Vuoden 2017 alusta voimaan tulleen eläkeuudistuksen keskeisenä tavoitteena on työurien pidentyminen. Lisäksi uudistuksen tavoitteena on turvata eläkejärjestelmän taloudellinen kestävyys ja eläkkeiden riittävyys tilanteessa, jossa elinaika pitenee. Eläkeuudistuksen myötä muun muassa vanhuuseläkkeen alaraja nousee, eläkkeen kertymisen säännöt yhdenmukaistuvat ja työeläkemaksun taso on tiedossa lähivuosille. Muutokset eivät vaikuta jo maksussa oleviin tai vuoden 2016 loppuun mennessä ansaittuihin eläkkeisiin.

  1. Eläkeuudistus 2017: mikä muuttuu? Entä mikä pysyy ennallaan?
  2. Keitä eläkeuudistus koskee?
  3. Koskiko uudistus kaikkia eläkelakeja?
  4. Mitä eläkeuudistuksessa sovittiin työeläkemaksuista?
  5. Mitkä olivat eläkeuudistuksen tavoitteet?
  6. Edellinen eläkeuudistushan tuli voimaan vasta vuonna 2005. Miksi nyt jo tarvittiin uusi uudistus?
  7. Mitä tapahtui elinaikakertoimelle?
  8. Missä ja milloin eläkeuudistuksesta sovittiin?
  9. Miksi työmarkkinajärjestöillä on niin keskeinen rooli eläkejärjestelmän uudistamisessa?
  10. Julkisuudessa puhutaan sekä työurien pidennyksestä että eläkeiän nostosta. Tarkoittavatko ne samaa asiaa?
  11. Mitä merkitystä työuran pituudella on?
  12. Missä iässä vanhuuseläkkeelle todellisuudessa jäädään tällä hetkellä?
  13. Minkälaiseen taustatietoon eläkeuudistus pohjautui?
  14. Millaisia uudistuksia eläkejärjestelmiin on tehty muualla Euroopassa?

1. Eläkeuudistus 2017: mikä muuttuu? Entä mikä pysyy ennallaan?

Eläkeuudistuksen myötä työeläkelainsäädännössä tuli voimaan useampia muutoksia, jotka vaikuttavat sekä eläkkeelle siirtymiseen että eläkkeen kertymiseen. Näitä muutoksia olivat esimerkiksi seuraavat:

  • vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee vähitellen 65 vuoteen
  • eläkekarttumat yhtenäistyvät
  • eläkkeen karttumisen ikärajat muuttuvat
  • eläkekertymä lasketaan koko palkasta, ilman aiempaa palkansaajan työeläkemaksuvähennystä
  • työeläkemaksun taso pysyy vakaana vuoteen 2019 saakka
  • vanha osa-aikaeläke muuttui osittaiseksi varhennetuksi vanhuuseläkkeeksi
  • voimaan tuli uusi eläkelaji, työuraeläke, pitkän ja rasittavan työuran tehneille
  • yhteinen päätös EMU-puskurin käyttömahdollisuuksista työeläkemaksun sääntelyyn.

Eläkeuudistuksen vaikutuksia on kuvattu kattavasti Eläkeuudistus.fi -sivustolla. Tarkempia tietoja eläkeuudistuksen vaikutuksesta omaan henkilökohtaiseen eläketurvaan saa omalta työeläkevakuuttajalta.

Muutosten ohella oli myös monia asioita, jotka pysyivät ennallaan eläkeuudistuksen jälkeenkin:

  • palkattomien jaksojen (esimerkiksi opiskelu, perhevapaat, sairauspäiväraha ja työttömyys ansiosidonnaisella päivärahalla) eläkekertymät
  • työttömyysturvan lisäpäivät eli niin sanottu työttömyysputki
  • työkyvyttömyyseläke ja sen kriteerit
  • eläkkeen rinnalla tehdystä työstä kertyy uutta eläkettä
  • työeläkkeiden indeksisuoja sekä perhe-eläkkeet (perhe-eläketurvan kehittämisestä sovittiin tehtäväksi selvitystyö, joka valmistui keväällä 2017, kts. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote: Työryhmä on valmistellut vaihtoehtoja perhe-eläkejärjestelmän kehittämisen jatkovalmisteluun).

