin 70 ikävuoteen kertaheitolla. Tupakka-askia kattavampi tapa arvioida vaikutuksia on käyttää stokastista elinkaarimallia, jossa tarkastellaan, miten ihmiset käyttäytyvät epävarmassa maailmassa. Siinä jokainen yksilö tekee itse omat päätöksen työnteosta tai tekemättömyydestä. Mallilla voidaan analysoida, miten sosiaaliturvan säännöstö vaikuttaa mm. työntekoon, etuusmenoon, maksutuloon ja julkiseen talouteen. Elinkaarimallilla on myös omat heikkoutensa, mutta jätetään niiden luettelu toiseen kertaan.

Jos alin vanhuuseläkeikä nostettaisiin mallissa 65 vuodesta 70 vuoteen, tapahtuisi suuria muutoksia käyttäytymisessä.

Työllisyysasteen nopea pudotus 65 vuoden kohdalla siirtyisi eläkeiän muutoksen mukana reilusti myöhemmäksi. Tämä kasvattaisi palkkasummaa noin 6 miljardilla eurolla, mutta samalla myös työkyvyttömyyseläkemenoa 3,7 miljardilla eurolla. Eläkemenon kasvua selittää osin se, että laskelmassa eläkeiän nostossa myös elinaikakerrointa on vastaavasti lievennetty. Pidempien työurien tuoma lisäeläkekarttuma kasvattaa viiveellä vanhuuseläkemenoa. Elinaikakertoimesta voit lukea tarkemmin Q&A-paketissamme.

Korkeampi eläkeikä kasvattaa työkyvyttömyyseläkkeitä ja niistä aiheutuvaa eläkemenoa pidemmän tulevan ajan huomioinnin vuoksi. Tulevan ajan huomioiminen tarkoittaa, että eläkettä ei lasketa vain sen perusteella, mitä työkyvyttömyyseläkkeelle jäävä on ehtinyt ansaita työurallaan, vaan eläkkeeseen ikään kuin lisätään hyvitys työkyvyttömyyden vuoksi menetetyistä työvuosista.

Laskelmassa eläkeiän nosto 70 vuoteen vähentäisi vanhuuseläkettä saavien määrää 340 000 hengellä. Heistä 120 000 jatkaisi töissä, 110 000 siirtyisi työkyvyttömyyseläkkeellä, 11 000 saisi sairauspäivärahaa, 21 000 siirtyisi työttömiksi, ja 13 000 siirtyisi työvoiman ulkopuolelle. Tämän lisäksi 47 000 henkilöä ehtisi kuolla 65 ja 70 ikävuoden välissä, jolloin he eivät ehtisi saada vanhuuseläkettä.

Julkinen talous vahvistuisi, mutta vain 2 miljardilla eurolla. Eläkeiän nosto 70 vuoteen ei millään riittäisi 10 miljardin säästöihin. Eläkeiän nosto ei ole mikään hopealuoti, jolla julkisen talouden ongelmat poistuisivat.

Missä realismi?

Laskelma osoittaa, että vanhuuseläkeiän nostolla 70 vuoteen ei päästäisi lähellekään Raesteen jutussa kuvattua eläkkeellesiirtymisiän odotteen nousua seitsemällä vuodella. Eläkkeellesiirtymisiän odote kasvaisi mallissa alle 3 vuotta.

Jotta reaalimaailmassa päästäisiin seitsemän vuoden kasvuun eläkkeellesiirtymisiän odotteessa, pitäisi alin vanhuuseläkeikä asettaa ehkä noin 75 vuoteen ja silti leikata työkyvyttömyysalkavuutta reilusti esimerkiksi kiristämällä työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn kriteeriä olennaisesti nykyisestä. Tällainen muutos tuskin olisi millään muotoa realistinen lyhyellä aikavälillä.

Vanhuuseläkeikä nousee parhaillaan aiemmissa eläkeuudistuksissa sovitulla tavalla. Eläkeiän nostaminen on asia, jonka vaikutuksia on eläkeuudistuksissa arvioitu kattavasti ja valmistelu tehty huolella. Näin soisi olevan myös tulevaisuudessa. Eläkejärjestelmästä käytävän keskustelun kannalta olisi tärkeää, että toimitetun median analyyseihin haettaisiin myös realistiset laskelmat.

Fakta: Näin eläkeikää on nostettu eläkeuudistuksissa

• Vuoden 2025 tammikuussa sovitussa eläkeuudistuksessa ei ole koskettu eläkeikään. Siinä taloudellista kestävyyttä parannetaan sijoitustoiminnan uudistuksella, inflaatiovakauttajalla ja rahastointia vahvistamalla. Uudistus etenee eduskunnan käsittelyyn lähikuukausina. Lue lisää uudistuksesta.
• Eläkeikä on ollut osa vuosien 2005 ja 2017 työeläkeuudistuksia. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen tavoitteena oli lykätä keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää 2–3 vuodella. Elinajanodote kuitenkin kasvoi jo pian ennakoitua nopeammin. Vuoden 2017 alusta voimaan tulleessa eläkeuudistuksessa vanhuuseläkkeen alaraja nostettiin ja sidottiin elinajanodotteeseen.
• Eläketurvaan vaikuttavissa muutoksissa on tapana käyttää siirtymäaikoja, jotta ihmisillä on aikaa sopeutua tuleviin muutoksiin. Vanhuuseläkkeen alaikärajan nosto toteutettiin vuoden 2017 uudistuksessa niin, että muutokset koskivat kaikkia vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneitä, ja alarajan nosto 65 vuoteen toteutettiin asteittain: vanhuuseläkeikä alkoi nousta kolme kuukautta per ikäluokka aina vuoteen 1962 syntyneisiin asti. Eläkeikä on 1962–1964 syntyneille 65 vuotta. Tämän jälkeen syntyneillä vanhuuseläkeikä sidotaan elinajanodotteeseen.