Eri maiden eläkejärjestelmät eroavat toisistaan huomattavasti. Suomessa työeläke on oikeudelliselta muodoltaan lakisääteinen ja pakollinen vakuutus, joka kuuluu kaikille työntekijöille ja yrittäjille. Eläkettä kertyy suhteessa ansaittuun palkkaan riippumatta siitä, missä työssä ja minkä työnantajan palveluksessa työ tehdään. Muualla Euroopassa eläkkeen ansainta kytkeytyy usein tiivisti tiettyyn ammattialaan tai työpaikkaan.

Suomessa työeläke onkin pääasiallinen eläkealan toimeentulon turvaaja. Meillä on myös täydentäviä ja vapaaehtoisia eläkejärjestelyjä, mutta niillä on kuitenkin paljon pienempi rooli kuin monessa muussa EU-maassa.

Eläkejärjestelmämme eroaa muista EU-maista myös erilaisen toimeenpanomallin kautta. Yksityisen sektorin työeläkkeitä hallinnoidaan hajautetusti keskenään kilpailevissa työeläkeyhtiöissä, eläkesäätiöissä ja -kassoissa. Julkisen sektorin työeläkkeitä hoidetaan sen omissa työeläkelaitoksissa. Työeläkevakuuttajien tehtävänä ei ole tavoitella voittoa, vaan turvata työeläkkeet.

Lisäksi eläkkeiden rahoitus toteutetaan Suomessa toisin kuin monissa muissa EU-maissa. Suomessa osa työeläkemaksuista rahastoidaan. Rahastoitujen eläkevarojen sijoitustuotoilla tasataan eläkemaksujen nousupaineita ja varaudutaan myöhempien eläkkeiden maksamiseen. Näin eläkemaksut jäävät pysyvästi alemmaksi kuin sellaisissa maissa, joissa rahastointia ei ole.

Suomen työeläkejärjestelmän erityispiirteet on tärkeää ottaa asianmukaisesti huomioon unionin lainsäädännön kehittämisessä. Lakisääteinen työeläkevakuuttaminen on pidettävä rajat ylittävän palveluntarjonnan ulkopuolella, kuten EU-oikeudelliseen asemaamme liittyen on sovittu.

EU:n toimivalta työeläkkeissä hyvin rajattu

Lakisääteisen työeläketurvan järjestämistapaan tai työeläke-etuuksien sisältöön liittyvät asiat eivät kuulu EU:n toimivaltaan. EU ei siten voi puuttua lainsäädännöllä yksittäisten jäsenvaltioiden eläketurvan ja muun sosiaaliturvan sisältöön.

Koska työeläkkeemme on muodoltaan lakisääteinen sosiaalivakuutus, kuuluu se kuitenkin EU:n sosiaaliturvan koordinaatioasetuksen piiriin. Sen tarkoitus on yhteensovittaa jäsenvaltioiden välillä liikkuvien EU-kansalaisten sosiaaliturvaoikeudet, kuten eläkkeet. Käytännössä koordinaatioasetuksessa on kysye siitä, että sen avulla mahdollistetaan liikkuminen työn perässä jäsenvaltiosta toiseen ilman menetyksiä tai päällekkäisyyksiä esimerkiksi sosiaaliturvaeläkkeissä.

Eläkejärjestelmillä vaikutusta julkiseen talouteen

Euroopan väestön ikääntyminen ja julkisten talouksien kestävyysongelmat ovat tehneet jäsenvaltioiden eläkeuudistuksista ajankohtaisia. Eläkejärjestelmien ominaisuuksilla on suuri merkitys julkiselle taloudelle kaikissa Euroopan maissa.

Vuonna 2008 alkaneen talouskriisin myötä EU:n talouskoordinaatiota on kiristetty. Vahvistunut talouskoordinaatio koskettaa myös jäsenmaiden eläkepolitiikkaa. Vaikka EU:n lainsäädännön toimivalta ei suoraan ulotu lakisääteisen sosiaaliturvaeläkkeen järjestämiseen, EU:lla on talouskoordinaation kautta mahdollisuus ohjata jäsenvaltioita eläkeuudistuksiin.

Talouskoordinaatio on 2010-luvulla muuttunut sitovammaksi. Jäsenvaltiot hakevat siihen kuitenkin usein joustoja ja sääntöjä on myös tulkittu eri tavoin. Viime vuosina sosiaaliset, muun muassa sosiaaliturvan riittävyyteen liittyvät kysymykset ovat nousseet EU:n kehittämisen agendalle. Esimerkiksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin yhteydessä ilmaistiin periaate, jonka mukaan eläke-etuuksien riittävyys nostetaan rahoituksen kestävyyden rinnalle jäsenvaltioiden suoriutumisen arvioinnissa.

Eläkejärjestelmä pidettävä kunnossa

Jos pidämme eläkejärjestelmämme itse hyvässä kunnossa, se kelpaa EU:llekin. Suomalaisen työeläkejärjestelmän ydinarvo liittyy solidaarisuuteen ja laajaan yhteiseen riskien jakoon toisaalta rahoituksessa mutta myös työntekijöiden ja työnantajien sekä eri sukupolvien välillä.

Työeläkejärjestelmämme on rakennettu Suomen työmarkkinoiden ja kansantalouden pohjalle. Se kannustaa työvoiman liikkuvuuteen, sillä eläke kulkee mukana, vaikka vaihtaisi työpaikkaa tai menisi ulkomaille töihin.

Eläkejärjestelmää huolletaan jatkuvasti muun muassa arvioimalla ja uudistamalla sitä. Uudistustyössä on tärkeää panostaa työurien pidentämiseen niin lopusta kuin keskeltä ja alustakin. Terve suhde eläkeajan ja työuran välillä on tärkeää koko kansantaloudelle.

Vuonna 2017 voimaan astuneella eläkeuudistuksella Suomi onkin onnistunut huolehtimaan työeläkejärjestelmän rahoituksellisesta sekä sosiaalisesta kestävyydestä, jonka lisäksi sillä on merkittävä vaikutus julkisen talouden kestävyysvajeen pienentämisessä. Uudistusta voidaan pitää EU-tasollakin malliesimerkkinä sopeutumisessa eliniän pidentymisen trendiin.

Mielestämme Suomen tulee varmistaa lakisääteistä työeläkejärjestelmäämme koskevan päätöksenteon kansallinen itsenäisyys suhteessa talouskoordinaatioon sekä koko Euroopan talous- ja rahaliiton tulevaan kehittämiseen. Talous- ja rahaliitto EMU:n kehittäminen on yksi EU:n merkittävimmistä missioista, jolla voi olla vaikutuksia myös suomalaiseen työeläkejärjestelmään finanssimarkkinoiden, fiskaaliunionin sekä päätöksenteon yhdentymisen osa-alueiden kautta.