2. Keitä eläkeuudistus koskee?

Eläkejärjestelmään tehdyt uudistukset kohdistuvat 1.1.2017 jälkeiseen aikaan eli ne eivät vaikuta jo sitä aiemmin maksussa olleisiin eläkkeisiin tai sitä aiemmin työeläkkeelle siirtyneiden eläkeläisten asemaan. Myös vuoden 2016 loppuun mennessä ansaitut eläkkeet ovat uudistuksen ulkopuolella.

Vanhuuseläkeiän osalta muutokset koskevat kaikkia vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneitä. Eläkkeen karttumiseen liittyvät säännöt puolestaan koskevat kaikkea vuonna 2017 ja sen jälkeen tehtyä työtä.

Eläketurvaan vaikuttavissa muutoksissa on kuitenkin tapana käyttää siirtymäaikoja. Siirtymäaikojen avulla ihmisillä on aikaa sopeutua tuleviin muutoksiin. Vanhuuseläkkeen alaikärajan nosto sekä eläkekarttumien muutokset on siten toteutettu siirtymäajalla. Siirtymäajoista on kerrottu tarkemmin Eläkeuudistus.fi -sivuilla.

3. Koskiko uudistus kaikkia eläkelakeja?

Eläkeuudistuksessa sovitut muutokset koskivat pääasiassa yksityisalojen työntekijän eläkelain eli TyELin muuttamista. TyELiin tehdyt muutokset heijastuivat kuitenkin myös muihin eläkelakeihin, kuten yrittäjien eläkelakiin ja julkisen sektorin eläkelakeihin.

Merimieseläkelain uudistaminen oli oma, erillinen hankkeensa. Uusi merimieseläkelaki tuli voimaan jo 1.1.2016.

Merimieseläkelain uudistuksesta kerrotaan tarkemmin Merimieseläkekassan verkkosivuilla.

4. Mitä eläkeuudistuksessa sovittiin työeläkemaksuista?

Yksityisalojen työeläkemaksun tasoksi sovittiin eläkeuudistuksessa käydyissä neuvotteluissa 24,4 prosenttia vuoteen 2019 saakka. Jatkona tälle työmarkkinajärjestöt sopivat vuonna 2016 solmitussa työmarkkinaratkaisussa työeläkemaksun tasosta vuoteen 2021 saakka. Maksut pysyvät samalla 24,4 prosentin tasolla.

Eläketurvakeskuksen syksyllä 2016 julkaisemien pitkän aikavälin arvioiden mukaan tällä maksutasolla myös selvitään 2020-luvun alkupuolelle. Sen jälkeen maksuun muodostuu vajaan puolen prosenttiyksikön väliaikainen korotuspaine. Syynä tähän on erityisesti heikot sijoitusnäkymät ja matala korkotaso, mikä vaikeuttaa tuottojen saamista eläkevaroille lähitulevaisuudessa.

2020-luvun jälkeen työeläkemaksu voidaan Eläketurvakeskuksen arvioiden mukaan vakiinnuttaa 2030-luvun aikana nykyiselleen aina 2050-luvulle saakka.

5. Mitkä olivat eläkeuudistuksen tavoitteet?

Uudistuksen keskeinen tavoite oli työurien pidentyminen. Mitä pidemmän työuran henkilö tekee, sitä paremmaksi myös hänen eläkkeensä muodostuu. Työurien pidentymistä edistää keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nouseminen. Eläkkeellesiirtymisiän odotteella kuvataan 25-vuotiaan odotettua eläkeikää, jolloin työntekijä siirtyy eläkemaksujen maksajasta eläke-etuuksien saajaksi.

Eläkeuudistuksella tavoitellaan myös kohtuullisia eläkemaksuja, joiden ansiosta taas on mahdollista parantaa Suomen kilpailukykyä ja työllisyyttä, sekä lisätä verotuloja.

Myös julkisen talouden kestävyyden parantaminen oli yksi eläkeuudistuksen tavoitteista, ja sen osana kestävämmän eläkejärjestelmän luominen sekä sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden varmistaminen.

Eläkeuudistuksen tavoitteena oli siis turvata eläkejärjestelmän pysyminen elinajan pidetessä taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävänä. Eläkeuudistukselle asetettuja tarkempia tavoitteita olivat:

  • riittävän eläketurvan varmistaminen
  • työurien pidentyminen
  • sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden varmistaminen
  • työllisyyden edistäminen
  • työeläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyden parantaminen pitkällä aikavälillä
  • julkisen talouden kestävyysvajeen ratkaisemisen tukeminen.

