Eri maiden eläkejärjestelmät eroavat toisistaan huomattavasti. Suomessa Kelan eläkkeiden rinnalla myös ansioihin perustuva työeläke on osa sosiaaliturvaa. Suomen eläkejärjestelmän merkittävä piirre, joka erottaa meidät muista EU-maista on työeläkejärjestelmämme hallinnointi: kyseessä on lakisääteinen työeläke, jonka toimeenpano on hajautettu yksityisaloilla useampaan työeläkevakuuttajaan. Tämän perusteella on sovittu työeläkejärjestelmämme EU-oikeudellisesta asemasta, joka määrittää eläkevakuuttamista monin tavoin. Pohjimmiltaan kysymys on suomalaisten työeläkkeiden turvaamisesta.

EU-oikeudellinen asema turvaa suomalaisten työeläkkeitä

Työeläkejärjestelmämme sosiaaliturvaluonne ja yksityisalojen työeläkevakuuttajien erityispiirteet ovat perusteena Suomen työeläkejärjestelmän EU-oikeudelliselle asemalle. Tämä tarkoittaa, että EU luopui vakuutustoimintaan liittyvän rajat ylittävän kilpailun periaatteesta yksityisalojen työeläkkeittemme (TyEL) kohdalla.


Tarkemmin sanottuna kysymys on rajat ylittävän kilpailun mahdollistavasta vakuutuslainsäädännöstä (henkivakuutusdirektiivi, Solvenssi II). EU perustuu tavaroiden ja palveluiden vapaaseen liikkumiseen. Lähtökohtaisesti vakuutusyrityksillä on oikeus harjoittaa toimintaa koko EU:n alueella ja vakuutuksenottajilla on vastaavasti oikeus ottaa itselleen vakuutus mistä tahansa EU:n alueella olevasta vakuutusyhtiöstä. Direktiivi ei siis päde suomalaiseen TyEL-vakuutukseen.
Asemasta sovittiin, kun liityimme EU:hun vuonna 1995 (Suomen liittymissopimus 1994 ). Edellytyksenä oli, että työeläke eriytettiin muusta vakuutustoiminnasta. Näin tehtiinkin vuonna 1997 voimaan tulleessa laissa työeläkevakuutusyhtiöistä. Sen mukaan työeläkevakuutusyhtiöt saavat harjoittaa ainoastaan ja vain lakisääteistä työeläkevakuuttamista.


Ulkomaiset toimijat voivat lupakäytännön mukaisesti tulla Suomeen ja perustaa tänne työeläkevakuutusyhtiön tai hankkia omistukseensa täällä jo toimivan yhtiön. EU-oikeudellisen aseman toinen ydin on siinä, että kaikkien lakisääteistä työeläkevakuuttamista Suomessa harjoittavien yhtiöiden tulee pitää pääkonttoriaan Suomessa. Myös valvonta on suomalaisten viranomaisten käsissä. Suomi päättää kansallisella lailla muuan muassa siitä, miten työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitustoimintaa ja vakavaraisuutta valvotaan. Työeläkevaroja voidaan käyttää vain työeläkkeiden rahoittamiseen. Niitä ei voida käyttää talouspolitiikan kansallisten päämäärien edistämiseen tai suosimiseen kilpailua vääristävästi.


Suomen liittymissopimuksen kautta saavutettu asema koskee rajausta henkivakuutuslainsäädännöstä, mutta ei muuta EU-lainsäädäntöä. Työeläkevakuuttajia siis koskee esimerkiksi EU:n kilpailulainsäädäntö ja muu finanssisektoria, esimerkiksi sijoitustoimintaa koskeva EU-sääntely.
Sosiaaliturvaeläkkeenä työeläkkeeseen sovelletaan EU:n sosiaaliturvan koordinaatioasetusta. Sen tarkoituksena on yhteensovittaa jäsenvaltioiden välillä liikkuvien EU-kansalaisten sosiaaliturvaoikeudet, kuten eläkkeet, ja näin mahdollistaa työvoiman vapaa liikkuvuus. Koordinaatioasetuksen pohjalta suomalaisia lakisääteisiä työeläkevakuuttajia ei koske esimerkiksi ammatillisten lisäeläkkeiden EU-sääntely (IORP-direktiivit), mikä luo periaatteessa sisämarkkinat ja standardit työnantaja- ja ammattialakohtaisille eläkerahastoille.

Asemasta on pidettävä kiinni myös tulevaisuudessa

Suomen työeläkejärjestelmän EU-oikeudellinen asema on vakiintunut, sillä sosiaaliturvaluonne on tunnustettu useaan otteeseen muun muassa eri direktiivien säätämisen yhteydessä. Mielestämme asemasta suhteessa EU:n vakuutussääntelyyn on pidettävä kiinni myös tulevaisuudessa.

Teetimme vuonna 2013 selvityksen, joka arvioi EU-oikeudellisen asemamme reunaehto-ja EU:n sisämarkkina- ja kilpailuoikeudellisen sääntelyn näkökulmasta. Selvityksen keskeinen johtopäätös oli, että työeläkejärjestelmän tulee pysyä selkeänä ja noudattaa EU-liittymissopimuksen yhteydessä sovittuja velvoitteita mahdollisimman tarkasti.

Selvityksen mukaan vakiintunut ja tunnustettu asema voidaan EU:n komission puolesta kyseenalaistaa vain, jos Suomi itse muuttaa olennaisesti eläkejärjestelmän sääntelyä ja toimeenpanotapaa. Mitä paremmin järjestelmä pystyy tukemaan työperäistä liikkuvuutta, sitä hyväksyttävämpi se on EU-oikeudellisesti. Työeläkevarat on määritelty komission päätöksellä tilastoinnissa osaksi Suomen julkista taloutta, mutta valtiontukioikeudellisesta näkökulmasta on tärkeää, ettei työeläkesijoituksia pidetä julkisina sijoituksina (ts. osana valtiota). Niitä ei voida käyttää talouspolitiikan kansallisten päämäärien edistämiseen tai suosimiseen kilpailua vääristävästi. Työeläkelaitokset tekevät sijoituspäätöksensä aina itsenäisesti.

Suomen työeläkejärjestelmän EU-oikeudellinen asema pähkinänkuoressa:

  • Suomen työeläke katsotaan osaksi sosiaaliturvaa
  • Suomalaisen työeläkemallin ydinarvo liittyy solidaarisuuteen ja laajaan yhteiseen riskien jakoon toisaalta rahoituksessa mutta myös työntekijöiden ja työnantajien sekä eri sukupolvien välillä
  • Sosiaaliturvan koordinaatioasetus sovittaa yhteen EU-kansalaisten oikeudet
  • Suomalaista työeläkevakuutusta eivät koske rajat ylittävän kilpailun mahdollistava henkivakuutuslainsäädäntö tai lisäeläkkeiden sääntely
  • Työeläkevakuuttajat saavat harjoittaa vain työeläkevakuuttamista
  • Työeläkevarat on tarkoitettu vain työeläkkeisiin
  • EU-maiden vakuutusyhtiöt voivat toimia Suomessa samoin edellytyksin kuin kotimaiset toimijat
  • Kansallinen vakavaraisuuslainsäädäntö sääntelee suomalaisten työeläkeyhtiöiden riskinottokykyä sijoitustoiminnassa