Yrittäjäeläkkeet tulisi uudistaa vastaamaan 2020-luvun tarpeita

Digitaalinen työn murros muuttaa työnteon tapoja. Uudet työnteon tavat esimerkiksi alustataloudessa painottuvat yrittäjämäiseen työhön, jossa esiintyy palkkatyötä useammin puutteita sosiaaliturvassa. Tämä ilmiö vaikuttaa myös eläketurvan määräytymiseen. Alustatyöntekijöiden lainsäädännöllistä asemaa määritelläänkin tällä hetkellä uudelleen sosiaaliturvan piiriin pääsyn näkökulmasta sekä kotimaassa että EU-tasolla.

Kaikki Suomessa tehty työ vakuutetaan työeläketurvan osalta lakisääteisesti joko työsuhteessa tai yrittäjänä. Yrittäjäeläkkeiden tosiasiallisen kattavuuden puutteet ovat kuitenkin nousseet esiin yhä selkeämmin. Yrittäjät alivakuuttavat itsensä usein verrattuna vastaavan tyyppiseen työhön palkansaajien joukossa tai omiin yrittäjätuloihinsa nähden (ETK 2020 ja STM 2019).

Yrittäjän eläketurva (YEL) on pysynyt 70-luvulta asti samankaltaisena, vaikka yrittäjäkenttä ja työmarkkinat ovat muuttuneet. Alivakuuttamisen vähentäminen parantaisi yrittäjänä toimivien turvaa laajemminkin, sillä yrittäjän sosiaaliturva on kiinnitetty YEL-vakuuttamisen tasoon.

Yrittäjäeläkkeitä varten ei ole kerätty rahastoja, ja yrittäjäeläkkeen rahoitus poikkeaa muutoinkin lakisääteisen työeläkkeen rahoituksesta, sillä valtio rahoittaa yrittäjäeläkemenoja vuosittain budjettivaroilla. Vuonna 2020 yrittäjien eläkkeiden rahoitukseen siirrettiin valtion budjetista noin 350 miljoona euroa (ETK 2021). Liian löyhä YEL-työtulon määrittely ei saisi mahdollistaa työpanoksen hinnalla tapahtuvaa kilpailua yrittäjien kesken tai työsuhteessa tehtyyn työhön nähden.