Eläkeuudistuksen tavoitteiden toteutumista on arvioitu sopimuksen julkistamisen jälkeen sekä Eläketurvakeskuksen raportissa Laskelmia vuoden 2017 työeläkeuudistuksen vaikutuksista: hallituksen esitykseen perustuvat arviot että ETLAn tutkijoiden laatimassa arvioinnissa Työeläkeuudistus 2017 – vaikutukset työuriin, tulonjakoon ja julkisen talouden kestävyyteen.

6. Edellinen eläkeuudistushan tuli voimaan vasta vuonna 2005. Miksi näin pian jo tarvittiin uusi uudistus?

Vuoden 2005 eläkeuudistusta neuvoteltaessa oli jo nähtävissä suomalaisten eliniän piteneminen. Väestöennusteen mukainen elinajanodotteen kasvu oli kuitenkin selvästi nykyistä maltillisempi. Tuolloin käytettyjen väestöennusteiden mukaan 62-vuotiaiden elinajanodotteen arvioitiin kasvavan vuoteen 2050 mennessä reilulla 3 vuodella silloisesta noin 80 vuodesta.

Tämän mukaisesti vuoden 2005 eläkeuudistuksen tavoitteena oli yhdessä muiden tekijöiden kanssa lykätä keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää 2-3 vuodella. Lisäksi eläkejärjestelmään luotiin elinaikakerroin, jonka avulla oli tarkoitus sopeuttaa eläkejärjestelmää elinajan kasvuun.

Tuolloin tehty arvio on sittemmin osoittautunut liian alhaiseksi. Tilastokeskuksen uusimpien väestöennusteiden mukaan vastaava 62-vuotiaan elinajan odotteen kasvu on 7,5 vuotta.

7. Mitä tapahtui elinaikakertoimelle?

Elinaikakerroin säilyi eläkeuudistuksessa, mutta sen laskemistapaa muutetaan nykyistä loivemmaksi vuoden 2027 jälkeen. Tuolloin kaikkien ikäluokkien eläkeikä on jo 65 vuotta. Elinaikakertoimen tavoite on jatkossakin ohjata työntekijää työskentelemään hieman pidempään, jotta hän välttäisi eläkkeen pienentymisen.

Elinaikakerrointa käytetään jatkossa myös laskettaessa jokaiselle ikäluokalle oma tavoite-eläkeikä.

8. Missä ja milloin eläkeuudistuksesta sovittiin?

Eläkeuudistuksen tausta ulottuu vuoden 2009 alkuun, jolloin Suomessa alkoi keskustelu eläkeiän nostosta. Tällöin havaittiin, että suomalaisten odotettavissa oleva elinikä kasvoi nopeammin kuin aiemmin oli oletettu. Myös eläkkeellesiirtymisiän odote nähtiin liian alhaiseksi: vuonna 2008 se oli 59,4 vuotta.

Työmarkkinajärjestöt ja valtiovalta sopivat tuolloin, että eläkkeellesiirtymisiän odotetta nostetaan kolmella vuodella (62,4 vuotta) vuoteen 2025 mennessä. Osapuolet myös sopivat etsivänsä keinot tuon tavoitteen toteuttamiseksi. Tämä yhdessä sovittu tavoite oli eläkeuudistuksen keskeinen lähtökohta.

Vuoden 2011 hallitusohjelmaan oli myös kirjattu tavoite pitkäjänteisestä ratkaisusta työeläkejärjestelmän uudistamiseksi. Hallitusohjelmassa kiinnitettiin huomiota elinajanodotteen nopeaan kasvuun ja todettu, että työurien pidentäminen on välttämätöntä huoltosuhteen, julkisen talouden tasapainon sekä työeläkemaksuun kohdistuvan nousupaineen vuoksi.

Eläkeneuvotteluja edelsivät myös maaliskuussa 2012 solmittu työurasopimus ja elokuussa 2013 sovittu työllisyys- ja kasvusopimus, joissa työmarkkinakeskusjärjestöt sitoutuivat neuvottelemaan ja toteuttamaan tarpeelliset toimet asetetun tavoitteen (eläkkeellesiirtymisiän odotteen nostaminen 62,4 vuoteen) saavuttamiseksi.

Varsinaiset neuvottelut työmarkkinajärjestöjen kesken käytiin vuosina 2013 ja 2014 siten, että neuvottelutulos ja sopimus työeläkeuudistuksesta allekirjoitettiin syyskuussa 2014.

9. Miksi työmarkkinajärjestöillä on niin keskeinen rooli eläkejärjestelmän uudistamisessa?

Eläkejärjestelmän uudistamisesta neuvottelivat työntekijöiden ja työnantajien edustajat, eli työmarkkinakeskusjärjestöt. Työmarkkinakeskusjärjestöjen rooli neuvottelijoina perustuu kolmikantaiseen neuvottelujärjestelmään, joka työeläkeneuvotteluissa on ollut käytössä jo työeläkelakien säätämisestä lähtien.

Työntekijät ja työnantajat toimivat työeläketurvan rahoittajina maksamalla työeläkevakuutusmaksut. Siksi työmarkkinaosapuolet myös neuvottelevat eläke-eduista ja järjestelmän rahoituksesta.

Lainsäädännön valmistelusta vastasi sosiaali- ja terveysministeriö. Kun neuvottelutulos oli hyväksytty työmarkkinajärjestöjen hallinnoissa syksyllä 2014, aloitti ministeriö lainvalmistelun. Hallitus puolestaan antoi kaikki eläkeuudistukseen liittyvät hallituksen lakiesitykset eduskunnalle syyskuussa 2015. Eduskunta käsitteli lakiesitykset saman syksyn aikana, ja ne hyväksyttiin eduskunnan täysistunnon käsittelyssä marraskuussa. Tasavallan presidentti vahvisti eläkeuudistukseen liittyvät lait tammikuussa 2016.

10. Julkisuudessa puhutaan sekä eläkeiän nostosta että työurien pidentämisestä. Tarkoittavatko ne samaa asiaa?

Työurien pidentäminen ei ole yhtä kuin vanhuuseläkeiän nosto vaan työurien pidentämiseen on useita keinoja. Vanhuuseläkeiän nostaminen on vain yksi keino, jolla työuria voidaan pidentää niiden loppupäästä. Sen lisäksi työurien pidentämiseen on useita muita keinoja, joista osa kohdistuu työuran alkuun, osa keskelle ja osa loppupäähän. Keinoja ovat esimerkiksi:

  • nuorten opintoihin pääsyn nopeuttaminen
  • opiskeluaikojen lyhentäminen
  • vastavalmistuneiden työllistymisen helpottaminen
  • osaamisen kehittäminen läpi koko työuran
  • työllisyyden parantaminen kaikissa ikäluokissa
  • työkyvyttömyyseläkkeiden vähentäminen ja niiden alkavuuden myöhentäminen työhyvinvointia ja työssä jaksamista kehittämällä sekä esimerkiksi työeläkekuntoutuksen keinoin
  • osatyökykyisten työllistymisen parantaminen.

11. Mitä merkitystä työuran pituudella on?

Elinajan piteneminen on nostanut esiin kysymyksen työurien pituudesta ja eläkkeellä oloajasta sekä niiden välisestä suhteesta. Työssäoloaikana eli työuralla henkilö maksaa eläkemaksuja, eläkkeellä olleessaan hän taas on eläkkeen saajana. Työ- ja eläkeajan välinen suhde vaikuttaa eläkejärjestelmän rahoitukseen sekä julkiseen talouteen.

Eläketurvakeskus (ETK) on tutkinut työurien ja eläkkeellä oloaikojen pituuksia, ja tuottanut niistä useamman julkaisun. Esimerkiksi kaikkien vuonna 2015 työeläkkeelle siirtyneiden työuran pituus oli ETK:n mukaan keskimäärin 36,9 vuotta (mediaani). Eläkeaika vuonna 2015 päättyneissä eläkkeissä puolestaan oli keskimäärin 22 vuotta. Suuntaa antavana suhdelukuna näiden perusteella voidaan todeta 1,8 työvuotta yhtä eläkevuotta kohden.

12. Missä iässä vanhuuseläkkeelle todellisuudessa jäädään tällä hetkellä?

Kaikkien työeläkkeelle siirtyneiden keskiarvoikä vuonna 2016 oli 60,7 vuotta, eli lähes kolme vuotta alle silloisen vanhuuseläkeikärajan. Kaksi kolmesta eläkkeelle siirtyvästä lähtee suoraan vanhuuseläkkeelle. Loput jäävät joko työkyvyttömyyseläkkeelle tai eläköityvät työttömyyden seurauksena niin kutsuttuun työttömyysputkeen.

Keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää laskee erityisesti työkyvyttömyyseläkkeiden suuri määrä ja aikainen alkavuus. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien keski-ikä oli vain noin 51,8 vuotta vuonna 2016. Tässä luvussa ovat sekä määräaikaiselle kuntoutustuelle että toistaiseksi voimassa olevalle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet.

Suomalaisten eläkkeellesiirtymisikä on koko ajan myöhentynyt. Eläkkeellesiirtymisikä on noussut suunnilleen siinä tahdissa, kuin vuoden 2005 työeläkeuudistusta suunniteltaessa arvioitiin.

13. Minkälaiseen taustatietoon eläkeuudistus pohjautui?

Eläkeneuvottelujen taustamateriaalina oli useampi selvitys ja raportti. Yksi merkittävimmistä oli ylijohtaja Jukka Pekkarisen johtaman asiantuntijaryhmän laatima selvitys vuonna 2005 toteutetun eläkeuudistuksen vaikutuksista.

Suomen eläkejärjestelmän sopeutuminen eliniän pitenemiseen – raportissa todetaan, että Suomen eläkejärjestelmä on kunnossa, mutta siihen on tehtävä päivityksiä johtuen ihmisten eliniän kasvusta, työssä olevien ikäluokkien pienenemisestä sekä julkisen talouden kestävyysvajeesta. Työryhmä ei tehnyt esityksiä konkreettisista muutoksista, mutta sen mukaan sopeutuminen eliniän pitenemiseen voidaan ratkaista joko elinaikakertoimella tai vanhuuseläkeiän nostamisella.

Eläkeneuvottelujen taustamateriaalina käytettävät raportit ja selvitykset löytyvät kootusti Eläkeuudistus.fi -sivuilta.

14. Millaisia uudistuksia eläkejärjestelmiin on tehty muualla Euroopassa?

Myös muissa Euroopan maissa eliniät pitenevät, ja sen myötä myös eläkkeelle siirtymisikää halutaan nostaa ylemmäs.

EU 15 maissa (eli EU:n jäsenet ennen vappua 2004) 65 vuoden eläkeikä on varsin yleinen, ja useat uusimmista jäsenmaista ovat nostamassa eläkeikäänsä samalle tasolle reilun kymmenen vuoden kuluessa. Siirtymäajat ovat usein pitkiä siten, että muutokset ajoittuvat pääosin vuosien 2020 ja 2030 välille.

Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa on esitetty, että täyden eläkkeen saisi vasta 67-vuotiaana. Siirtymäaikaa olisi vuoteen 2022 saakka. Vuonna 2034 eläkeikä olisi 68 vuotta. Nykyisin Ruotsissa on käytössä joustava eläkeikä, 61–67 vuotta

Espanja, Tanska, Saksa ja Ranska ovat päättäneet vanhuuseläkeiän nostamisesta 65 vuodesta 67 vuoteen. Britanniassa ja Irlannissa tavoite on vuotta korkeammalla, eli 68 vuoden ikä. Hollannissa, Italiassa, Kreikassa ja Tanskassa eläkeikä taas sidotaan elinajanodotteen kehitykseen.

Tietoa vanhuuseläkeiästä eri maissa löytyy Eläketurvakeskuksen sivuilta

**********************************************

Q&A:n lähteenä on käytetty Eläketurvakeskuksen ylläpitämää Eläkeuudistus.fi sivustoa (suljettu 2018 alusta) sekä Suomen eläkejärjestelmän sopeutuminen eliniän pitenemiseen -raporttia.

Sivua on viimeksi päivitetty 23.2.2018

Puuttuuko jotain?

Puuttuuko listalta mielestäsi jokin kysymys, johon haluaisit vielä vastauksen? Lähetä kysymys meille sähköpostitse osoitteeseen viestinta(at)tela.fi, niin lisäämme sen mukaan.